Croisanttii vai Näkkärii

  Raflaava aloitus, mutta ollaan luettu ja seurattu paikallista uutisointia kauhulla. On ollut paljon hukkumistapauksia ja niistä voi sanoa ja todeta että aivan turhia! Kolmen viikon aikana mitä ollaan täällä ehditty olemaan, niin jo kuusi henkilöä kuollut hukkuen. Yleensä niissä on osallisena jo ikääntynyt henkilö, yleensä mies, joka on itseään päivän grillaillut rannalla ja sitten rommikrapulassa lähtenyt kroolaamaan. Kuumuus on ihan normi terveenkin fysiikkaa koetteleva, saati sitten vaikka sydänsairaille. Yksi onnellisesti päättynyt tapaus oli kanadalaisesta perheestä, joka oli ilman opasta lähtenyt kiipeämään tulivuori Peleén huipulle. Vuorihan on 1400m korkea ja sinne kiipeäminen vie edestakaisin noin 6 tuntia. Tulivuoren huippu on yleensä aina pilven sisällä ja iltaisin vielä tulivuoren kalderaan syntyy sankka sumuseinä. Voi helposti ajatella että kyllähän vuorta aina alas pääsee, mutta sankassa sumussa et pysty löytämään takaisin alas vievän polun suulle. Perhe joutui yöpymään

Vaimo luuraa puun vasemmalla puolella.  Päätetettiin huristaa autolla niin ylös  pohjoiseen kuin Martiniquella pääsee Karibian puoleista rantaa. Läpi entisen pääkaupungin Saint-Pieren ja sen jälkeen ohi Le Prêcheurin ja tulimme  Anse Céroniin. Tulimme Habitation Céroniin missä on ollut saaren ensimmäisiä sokeriruokoviljelmät. Tila on perustettu vuonna 1658 ja siellä kasvatettiin myös kaakaota ja maniakkia. Sokerin ylituotanto sai vähitellen yliotteen ja tila alkoi rappeutumaan. Viimeinen niitti oli 1902  aivan vieressä olevan tulivuori Peléen purkautuminen. Mutta se puu...aivan järjettömät mittasuhteet omaava ilmestys. Jos Lohjalla Paavolan tammi on Suomen mittapuulla iso niin tämän rinnalla se on hellapuuksi kelpaava pikku klapi. Puu on valittu Ranskan kauneimmaksi puuksi vuonna 2016 ja Euroopan neljänneksi kauneimmaksi v.2017. Myöskään puu ei ole kärsinyt juurien tallaajista ja puiden halaajista kuin tämä meidän kotomaan tammi. Puun nimi on Zamana ja sitä kutsutaan sadepuuksi. Halkai

Saint-Pierre ja takana tulivuori Pelée.  Martinique on juuri valittu täksi vuodeksi yhdeksi kolkaksi maailmassa mikä tänä vuonna on nähtävä. Ainakin jos uskomme kuuluisaa New York Times-lehteä. Lehdessä on valittu 52 paikkaa joista Martinique sijoittuu sijalle 16. Tästä innostuneena ei ku taas autoon vaikka tänään on perjantai ja 13. päivä. Suuntana yhä aktiivinen tulivuori Pelée. Sen juurella oleva kaupunki Saint-Pierre ei ollut kuitenkaan kauhean onnekas vuonna 1902 kun tulivuori purkautui dramaattisesti tappaen muutamassa hetkessä noin 30.000 ihmistä. Vuoren huippu räjähti taivaan tuuliin ja 500 asteinen pyroplastinen massa lähti vyörymään pikajunan vauhdilla kohti 6km alla olevaa silloista pääkaupunkia. Edetessään se sytytti kaiken kohtaamansa. Myös useat laivat jotka olivat  kaupungin edustalla redillä syttyivät tuleen. Osa merimiehistä tajutessaan mitä on tapahtumassa yrittivät pelastautua hyppäämällä mereen mutta pian sekin oli muuttunut kiehuvan kuumaksi. Tästä tapahtumasta löy