Croisanttii vai Näkkärii

  On aika pienelle välitilinpäätökselle näin vuoden viimeisenä päivänä täällä oleskelustamme. Nämä 19 ekaa päivää täällä saarella on mennyt kyllä aivan lentämällä. Kun etäisyys tällaiseen isovanhempien lapsenlasten moikkaamiseen on lähes 10.000km niin silloin kyllä ymmärtää että 24/7 ei edes riitä. Kaikki on mennyt hienosti ja olematon ranskankielikään ei ole ollut ongelma. Olen aloittanut (kari) Duolingon kielikurssin ja kielenä ranska mikä ei varmaan kauhea yllätys ole;)  Meidän uudella vuokra-autolla on nyt suhailtu edestakaisin saarta ja liikenteessä on mukana pärjätty. Joskus vaan kauhua aiheutuu autoista joiden peräpeilissä on punainen tarra A, apprenti eli tarkoittaa aloittelevaa autoilijaa. Tarra pysyy kuulemma kolme vuotta autossa, mutta ainakin  nyt saamani omakohtaisen kokemukseni mukaan voisi sitä kyllä jatkaa kymmeneen vuoteen. No olihan meilläkin Suomessa aikoinaan ns. möllinkilpi, eli takalasiin piti ripustaa vuodeksi 80 km lätkä. Upeita rantoja on päästy kokemaan ja nii

 Joulu vietettiin Merin perheen kanssa täällä meidän vuokrakämpässä. Joulu täällä kestää kaksi päivää, täällä ei ole Tapaninpäivää lainkaan.  Kauppareissu ruuhkaisessa isossa tavaratalossa, kaikkea löytyi ja Norjan lohikin onnistuttiin saamaan. Ruokalistalla oli italialainen kylmä perunasalaatti, rakuunahunajaporkkanat, papuja, uunilohi, kylmäsavulohi, mereneläviä, isoja katkarapuja, oliiveja, juustolajitelma.  Jälkiruokana oli Jouluhalko; nyt jäätelön muodossa.  Kuusi tehtiin kämpän naulakosta ja se koristeltiin yhdessä. Ihmettelin että joulukukkia ei ollut tavarataloissa myynnissä, ei hätää; niitä haettiin iltasella talon puutarhasta pöydän koristeeksi. Aattona tuli pukki ja voi sitä pikkupojan riemua lahjoista ja uudesta radio-ohjattavasta autosta. Frida sai ihanan uuden laukun ja paljon muuta nuoren tytön juttuja. Laulettiin ja juhlittiin, illalla oli pieni ilotulitusnäytös, jonka Romeo oli järjestänyt. Täällä on tapana että jouluyönä on ilotulitteita ja lahjat jaetaan joko yöllä t