Croisanttii vai Näkkärii

  Raflaava aloitus, mutta ollaan luettu ja seurattu paikallista uutisointia kauhulla. On ollut paljon hukkumistapauksia ja niistä voi sanoa ja todeta että aivan turhia! Kolmen viikon aikana mitä ollaan täällä ehditty olemaan, niin jo kuusi henkilöä kuollut hukkuen. Yleensä niissä on osallisena jo ikääntynyt henkilö, yleensä mies, joka on itseään päivän grillaillut rannalla ja sitten rommikrapulassa lähtenyt kroolaamaan. Kuumuus on ihan normi terveenkin fysiikkaa koetteleva, saati sitten vaikka sydänsairaille. Yksi onnellisesti päättynyt tapaus oli kanadalaisesta perheestä, joka oli ilman opasta lähtenyt kiipeämään tulivuori Peleén huipulle. Vuorihan on 1400m korkea ja sinne kiipeäminen vie edestakaisin noin 6 tuntia. Tulivuoren huippu on yleensä aina pilven sisällä ja iltaisin vielä tulivuoren kalderaan syntyy sankka sumuseinä. Voi helposti ajatella että kyllähän vuorta aina alas pääsee, mutta sankassa sumussa et pysty löytämään takaisin alas vievän polun suulle. Perhe joutui yöpymään

 Lentäminen on mukavaa vaan ei lentokenttäily. Muutaman kerran kun tässä on käyty Martiniquella niin on kertynyt erilaisia kommelluksia. Pitää aina mennä Pariisin kautta ja siitä sitten loikataan  n.9h meren ylitse. Näin viisastuneena kannattaa aina valita lentoyhtiöksi Air France. Vaikka kuinka pitäisi olla kotimaahan kallellaan. Aina kun on menty Finnairilla niin on ollut lentokentän vaihto edessä. Lentolippuja tilailessa kannattaa oikeesti tilailla sellaiset piletit että ei tarvi tehdä lentokentän vaihtoa. Myös kun valitsee AF:n niin laukut siirtyy kätevästi jatkolennolle. Muuta ei jää kuin siirtyminen seuraavaan lähtöhalliin joka on noin 15min kävelyn päässä. Tosin väliin mahtuu yksi passitarkastus. Ranska on lakkojen luvattu maa. Kerran tultiin CDG:lle ja piti vaihtaa kenttää Orlylle jonne bussilla n. tunnin siirtyminen koska se on vastakkaisella puolella Pariisia. Pakasiien kanssa tullaan aulaan joka on aivan tupaten täynnä. Varmaan tuhannen turistia. Lakko. Siitä sitten kunnon o

 Lähdimme jo klo 8.00 laivalla kohti Fort-de-Francea ja alakoululaisten paraatia. Paraatin teemana oli 4 elementtiä; pienimmät marssijoista olivat 3-4 vuotiaita koululaisia. Kouluista olivat kaikki saaneet teemoihin sopivat puvut ja päähineet. Teemoina siis ilma, vesi, tuli ja maa. Koululaiset marssivat pitkin pääkaupungin katuja opettajien johdolla; ja iloiset vanhemmat kuvasivat ja kulkivat paraatin mukana. Musiikki antoi rytmin askelille ja rumpu- sekä rytmiryhmä oli aivan ihana. Kesken paraatin tuli myös reipas sadekuuro, mutta se ei menoa pahemmin häirinnyt. Täällä kuurot ovat kovia, mutta myös nopeasti ohi ja aurinko paistaa taas. Oli mahtavaa seurata paraatia, vaikka Lucasta emme onnistuneet tunnistamaan isosta lapsijoukosta. Tunnelma oli iloinen ja herkkä, vaari videoi ja mumma tanssi mukana ja kuvasi kännykällä. Lasten riemua oli ilo seurata. Ilokseni huomasin myös että erityisen mainiot koululaiset olivat paraatissa täysillä mukana.

 Kookos on peräisin Kaakkois-Aasian rannikolta. Nykyisin sitä viljellään laajasti tropiikissa. Virkistävä kookosvesi muodostuu 95% vedestä ja loput 5% kookosta sisältää elimistölle tärkeitä ravintoaineita. Kookosvesi saadaan yleensä nuoresta hedelmästä. Kookosvettä voidaan juoda sellaisenaan, tai käyttää sitä smoothieissa ja ruoanlaitossa. Kookosvesi raikastaa, virkistää ja sammuttaa janon, ja sillä on elimistölle suotuisa vaikutus. Kookosvedellä on useita hyötyjä ihmisen keholle. Se muun muassa parantaa ruansulatusta, vahvistaa vastustuskykyä ja on hyväksi sydämelle ja virtsateille, auttaa alentamaan pahanlaatuista kolesterolia ja ehkäisee ihon ikääntymistä; minkä voi todeta alla olevasta videosta. Aivojen erinomainen energian lähde ja auttaa keskittymiseen joka on tällaiselle ADHD - hiipparille mainio uutinen. Aivan käsittämätön ja yllättävä tieto tämän kaiken muun vaikutuksen lisäksi, tutkimukset ovat osoittaneet, että tuore kookosvesi soveltuu sairaaloihin tiputusnesteeksi. Se on l

Aamusella päätettiin taas lähteä meidän kylästä yhteysaluksella Fort-de-Franceen. Huomatttiin että rannalla olevaan aikatauluun oli ilmestynyt iso kasa lappuja millä peitetty yli puolet kellon ajoista. Yhteys ilmeisesti koettu niin vähäiseksi käytön puolesta. Sääli. No hinta kuitenkin entinen eli menopaluu 5€. Käytiin tyttären työpaikalla ja vaimon perässä kävelyä ihmettelemässä rätei ja lumpui ja kaiken maailman naistenkauppa shoppailua. No perässä hiipiessä ehtii kuitenkin ihastelemaan kaupunkia ja sen värejä. Ei ole tylsää suomalaista betoniharmaata. Värejä löytyy ja upeita graffiteja sekä seinämaalauksia. Kadut ovat kapeita ja niiden jalankulkijoille varatut väylät ehkä metrin leveät. Mutta reippaasti voi ihan kadullakin tepastella kunhan sen verran katselee ympärilleen ettei mopo tai auto jyrää. Kuskit kyllä antavat vinkkiä töötillä, että nyt olisi hyvä hetki raahata ruhonsa pois ajoväylältä.  Kuumuus toki käy pohjoismaiseen hipiään turhan ankarasti. Hehkuva asfaltti ja lähes tuul

 Ajaminen täällä on.....noh....lievästi sanottuna jännittävää. Ei tule tylsiä hetkiä. Ei koskaan tiedä mitä seuraavan mutkan takana odottaa ja mutkiahan täällä riittää. Ainoa suora ja tasainen kohta täällä on pari kilsaa lentokentän kiitotietä.  Ainoa hyvä asia on ettei tarvi pelätä hyppääkö hirvi tai kauris eteen koska mitään sellaisia ei ole. Ainoastaan rommipäissään toikkaroivia turisteja ja polkupyöräilijöitä motarilla.  Ihmettelin kuinka täällä menee bensaa ihan tolkuttomasti, mutta kun mennään vuoria ylös alas, niin aina moottori huutaa kovilla kierroksilla. Meidän sitikalla on nyt ajeltu 1600km neljässä viikossa ja se on mielestäni ihan älyttömästi kun saarikaan ei ole sen isompi kuin 35 kilsaa leveä ja 80 kilsaa pitkä. Jarrupalat on pakko olla jo aivan loppu. Jarrun päällä käytännössä seistään puolet ajosta. Tiet yksinkertaisesti ovat vaan niin kiemuraisia että vaikka etäisyydet eivät ole kilometreissa suorinta tietä kummoisiakaan niin aikaa kuluu siirtymisiin. Varsinkin jos lä

Vaimo luuraa puun vasemmalla puolella.  Päätetettiin huristaa autolla niin ylös  pohjoiseen kuin Martiniquella pääsee Karibian puoleista rantaa. Läpi entisen pääkaupungin Saint-Pieren ja sen jälkeen ohi Le Prêcheurin ja tulimme  Anse Céroniin. Tulimme Habitation Céroniin missä on ollut saaren ensimmäisiä sokeriruokoviljelmät. Tila on perustettu vuonna 1658 ja siellä kasvatettiin myös kaakaota ja maniakkia. Sokerin ylituotanto sai vähitellen yliotteen ja tila alkoi rappeutumaan. Viimeinen niitti oli 1902  aivan vieressä olevan tulivuori Peléen purkautuminen. Mutta se puu...aivan järjettömät mittasuhteet omaava ilmestys. Jos Lohjalla Paavolan tammi on Suomen mittapuulla iso niin tämän rinnalla se on hellapuuksi kelpaava pikku klapi. Puu on valittu Ranskan kauneimmaksi puuksi vuonna 2016 ja Euroopan neljänneksi kauneimmaksi v.2017. Myöskään puu ei ole kärsinyt juurien tallaajista ja puiden halaajista kuin tämä meidän kotomaan tammi. Puun nimi on Zamana ja sitä kutsutaan sadepuuksi. Halkai

Päätettiin mennä yhteysaluksella nykyisestä majastamme Case-Pilotesta käymään pääkaupunkiin. Autoilu pääkaupungissa on kuin kaivaisi ehdoin tahdoin verta nenästään, kadut todella kapeita ja parkkiksen löytyminen on hyvää tuuria. Edes sen maksullisen. Niinpä sitten pilettien hakuun automaatista joka löytyy lähtölaiturien vierestä. Viimeksi käydessämme täällä liput ostettiin veneessä, mutta homma sittemmin muuttunut. Edes - takaisen lipun hinta ei päätä huimaa... se on 5€. Matka meren kautta sujuu jopa nopeammin kuin maleskelu liikenne ruuhkassa kaupunkiin. Kaiken huippu oli että yhtäkkiä kippari veti aluksen parkkiin kesken matkan ja sitä sitten ihmettelemään että miksi? Delfiiniparvi!!! Varmasti ainakin 30 yksilöä uiskentelemassa aivan veneen lähietäisyydessä. Asia sai suun hymyyn, koska täällä myydään myös erikseen delfiinien bongausretkiä missä ei välttämättä ei edes näy niitä hintaan 60-110€ per henkilö. Siis aika hyvä kate vitosen lipulle. Ulos marssiessani aluksesta huikkasin viel

Aamulla kohti yhtä top 5 paikkaa mikä on aivan pakko kokea tällä saarella. Katseltiin netistä  paikan aukeavan jo klo 9 eli ei muuta kuin keula kohti vuoria. Paikka sijaitsee Fort-de-Francen keskustasta kymmenisen kilometriä sisämaahan päin ylös kohti sademetsää. Tie kihara mutta olen jo tottunut kaahaamaan ranskisten perässä. Toki täällä niin kuin kotomaassakin, kun Audi ilmestyy peräpeiliin kiinni, niin pakko on vaan päästä ohi! Siis tie oikeesti on kapea ja yleensä sateen liukastama, koska vuotuinen sademäärä on sademetsässä 6-8metriä....siis oikeesti!!!  Paikalle päästiin ehjänä ja sitten parkkipaikan hakua. Ihan hirveesti ei ole siihen varattu pysäköinti paikkoja, mutta kun katsoo mihin fransut kiesinsä tunkee, niin ei ku matkien perässä vaan. Paikkahan on yksityinen puutarha tai ainakin alunperin. Sen on perustanut  v.1982 puutarhuri jonka intohimona oli trooppiset kasvit. Puutarha on noin 3 hehtaaria ja siellä on 3000 erilaista trooppista kasvia kukkineen ja 300 palmua jos oikei

 Havahduimme lukiessamme mitä olemme nyt kirjoitelleet matkablogiin tästä oleskelustamme täällä saaressamme, niin olemme kirjoitelleet kokemastamme kuin olisimme täällä muka ensimmäistä kertaa. Vierailumme on kuitenkin Martiniquella kuudes tai seitsämäs. Juu...kuulostaa leveilyltä ja brassailulta! Mutta olemme aina ennen tulleet tänne vieraiksi, koska lapsemme ja lapsenlapset asuvat täällä. Pieni selvityksen paikka olkoon siis. Tämä kerta tuntuu siis siltä kuin olisimme itse tällä kertaa täällä ensi kertaa turisteina. Ehkä se johtuu siitä että nyt meillä eläkkeellä on kaksi kuukautta aikaa tutustua saareen ja kertoa siitä. Nämä meidän isovanhempina vierailumme tänne on pyritty tekemään vuoro vuosin, eli pyritty siihen että näkisimme kuitenkin toisemme edes joka vuosi.  Mummolan matka on vaan niin pitkä...lähes 10.000 km. Tosin jos lapset asuisivat vaikka 400 km etäisyydellä vaikkapa Jyväskylässä, niin nähtäisiikö kuitenkaan sen useammin:) Nyt vanha ystävämme Suomesta saatiin houkuteltu

 Pitää hieman avata tätä meidän valitsemaa majapaikkaakin, miksi juuri täällä. No siihen  on aika helppo vastaus. Täällä tuulee. Sanotaanko näin, että kun pohjosesta tänne tullaan melkein napapiiriltä, niin lämpö on suomalaiselle järisyttävä ennen kuin siihen tottuu. Yleensä siihen menee se pari viikkoa ja sitten useimmilla jo lentokenttä kotia kohti kutsuu. Tämä paikka sijaitsee saaren eteläosassa Atlannin puolella. Lämpötilaerot, vaikka eivät ne kummoisia olekaan, niin jatkuva tuuli joka saaren tällä puolella puhaltaa mukavasti kuitenkin saa olon tuntumaan kohtuulliselta. Haittapuoli on sitten rannalle vyöryvät suuret aallot. Rantaa ei voi kutsua millään lailla kauhean lapsiystävälliseksi. Rannoilla ei muutenkaan ole missään uimavalvojaa, joten tarkkana saa olla. Ranta itsessään on todella pitkä. Viralliselta nimeltään se on Grande Anse du Diamant ja mittaa sillä on 3km. Lähin vertaus voisi olla Hangon Tulliniemenranta 2km pituudella. Tämä kylä on saanut nimensä sen edustalla olevast

 Martinique on Ranskan merentakainen departtementti ja hallintoalue Länsi-Intiassa Karibianmerellä. Mukavaa siis että eurot käy. Se on Pienten Antillien saari, ja sen pinta-ala on noin 1 128 neliökilometriä ja asukasluku on 400 000. Eli olemme Lohjan kokoisella saarella. Rantaviivaa on 350 km. Saarta kutsutaan myös kukkien saareksi L´ile aux fleurs ja Pearl of the Antilles. Vuoristoisessa, harvaan asutussa pohjoisessa, tiheiden sademetsien peitossa, on neljä pääasiallista tai sammunutta tulivuorta, jotka kohoavat noin 1000 metriä merenpinnan yläpuolelle - Pitons du Carbet, Morne Jacob, Mount Pelée ja Piton Conil. Alkuperäiskansat Karibian intiaanit kutsuivat saarta Madininaksi - kukkien saareksi. Kasvillisuus on uskomattoman rehevää ja hyvin monimuotoista. Voit suunnat mangrovemetsiin; banaani-, ananas- ja sokeriruohoviljelmille; tai ylös kukkuloille ihailemaan sademetsää ja sen villejä puroja ja vesiputouksia. Saari on tunnettu makeista banaaneistaan, ananiksistaan ja paikallisesta ro

Uudenvuoden päivänä on  paikallisilla tapana mennä puhdistautumaan menneen vuoden jutuista virtaavaan veteen. Parhain spotti olisi tietenkin sellainen missä joki ja meri kohtaavat. Kaksi eri elementtiä, uusi tuleva aika virtaavana jokena kohtaa vanhan meren. Myös tapana hieroa kehoon yrttejä ja ajaa vanha kulunut vuosi pois. Siispä lähdettiin vuorille sademetsään etsimään jokea ja virtailevia vesiä. Löydettiin syrjäinen paikka johon alas joelle vei aikas vaaralliset portaat. Paikka on turisteilta salassa koska se on tämän saaren pääkaupungin Fort-de-Francen päävedenottamo. Uimisesta siellä on joku aika sitten ollut vielä 10.000€ uhkasakko, mutta se ei paljon paikallisia hetkauta. Paikka on niin syrjässä ettei siellä ole mitään valvontaa ja kyseinen kyltti jossa mainittiin asiasta on luonnollisesti revitty irti ja heitetty jokeen:) Vesi valuu jokena sademetsän halki tässä kohdin muodastaen pienen vesiputouksen. Vesi oli ihanan kylmää ja sai hymyn huulille. Suolaisessa merivedessä plutaa