sunnuntai

Anne: Eilen illalla musisointia ja laulua Romeon kanssa. Tein ison salaatin ja teetä sekä jälkkäriksi madelaine-kakkusia. Puhuimme joulusta ja eri maiden tavoista viettää joulua.
Kohtahan meillä on täällä yhteinen joulu edessämme, Meri tulee 14.12. ja vietämme joulua heidän kanssaan. Ja ikävä Sallaa on kova, koska hän jää Suomeen viettämään joulua.
Kysyin myös Romeolta huolestuneena, että mitä menu:ssa oleva loup tarkoittaa? Syödäänkö täällä Ranskassa tosiaan sutta? Romeolla oli hauskaa, hän kertoi että loup tarkoittaa kahta asiaa: susi ja on myös kalan nimi. Näin tämäkin asia siis selvisi.
Sunnutai-aamu on sujunut verkkaisesti. Nukuttiin pitkään, luettiin kirjaa, Kari äänitti biisiä, pesin nyrkkipyykkiä ja tiskasin. Tiskaaminen täällä asunnossa on ilo, koska näkymä vihreänsiniselle Välimerelle on tiskarin unelma! Aaltoja, purjeveneitä ja sininen taivas.
Olen ilosta mykkyrällä myös, koska Saaristo on tehnyt mulle ekan biisin koskaan! Sen nimi on Metsätie; voi hyvänen aika; mä olen hänen metsätiensä. Sitä biisii voin kuunnella vielä vanhana mummonakin; yhtä nostalgisesti kuin metsäradiota ennen vanhaan.
Toinen uus juttu; mä olen alkanut lukemaan dekkareita. Enkä meinaa saada kirjaa nenän edestä millään jätettyä, niin jännittävää niitä on lukea.Tämä tieto saa ystäväni Tuijan iloiseksi, koska hän lukee paljon dekkareita ja kauhistelee mua; kun luen aina vaan työhön liittyvää asiakirjallisuutta tai psykologiaa. Nyt on siis uus elämä alkanut; murhia ja romantiikkaa täällä Ranskassa!
Kari; eilen Romeo sitten soitti iltapäivällä että rumpu on löytynyt...kiireen vilkkaan ajettiin Perpingnaniin, missä oli aivan hillitön lauantairuuhka. Kaupunkia sai tosissaankin ajaa ristiinrastiin löytääkseen vapaan parkkipaikan. Muistin kuitenkin kiljumiseltani tyttäreni Merin rauhoittavat sanat; Attitude Cool... Saalis odotti paikallisessa panttikonttorissa, Cash Express. Rumpu osoittautui teräsrunkoiseksi Darbukaksi, joka on pohjois-afrikkalainen lyömäsoitin. Siis joku katusoittaja oli realisoinnut keikkavehkeensä ja nyt se maksoi 39€.
Hyväksi myös osoittautuikin...Romeo antoi oitis pienen näytteen kuinka peli pannaan laulamaan. Olisi putiikissa ollut paljon muittenkin muusikkoraukkojen hylkäämiä soittimia. Fenderin mandoliini, 220€. Epiphonen teräskielinen kitara,140€ ja banjo,160€.Tietäen Annen soittolahjat, ne kuitenkin jätettiin hyllyyn.Palattiin sitä sitten meille Caneehen ja äänitettiin Romeon kanssa erittäin hieno vanha Kreolilainen joululaulu. Papa Noél saattaa sen lähettää joillekkin...kilteille siis....