miehen elämää. osa2

Kirjojen lukeminen on vaarallista...kun ihmisellä on liikaa vapaa-aikaa on mahdollisuus että tarttuu johonkin uuteen kuten esimerkiksi kirjaan. Luin aivan vasta ilmestyneen kirjan; Mies, jonka ovat kirjoittaneet kaverukset Martti Puohiniemi ja Göte Nyman. Huomasin kauhukseni että täytän täydellisesti heidän keksimänsä uuden sanan; uusjämähtänyt.
Kirjoittajat maalaavat hienon kuvan Farkkupukuisista “harmaasta rivistöstä” olevista miehistä jotka ovat tuttuja jokaiselle rock tai blues konserteissa käyneelle. Vanheneva ja lujasti omista musiikkitottumuksista kiinni pitävää viihteen rintamamiesjoukkoa jotka joka kerran kuunnellessaan Beatlesia tai Hendrixiä elävät uudestaan nuoruutensa. Koska tämä musiikin lajityyppi on pysynyt muodissa 1960 luvulta asti kokevat viihteen rintamamiehet itsekkin olevansa ikinuoria.Oivaltamatta siis jää se totuus,että omien lastensa silmissä he näyttävät samalta kuin heidän silmissään näyttävät talvisodan veteraanit.

Viihteen rintamamiesten muistellessa Claptonin ensimmäistä Suomen keikkaa, rinnastuu tämä tapaan, jolla sotaveteraanit muistelivat Tali-ihantalan tai Raatteentien ihmettä. Eletään tukevasti menneisyydessä, vaikka muka nuorekkaasti kuunneltaisiin Beatlesia mp3-soittimesta tai ladattaisiin sitä musaa internetpalvelimelta. Vanha musiikki tarjoaa pakopaikan arjen harmaudesta...”Oikea” musiikki ja “oikea” esittäjä kuljettavat kuulijan mielen tuttuun kokemusmaailmaan. Kirjailija Kjell Westö; “ itse en maksaisi sataa euroa konserttilipusta kuunnelleksani Rolling Stonesia, Elton Johnia tai Rod Stewarttia vuonna 2007. Pelkkä ajatus saa minut tuntemaan itseni puolikuolleeksi.”

Uusjämähtäminen alkaa, kun mieli vie sinne missä kaikki hyvä aikoinaan syntyi. Uusjämähtäneet porautuvat vain yhä syvemmälle nuoruutensa elämyksiinsä ja samalla porautuvat yhä syvemmälle omaan napaansa...kun luen tästä kirjasta otteita vaimolleni, niin siitä suunnasta alkaa kuulua aivan hillitöntä tirskuntaa. Ikävää siinä on se, että kirja on aika paksu ja tirskumiselle ei siis näinollen näy loppua vähään aikaan. Kirja kertoo miesten ja naisten välisistä erilaisista rooleista keskittyen kuitenkin mieheen.

Jo kirjan esimäinen tarina on loistava...”kohta loppuu tuokin natina” ajatteli mies kiivetessään moottorisahoineen puun latvaan.Tervaleppä oli jo vuosia hangannut saunan räystääseen eikä siitä muuten pääse eroon kuin latvasta alkaen pätkimällä. Nyt siitä viimein tehtäisiin polttopuita.Ohut latvus putosi helposti ja työ pääsi vauhtiin. Sitten se tapahtui. Mies horjahti ja terä leikkasi hänen olkavarttaan. Vaimo kuuli karjaisun”nyt kävi huonosti, varo saha putoaa” ja näki verta vuotavan miehensä runkoon takertuneena. Samalla moottorisaha molskahti suhisten järveen. Veren hukka oli sen verran suuri, että mies menetti tajuntansa,putosi, mutta jäi oksien varaan roikkumaan. Elvytysyrityksistä huolimatta hän menehtyi saamiinsa vammoihin...tällaisia onnettomuuksia ei satu naisille.Ne ovat hinta, jonka mies maksaa roolistaan miehenä eli kaikista niistä upeista hetkistä, joita vain mies saa kokea.

Hei!!! menkää ite ostamaan tämä kirja, ettei mun tartte sitä ny tähä kokonaan siteerata!!!