GRANDE FINALE


Kari; Eilen kotiintulo...Lohja näytti kuin satukirjasta.Yö myrskyssä laivalla meni valvomiseksi. Aallot kumahtelivat laivan kylkeen kuin suurella moukarilla olisi taottu.
Tiedossa illalla oli kuitenkin vanhempieni valmistama illallinen. Voissa paistettuja kuhafileitä. Joulukuusikin oli vielä päätetty säilyttää yhden illan. Suomalainen kotiruoka maistui aivan taivaalliselta. Aamulla reppu selkään ja kauppaan hakemaan aamupalaa.
Ei näkynyt patonki kainalossa käveleviä ihmisiä, ei näkynyt hymyileviä naamoja. Kaupan kassa ei tervehtinyt, antoi väärin rahasta takaisin ja kun toivotin hänelle hyvää päivän jatkoa; katseli kuin zombi tyhjyyteen. Mutta Suomi kuitenkin. Isänmaa. Kotikaupunki.
Ennen lähtöä oli kieltämättä aika tyhjä olo. Pärjääkö siellä? Miten pystyy kommunikoimaan? Sanoinkin, miksi omasta kodista ylipäätänsäkään pitää lähteä minnekkään. Haluaisi vain olla piilossa kaikesta uudesta ja mahdollisesti yllätyksellisistä asioista, mitä ei itse pysty enään koordinoimaan ja hallitsemaan. Olla piilossa valot sammutettuina vaatekomerossa maailmalta. Piilossaolo on kuitenkin luovuuden vastakohta. Luovuus on sitä että menee kohti uutta ilman ennakkoluuloja tai muitten määrittelemiä toimintamalleja. Katkaisee itselleen laittamat nippusiteet ranteistaan ja astuu
maantielle ennakkoluulottomana. Tie kuitenkin neuvoo. Tie auttaa löytämään.
KAIKKI MAAILMAN TIET YHTYKÄÄ!

Anne: Eilen se päivä siis oli, kotiintulon hetki. Kolme ja puoli kuukautta sitten olin jännittynyt ja jopa ahdistunut uuden ja tuntemattoman edessä. Kestääkö auto, kestänkö minä, mitä jos sairastuu, jos ajetaankin kolari....pitkä lista jos-ajatuksia saattelivat minut matkalle. Kaikki jossittelut, murheet ja ikävät kuitenkin liukuivat pois matkan edetessä. Tunsin vapautuvani ja tuli tilaa uusille ajatuksille, uudenlaiselle olemiselle. Mitä se Ranska sitten jätti jälkeensä? Yksi sana tulee vahvasti mieleen: rauhan. Kun on avannut oven ja lähtenyt matkalle, onkin äkkiä niin hyvä olla. Näkee kaiken lähelläolevan uusin silmin: tyhjä pesä onkin uusi mahdollisuus; nuorten lentoa ihailee ja tukee sekä toivottaa heille hyvää matkaa.
Pitkä parisuhde ei ole itsestäänselvyys, rakkaus tarvitsee aikaa ja rauhaa voidakseen kukoistaa. Keski-ikä ei ole maailmanloppu, vaan nyt voi leikkiä ja irroitella vapaamminkin kuin nuorena. Minussa vahvistuivat matkalla irtipäästämisen mahdollisuus ja rohkeus astua esiin omana itsenäni. Tunsin olevani olemassa Ranskassa, minulle puhuttiin ja minut huomioitiin joka paikassa. Ihmiset vastasivat herkästi hymyyn ja aina tervehdittiin ja toivotettiin hyvää päivän jatkoa. Melkein kaikki miehet hyräilivät tai viheltelivät hiljaa kulkiessaan merenrantaa tai vuoritietä, he olivat tyytyväisiä elämäänsä ja se sai näkyä.
Niin paljon iloa ja leikkisyyttä oli aikuisissa ihmisissä näkyvissä, ja sille oli lupa! Sai meluta, pelleillä ja viittoilla käsillään ; niin eläväistä oli vuorovaikutus! Koin suurta iloa että oli niin vapaata olla eläväinen ja hupsu , ja se oli kaikista vain hauskaa. Ranskassa on lupa nauttia. Saa olla rauhassa sellainen kuin on ja kaikki uusi on vain mielenkiintoista.
Toivon että sain tämän tunnelman tartunnan itseeni iäksi; ilon&rauhan.

KIITOS kaikille blogia seuranneille kanssamatkaajille ja hyvää matkaa valitsemallenne elämäntielle!

Anne ja Kari
THE END

Kommentit

Pekka ja Eija sanoi…
Kiitos Anne ja Kari, kun jaoitte kanssamme tämän matkanne. Ehkä vähän siitä rauhasta ja ilosta on tarttunut meihinkin, kun välillä nauraen ja välillä kyynelöiden olemme lukeneet monenlaisista seikkailuistanne. Kari liikenteessä, Anne vuorilla, simpukat korissa, biisit muhimassa... Otitte meidät mukaan! Tervetuloa kotiin! Bienvenue!
Unknown sanoi…
Tervetuloa takaisin. Kiva, että olette taas täällä!

Harri
BigSister sanoi…
Myös Bigsister kiittää, kun mahdollistitte matkailun kotisohvalla mitä mielenkiintoisemmalla tavalla! Oli hienoa olla retkellä mukana, vähän siellä sun täällä. Elin täysillä mukana jokaisen tien mutkan ja kaarroksen, näin mielessäni upeat maisemat ja maistoin milloin mitkäkin maut, milloin vesi kielellä, milloin kanssanne irvistäen. Kuvat ovat hienoja ja antavat uusia vinkkejä omiin kuvakulmiin.
Tervetuloa kotilohjalle, zombien harmaaseen hymyttömään joukkoon ;). Ehkäpä hymymme kaivautuu taas esille, kun tulette ilahduttamaan meitä läsnäolollanne, ketä missäkin yhteydessä. Töitäkin pyrimme parhaamme mukaan jättämään vähän tekemättäkin, ettette koe itseänne kokonaan tarpeettomiksi.
Odotan kovasti värikkäitä kuvauksia matkastanne ihan livenä teiltä molemmilta, sekä diginä että verbaalisena ilotteluna feis tu feis. Nytpä saatte antaa kaikki vinkkinne kesän turneelle, jonka suunnittelu on tietenkin jo aloitettu!
Anonyymi sanoi…
Hello. This post is likeable, and your blog is very interesting, congratulations :-). I will add in my blogroll =). If possible gives a last there on my blog, it is about the Smartphone, I hope you enjoy. The address is http://smartphone-brasil.blogspot.com. A hug.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Täällä taas

Ranskalaiset ovet ja lukot

Case-Pilote