agentit provensessa
Anne: Täällä ollaan jälleen Ibis-hotellissa Aix-en-Provencessa! Kävelty koko päivä kaupungilla, joulukatu ja joulupukkikin on nähty. Käveltiin ylös mäelle taidemaalari Paul Cezannen atelierille, ihana vanha talo ja rehevä villiintynyt puutarha. Paljon pieniä putiikkeja vanhassa keskustassa, kahviloita ja museoita. Istuimme kahvilla ja katselimme ihmisiä; se on ihaninta vain makustella tunnelmia. Keskustassa myös kaunis vanha kirkko ja yliopistoalue. Ostin myös meille romantiset kukalliset torkkupeitot, vain 16e kpl. Täällä olisi paljon pikkuista ja sievää ostettavaa, mutta Karilla on lompakko povitaskussa ja hän tokaisee aina: huomenna voidaan taas tulla uudestaan...Valokuvattiin ja pimeässä kun tultiin autolla takaisinpäin, ei meinattu löytää hotellille. Ajeltiin ympyrää ainakin tunnin verran. Oo-la-laa kuski sai hotellilla onnex hyvää ruokaa ja olutta ja whiskyä! Aurinkoista on ,14 astetta lämmintä ja kova tuuli oli matkalla. Rekat olivat moottoritiellä kovilla, heiluivat kuin purjeveneet edestakaisin, vähän myös mekin.
Kari: Hillitön tuuli moottoritiellä...paikalliset ilmoittaa sen kilometriä tunnissa eli uutisissa näytettin sen olevan täydet 100. En tiedä mitä se on metrejä sekunnissa, mutta moottoritiellä oli täysperävaunurekka ottanut tuulta purjeisiinsa ja parkkeerannut keskelle motaria poikittain. Ketään onneksi ei tällä kertaa ollut loukkaantunut, mutta hurjan näköistä on jälki kuitenkin. Kaista tietenkin tukossa useiden kymmenien kilometrien matkalta.Ajo myöskin meidän foorttilla oli kuin kännissä ajelua...jatkuvasti tuuli yritti painaa meitä kohti tien reunaa. Mutta sehän tietysti ei haittaa yhtään paikallisia!!! Jos me nippanappa pystymme pitämään 110km tunnissa, niin paikalliset painaa onnensa kukkuloila niin paljon kuin Peugeotista vain lähtee!!! Eli on the road again! Pitää taas harjoitella kaiken sängyssä makailun jälkeen hieman raskalaista ajokylttyyriä. Huomenna lähdetään kohti Nizzaa, koska se ei täältä ole kuin noin 200km päässä. Olisi kyllä noloa Suomessa kun kaverit kysyisivät, kävittekö muuten Nizzassa, niin vastattaisiin eime nyt viittitty käydä, vaikka olis se kyllä aika siinä lähellä ollut... No vaikka tämä Aix-en-Provence on muka Suomen Oulun kokoinen kaupunki, niin silti pimeässä takaisin hotellille löytäminen kaupungilta oli todellakin työn ja tuskan takana. Onneksi taas oli Atittude Cool, enkä hermostunut jumalauta yhtään. Parikertaa todellakin piti ottaa suuntaa keskustasta takaisin hotellille ennen kuin oikea tie sitten löytyi. Jos päiväsaikaan pelottaa ajaa näitten sankareitten joukossa, niin pimeässä se on vielä kaksinverroin jännittävämpää...Gitanes rööki suussa kundit ajelee ihan miten sattuu. Jos yhtäkkiä näkyy vapaa parkkipaikka kadunreunassa niin jarrut pohjaan vain ja peruutusvaihde päälle ja aivan kylmän rauhallisesti parkataan se auto siihen. Jos joku Mannerheimintiellä Helsingissä stoppaisi autonsa keskelle katua ja laittaisi niinkuin nämä hätävilkut päälle ja lähtisi vain kioskista ostamaan röökiä, niin siitä tulisi aivan varmasti maailmanloppu. Mutta täällä...Atittude Cool. Aivan...on siinä opettelemista....
Kommentit