Croisanttii vai Näkkärii

Anne: Loiren laaksossa aamuajelulla! Ihania kyliä ja linnoja joka puolella. Aurinko paistoi ja viininviljelijät hoitivat pelloilla rakkaita tarhojaan. Tänne voisi taas unohtua ja elää maalaiselämää. Mutta ei auta, baanalle takaisin ja nokka kohti pohjoista Colmaria. Tiellä oli hiljaista, ei rekkoja yhtään, joten ajaminen oli rattoisaa. Ruokapaikat moottoriteillä ovat aika surkeita, sienikeitto oli pahaa, samoin perunagratiini. Lounaalla on tarjolla rasvaisia makkaroita, karrelle palanutta kanaa tai rasvassa tirisevää pihviä. Oo-la-laa omat eväät ovat paljon herkullisempia. Täällä ollaan taas, Colmarissa josta Ranskan matkailu aloitettiin. Tämä on hieno kaupunki, kaunis vanha kaupunginosa. On uudenvuoden aatto ja maataan Ibis-hotellissa Colmarissa. Colmar on aivan täynnä turisteja ja paikallisia, joten kaikki ruokapaikat ovat olleet varattu täyteen illaksi jo aikoja sitten. Yleensä Ibiksissä on oma ravintola, mutta tämä paikka olikin poikkeus. Vietämme piknikkiä omassa huoneessamme syöd

Ensimmäinen etappi on valmis ja saavuimme Macon nimiseen kaupunkiin. Kaupungin keskelle oli rakennettu hienoja joulukuvaelmia seimeineen ja poroineen. Keskellä kaupunkia oli myös tehty tekojäärata, jossa oli mahdollista lainata luistimet ja kokeilla kaatuilua jäällä. Aikamoisilta hokkareilta näyttivät...nilkat mutkalla porukka kiersi kehää. Kaupunkihan on aivan kuin kotoinen Turku. Kaupunki Saonne ja Loire joen varrella. Alue kuuluu Loirenlaaksoon ja on aivan täynnä linnoja...18 kappaletta. Hieman enemmän kuin kotoisessa Suomessa. Ehkä meidän suomalaisten ei kannata kauheasti mainostaa turisteille meidän linnoista ja kirkoista. Täällä niitä tuntuu olevan kuin kesämökkejä Suomessa järvien rannoilla. Loirenlaakso on aina kuulunut omissa mielikuvissa sellaiseksi paikaksi, missä olisi kiva asustella. Nyt oli mukava yllätys huomata, että täällähän sitä tosiaankin nyt ollaan! Ei tarvinnut ajaa kuin 550km ja ilmasto vaihtui totaalisesti. Vesisade piiskaa ja lämpötila putosi seitsemän astett

Ja niin on viimeinen aamu Canet-Plagessa valjennut. Tai ihan pimeää siellä vielä näyttää olevan. Psyko seinänaapurikin oli ilmeisesti jostain onkinut tietoonsa meidän lähtömme. Sen kunniaksi hän piti aamun asti kunnon showta...klo 05.30 asti. Kun meidän herätyskello soi, niin ei voinut uskoa korviaan. Mikä toi ääni...ei kai vain helvetti herätyskello!!! Juuri kun perkel...ja eikun sängystä ylös. Kunnon aamutoimet pystyyn ja kokoajan paukutellaan kaikkia paikkoja ja musat soimaan. Terveisiä seinänaapurille!!!! Hei hei Canet, hei hei Canigou, hei hei Välimeri. Alkaa se, mikä tuntuu fysikaalisesti olevan täysin mahdotonta. Kaikkien kamojen mahduttaminen takaluukkuun. Kun katson tuota läjää lattialla, ei voi kuin ihmetellä sen mahduttamista kyytiin. Jos tulomatkalla vielä oltiin tarkkoja varkaiden takia että mitään ei saa olla näkyvillä, niin nyt kyllä tullaan takapenkki pullollaan takaisin. Halki Ibis-hotelliketjun. Nyt alkaa kamojen kuskaus alakertaan ja survominen auton takaluukkuun. Vi

Ja nyt on Ranskan karonkan aika. On kotiin lähdön aika.Eilen muistelimme loma-aikaamme ja Kari joi viiniä ja olutta muistaakseen kaiken OIKEIN. Kuuntelimme omat biisimme ja pidimme niitä maailman parhaimpina ja Kari on paras kitaransoittaja, huuliharpusta puhumattakaan. Parasta matkalla on ollut; lämpö, lämmitin, yhdessäolo, älytön höpöttäminen, kuudeskerros meren edessä, aamupatongit, joissa todellakin on eroa päällipuolessa ja pohjapuolessa, biisien sanoitusten veivaaminen yhdessä, majakassa olo kylkikyljessä, savun haju kylissä poltetuissa takoissa, vuorien lumihuiput, viinin lipittely iltaisin, pussikeitot, autoilu liikenneympyröissä, simpukoiden keräily rannalta, Karin blogitekstin oikoluku, blogin kirjoittelu autossa hotellin edessä, yritys katsoa ranskalaista tv;ohjelmaa iltaisin, kirjojen ahmiminen, rugby-ottelut tv:ssä, frendit-dvd, jossa suomalainen tekstitys,siskon lähettämien hesareiden lukeminen, postilokeroon katselu viestien toivossa Suomesta, ystävien vierailu luoksem

Anne: Lähdön hetki lähestyy, alkaa jäähyväisten aika.Päätimme lähteä jo sunnuntaiaamuna ja ajaa vähän lyhyemmän pätkän. Niin suunnitelmallisia ollaan oltu, että kaikki hotellit on varattu etukäteen ja reitti on selvä! On ehkä niin, että kun on paljon vapautta ja lomaa; sitä kasvaakin järjestelmälliseksi ja suunnitelmalliseksi ihan siinä matkalla vaan...Tullessa tänne, mitään hotelleja ei ollut varattu ja se oli ihan ok. Talvi ja pimeys tuovat oman mausteensa, kesällä sitä nukkuu vaikka autossa. On siis jätettävä tämä meri, aallot ja auringonlaskut! Muistan runon: voi hyvin, veljeni meri. Otin hiekkaasi vähän, lämpöäsi hivenen... Tänäänkin aurinkoista, plus 10 astetta, tuuletonta oloa täällä majakassa. Hei, hei vuoret! Uljaat ja elämää nähneet vanhukset! Ihania hetkiä olen saanut viettää kivuten ja peläten ja rohkeuttani koetellen. Ranskalaisia ihmisiä tulee ikävä, niin puheliaita ja elämänmyönteisiä ovat. Ja itsepäisiä ja rohkeita, ajajina aina ykkösiä... Ihastuin vanhoihin charmanttei

Ja niin se Joulu on taas päättynyt. Niinkuin aikaisemmin ollaan jo kirjoiteltu, on se Joulu täällä Ranskassa todella lyhyt. Aattopäivä on aivan normaali työpäivä ja meidän tapanina taas töihin. Suomen työnantajaliitto olisi aivan ihkuna näihin järjestelyihin. Aaton aloitimme ajelulla vuorilla lähelle 2000km, jossa sitten olikin jo lunta. Heittelimme tietysti lumipalloja ja teimme enkeleitä lumeen. Ei tullut MUSTAA joulua. Aivan karmea tapa Suomessa puhua MUSTASTA joulusta...miksi se ei ole lumeton joulu. Miksi täytyy maalata oikein masentava mielikuva ja rämpiä omassa henkilökohtaisessa itsesäälissä. Teimme yhdessä ruokaa, koristelimme pienen kuusen, jonka löysimme tavaratalon roskalavalta, sytytimme kynttilät ja lauloimme joululauluja. Meri toimi tonttuna ja lahjojen jako sujui onnellisesti, tontulle suurin osa. Kiitos kaikille lahjoista ja oli mukava saada puheluja Suomesta, myös Marskin ryyppy lämmitti mieltä. Puhumattakaan mamman lähettämistä hienoista kintaista. Jälkiruokapöydäss

Hei! Nyt se on joulu jo ovella... Vielä ruokaostoksille ja sitten nuorten luo kylään. Meri pauhaa täällä ja lämpöä on yli kymmenen astetta. Jouluksi on luvattu aurinkoa ja melko lämmintä, samanlaista taitaa olla Suomessakin. Joten kaikki rakkaat ystävät, nyt joulurauha myös blogiin ja palaamme taas joulun jälkeen kanavalle. Sydämessämme meillä Suomi.Salla.Saariston suku ja kaikki ihanat ystävät! Ihanaa joulua ja Iloa vuodelle 2008!

Joulu tulee ja kitaraan vaihdoin juhlan kunniaksi uudet kielet...Joululauluja yrittänyt vähän treenata, mutta kun yhteinen kieli tulee olemaan englanti, niin esimerkiksi “petteri punakuonon” vetäminen englanniksi on aivan hirveää. Jo biisin alussa esitellään kaikki pirun porot ja kieli ei kyllä taivu niihin sanoihin.. “You know Dasher and Dancer And Prancer and Vixen, Comet and Cupid And Donner and Blitzen. But do you recall The most famous reindeer of all? Kanattaa kokeilla jokainen tykönänsä kuinka lähtee. Ei ole ihme että laulun suomentaja kertoo alussa; Muistat Tuhkimon, Lumikin, Ruususen varmaan ja Punahilkan ja sudenkin harmaan, mutta poro tää sulta useinkin unhohon jää... Huomenna suunnataan kohti vuoria joulun viettoon, ja Romeo on myös ottanut kitaransa ja rumpunsa mukaan, eli jonkinlaista kakofoniaa on joulun kunniaksi tiedossa.Syömistä&Soittoa. Syöminen tuleekin olemaan aika vegaanipohjainen, mutta meitä kehoitettiin ottamaan joku eläin mukaan. Tänään välimeri myrskynn

Anne: Kotimatkaa alettiin suunnittelemaan ja lähtöpäivä on uudenvuodenaattoaamu klo 6.00! Karttaa katsottiin ja päädyttiin nopeaan kotiintuloon melko suoraa reittiä. Talviaikaan ei pieniä teitä etsitä vaan ajellaan pääteitä ja toivotaan että lumimyrskyjä ei tielle sattuisi. Taitaa siellä nyt sataakin enemmän vettä tai olla aurinkoista ja lämpötilat ovat plussan puolella. Sitten illalla muisteltiin mikä Suomessa on ihaninta. Kari muisteli suurella lämmöllä mökkisaunaa, kuinka se sytytetään , miltä puu tuoksuu ja vedet kannetaan järvestä. Mikä ihana sihinä kuuluu kiukaalta kun löylyä heitetään, se lämpö. Sitten istutaan tulilla Lohjanjärven rannalla ja ihaillaan auringonlaskua, nuotio loimuaa ja lokit kirkuvat Jyrkön saarella. Sitten päästiin suomalaisiin ruokiin, mitä kaivataan eniten? Kari kaipasi muusia ja makkarakastiketta, lihapiirakoita, Turun sinappia. Minä muistelin vesi kielellä karjalanpiirakoita ja munavoita, sienikastiketta ja muusia. Niinpä päätettiin istua saunassa viikko

Anne: Eilen oltiin illalla elokuvissa katsomassa I`am not there, Bob Dylan fantasia. Kuusi kuvitteellista tarinaa, joiden inspiroimana Dylan ja hänen biisinsä. Hienosti tehty leffa ja hyvää musiikkia. Ennen leffaa oltiin syömässä intialaista ruokaa paikassa jossa oli hyvin kohteliaat tarjoilijat, tuli mieleen Jeeves-sarjan palvelija. Pöydän ruusukin saatiin mukaan. Tänään lähdettiin Karin kanssa taas retkelle vuorille, Meri jäi nukkumaan. Ihana pieni tie vei meidät postikorttimaisemiin kanjoniin, jossa oli pakkasta ja myös vähän lunta. Tie oli myös vaarallinen, koska kiviä putoili vuorilta ja hillittömiä tukkirekkoja kulki myös tiellä. Ajoimme kuitenkin parikymmentä kilometriä maisemien takia, sitten käännyimme takaisin. Tie olisi ollut 60 kilometriä mutkittelevaa pikkutietä vuorien keskellä, mutta aika loppui kesken, aurinko laskee täälläkin jo viiden jälkeen. Pimeässä tie olisi ollut liian haastava. Niin vain on, että loma loppuu vähän kesken, monta upeaa tietä olisi vielä löydettävä

Kyllä naisen shoppailu into voi olla pohjaton. Tänään jo aamusta raahautunut kahden naisen perässä ympäri kaupunkia. Tarkoituksena, tai näin ainakin minut mukaan huijattiin, oli löytää tyttärelle saappaat. En tiennytkään yhdestä kaupungissa olevan niin paljon kenkäliikkeitä. Ranskalaisilla täytyy aivan varmasti olla jonkinlainen kenkäfetissi. Viisitoista liikkettä kierrettiin käytännössä yhden korttelin alueella...Kuinka paljon niitä sitten koko kaupungissa voi olla, on minulle aivan arvoitus. Palvelu kyllä jokaisessa liikkeessä on hienoa. Heti aletaan kiskomaan asiakkaan eteen polvistuneena lapikasta kinttuun. Tosin se suomalainen jalka on tehty ilmeisesti eri lestistä kuin ranskalainen...aika tiukilta tuntuivat suurin osa olevan. Siinä sitten myyjä hikipäässä yrittää väkisin lapikasta repiä pohkeen yli kaupan syntymisen toivossa. Suurimman osan ajasta vietin kenkäkauppojen ikkunoiden ulkopuolella, ja aloin huomata myyjiltä outoa vilkuilua minun suuntaani. Ilmeisesti ajattelivat jonku

Kyllä ne käytöstavat ovat vaan niin erilaisia...eilen kun heitettiin tytär ranskalaisen poikaystävänsä luokse tuli taas mokattua oikein urakalla. He eivät olleet taas nähneet toisiaan kesän jälkeen ja tottakai ilo ja jälleennäkeminen oli mahtavaa. Kannoin tyttären rinkan ovelle ja Romeo tiettysti nappasi Merin syliinsä ja siinä pussaillaan kovasti. Ei kai suomalainen isä siihen jää töllöttämään ja katselemaan, vaan sanoo moro, että tästä taas jatketaan matkaa. Antaa rakastavaisten iloita toisistaan. Hetken päästä puhelin soi ja kysellään mitä oikein tapahtui...miksi lähditte? Varsinkin vielä kun Anne jäi autoon odottamaan eikä tullut ollenkaan autosta ulos. Se ranskalainen smalltalk. Merillä sitten olikin ollut hirmu selittäminen että ei Suomessa kukaan koskaan jää lepertelemään, että mitä kuuluu ja onko kaikki hyvin. Romeolla oli kylässä hänen kaverinsa, joka suureen ääneen oli ihmetellyt, etteikö ne TULLEET edes tervehtimään???Tänään vietiin tytär taas Romeolle ja yritettiin vähän pa

Anne: Lauantai jo, eilen haettiin Meri Barcelonasta ja kierrettiin koko päivä tutustumassa kaupunkiin. Aurinko paistoi ja oli 13 astetta lämmintä päivällä. Ihana kaupunki ja paljon nähtiin muutamassa tunnissa. (kuvat: uudet kuvat-kansiossa). Meri: No terve kaikki. Vieraileva kirjoittaja nyt sitten..Joo, että Barcelonaan saavuin aika väsynä, kun en ollut nukkunut olleskaan. Helsinki-Vantaalle vika bussi kun lähtee näppärästi 00.20 ja lento vasta kuudelta aamulla.Heheh. Kentälle kun laskeuduttiin oli mittari aamulla -3 astetta ja tänään on Perpignanissa satanut hulluna lunta. Ei onnea minulla siis näköjään, täällä on varmaan kylmempi tänään kun Pk-seudulla. Lumiset palmut on aika eksoottinen näky, eipä ollut viime talvena täällä lunta sentään. Anne: Juu, täällä sataa lunta!!!!! Se on ihme ja me lauletaan joululauluja ja juodaan kaffetta lämpimäksemme. Kari lakaisee vettä ja lunta partsilta, koska sen lattian vesi alkaa uhkaavasti tulvia kohti lasioven reunaa. Kohta lähdetään viemään Me

Anne: Retkelle vuorille, koska on tyyntä ja aurinkoista, lämpöä enää 10 astetta. Kamerat mukaan, vähän patonkia evääksi ja on the road. Cucugnan-kylä on vuorten takana laaksossa pienellä nyppylällä. Siellä oli hereillä kissat ja paikkaa hallitsi vanha tuulimylly. Siis täälläkin joku asuu, vuorien ympäröimänä! Mikä hiljaisuus ja rauha keskellä erämaata. Vain kotkat liitelemässä vuorten yllä. Jatkettiin matkaa kohti linnoitusta, Carcassonnen poikaa. Peyrepertuse kohoaa jylhästi 800 metrin vuorijonon päälle. Autolla vaan ylös kohti vuorta, korvat poksahteli ja auto kiidätti meidät yläilmoihin. Olin päättänyt kokeilla pystynkö kiipeämään vuoren huipulla killuvalle linnoitukselle. Urheasti ostin pääsylipun ja lähdin polkua ylöspäin, kaikki meni hyvin niin kauan kun oli kasvillisuutta, mutta avoimessa maastossa polku oli ihan vuoren reunalla ja silloin iski taas kammo, ei auttanut kuin kääntyä takaisin ja tyytyä ihailemaan linnaa vähän alempaa. Nautin maisemasta kuitenkin alempana ja vähitel

Anne: Lähdettiin retkelle vuorille Cathar country:lle katsomaan vanhoja linnoja päämääränä Carcassonne.Kilometrejä lenkille tuli 300 km. 1200-luvulla oli perustettu The Castle of the Counts. Viisi linnaa, “the five sons of Carcassonne” muodostivat ensimmäisen puolustuslinjan lähellä olevaa Catalan-Aragon rajaa. Linnat olivat Aquilar, Queribus, Peyrepertuse, Puilaurens ja Termes. Hieno reitti pienten kylien ja vuorien kautta. Tie kulki läpi solien ja vuoret olivat upeita. Puilaurens Castle oli upean näköinen linna 697m korkealla vuorella. Alla oli pieni kylä, joki ja muutama kaunis kesäasuntolinna. Ja linnan takana rosoreunaiset vuorenhuiput, kuin saduista. Seuraava linna oli Argues Castle, ajoimme Couiza:sta viehättävän pienen Serres- kylän läpi ja näimme linnan nököttävän metsän laidalla laaksossa. Linna oli valitettavasti kiinni joulukuun, joten tyydyimme vain ihailemaan sitä ulkoapäin. Ajoimme läpi Carcassonnen kaupungin ja juutuimme keskustan uskomattomaan ruuhkaan, käsittämätönt

Ja taas takaisin majakkatoimituksessa...aputoimittaja-anne onkin aivan loppu ja makaakin päikkäreillä sohvalla. Aamulla tarkoituksena lähteä katsomaan Foix-nimistä kaupunkia 130km päähän, mutta puolessa matkassa alkoi heittää rakeita taivaalta. Sään mukaan Bretagnessa on parhaillaan todella kova myrsky ja meidän rannikolla rauhallisempaa. Uukkarikäännöshän siinä sitten olikin tehtävä. Anne huomasi takaisin ajeltaessa tienviittan Cucuniano, nimikin jo oli sen verran hauska että sinne! Ylös taas Pyrenneitten rinnettä ja mitä korkeammalle päästiin,niin sen alemmas Anne taas vajosi apukuskin penkillä. Se korkeanpaikan kammo. Vastaan rinteillä tuli todellinen kotkanpesä. Yhdellä korkeimmalla huipulla sijaitsi vanha Chateu. Mäki oli kyllä jyrkin mitä tähän asti on autolla ajeltu, mutta perille ylös päästiin. Linnaan johtavan polun varressa oli pieni mökki ja sanoinkin vitsinä että siellä on varmaan joku käsi ojossa...Niinhän siellä sitten olikin mummeli, joka pelästyi varmaan viikon ensimmäi

Anne: Yön sateen jälkeen kaunis aamu ja lämpöä vielä 17 astetta. Pitkästä aikaa aamupalalla haettiin leipomosta päärynäleivokset ja croisantit, niin syntisen hyvää! Retkelle taas joulumarkkinoille: nähtiin kamelit ja Itämään tietäjätkin.Ja lapset söivät punaisena kiiltäviä tikkuomenoita. Edelleen hassu yhdistelmä: lämpö, joulu ja palmut. Ostin ikuisen kuusen&enkelin: hienon pöytämobilen, joka on numeroitu kappale. Ajatus että laitan sen jatkossa aina joulupöytään muistona näistä Ranskan ajoista. Kari kyllä puisteli päätään tarmokkaasti, mutta 75e oli jo myyjän kädessä ja onnellinen ostaja yhtä hymyä.Hieno löytö, vanhanajan lapsuuden muistot vain tulvivat sitä katsellessa!!!! Se olkoon meidän kuusi tänä vuonna. Kävimme myös oman kylän myyjäisissä, iloinen tonttubändi musisoi kera minihameisten kauniiden tonttutyttöjen... karuselli pyöri ja kastanjat tuoksuivat! Iloinen karnevaalitunnelma oli taattu pienen kylän kaduilla. Jouluiseen pienoismallinäyttelyynkin eksyimme, hienoja olivat

Anne: Saimme kirjapaketin Suomesta ja onnellisina olemme uppoutuneet dekkareiden maailmaan! Parvekkeella lukiessa alkoi kuulua funk-musaa torilta; joten kamera mukaan ja katsomaan mitä tapahtuu. Torilla soitti hauska bändi , rullaluistelijoita oli paljon , samoin pyöräilijöitä. Ilmeisesti Canetin paikallisten järjestöjen tempaus. Myös paikalliset tanhuujat esittivät vanhoja katalaanien tansseja; ja monta esittivätkin. Lenkillä taas meren rannalla kera tramountain-tuulen joka eilen illalla alkoi puhaltaa 100 km/tunnissa. Siinä kun tunnin verran ulkoilee, aivot ovat kunnolla tuulettuneet! Tuuli oli heitellyt kivet ja simpukat kuin riviin kauas hiekalle, niin kauniita kiviä on täällä! Keräilimme aarteita ja kohta kaikki pöydät ovat simpukoita&kiviä täynnä. Pesin farkkuni ja paitojani kylpyammeessa nyrkkipyykkinä kaivaten pesukonetta.Onneksi parvekkeella ne nopeasti kuivuvat, varsinkin tässä tuulessa. Kotipäivä ja siivoilua lauantain tapaan. Majakassa kaikki hyvin! Kari; siunattu kirja

Itsenäisyyspäivää viettämässä Colliouren joulumarkkinoilla Châteu Royalissa. Joulutunnelma rakennettu vanhaan linnaan, jossa myyjinä omat maakunnan paikallistuottajat. Kaikkea mahdollista ankoista viineihin ja erilaisiin lihoihin. Tunnelmaa luomassa soittajia ja sirkustaiteilijoita. Oli positiivaria ja haitarin soittajaa ja tuliperformancea. Iloinen tapahtuma hienossa keskiaikaisessa linnan miljöössä. Aika lempparipaikaksi on muutenkin tämä pieni kylä muodostunut. Se on todellakin taiten säilytetty vanhassa kuosissaan, eikä ole alettu palvomaan turisteja rakentamalla ympäristöä täyteen lomaosakebungaloweja. Mutta joulun aika tuntuu sekoittavan kaikkien ranskalaisten päät. Täällä vasta todellakin tykätään niistä valoletkuista, mitä myöskin suomalaiset ovat alkaneet ripustelemaan parvekkeilleen. Kaupungin uutterat työmiehet hikoilivat kiskoessaan köysillä jopa Colliouren kirkon kellotapulin katolle vilkkuvaa jouluhökötystä! Ranskalaiset ovat vähän niinkuin harakat...mitä kiiltävämpi ja k

Anne: Olemme olleet tonttuhommissa ja aika on kulunut kuin siivillä... Nyt kaikki jutut on saatu postiin ja selvitty joulukiireistä. Joten tänään taas retkelle Ceretiin ja pikkukyliin Pyrenneille. Ceretissä olimme valokuvanäyttelyissä eri puolilla kylää, mukava tapa tutustua kuviin ja eri kulttuuripaikkoihin. Ostin myös uudet saappaat pienestä kenkäkaupasta, jossa jokaisen saappaan myyjä veti jalkaani ja keskusteli saappaan olemuksesta kanssani... ranskaksi ja muutamalla englannin sanalla. Vuorilla oli kaunista ja aurinkokin lämmitti taas mukavasti, valokuvattiin ja vaellettiin. Tänään siis itsenäisyyspäivän aatto, ja huomenna Suomi 90 vuotta! Suomesta eniten kaipaan suomenkieltä, se on asia joka on niin tärkeä! Täällä ei kuule missään kotimaan kieltä. Toinen asia on suomalainen musiikki, sitä kaipaa ja sitä arvostaa. Olemme Ranskan radiosta aina tunnistaneet suomalaiset muusikot innolla, viimeksi Apocalyptican uuden biisin. Siis kieli ja kulttuuri ja luonto, siinä ne rakkaudet! Miten

Kari; Nyt on pakko kertoa meidän hissistä... Valmistaja on Otis ja vuosimallia 1969. Viisi persoonaa ja kiloja saa olla mukana tarkasti 525kg. Valmistusnumero on 7337. Jo ensimmäisenä päivänä kun hyppäsimme siihen, niin se aiheutti tykytyksiä. Hiemankin heikommalla pumpulla varustettu joutuisi aivan varmasti taskustaan kaivamaan nitropurkin. Hissi heiluu ja pomppii ja varsinkin kolmannen kerroksen kohdalla se tekee pienen pompun jopa alaspäin. Kaikkeenhan ihminen tietysti tottuu ja kahden viikon aikana jo oli opittu odottamaan missä kohtaa matkalla ylös kuudenteen kerrokseen tapahtuu mitäkin. Eräänkin kerran kun vävypoika oli meillä kylässä illalla ja lähti hissillä kohti alakertaa putosi hänen niskaansa hissin kattopleksi...oo-la-laa, sitähän ne gallialaiset ovat aina asterixissakin pelänneet, että taivas putoaa heidän niskaansa!!! No uutta kattopleksiä ei ole sen koomin myöskään näkynyt. Pari kuukautta sitten hissin kahdesta loisteputkesta sammui toinen, mutta sehän antaa vain tunnel

Anne: Illalla katsottiin Sigur Rós: Heima dvd, islantilainen bändi. Istuttiin Karin kanssa kuin kirkossa sohvalla ja katsottiin Islannin maisemia ja niin sympaattista musisointia. Bändi teki keikkoja pienissä kylissä ja hylätyissä paikoissa ja kaikenikäiset ihmiset tulivat heitä kuuntelemaan. Niin ihmisenkokoista oloa ja meininkiä; jossa musiikilla&tunteilla on pääosa. Suosittelen lämpöisesti pukinkonttiin! Tänään aamusta lähdettiin taas Colliouriin torille. Ilma kaunis ja tuuleton, 15 C auringossa tarkeni ilman takkia. Torilla ihana maustekoju, kukkia ja englanninkielisiä kirjoja. Haitari soi ja ihmiset söivät ulkona, mekin olimme piknicillä rannalla. Purjevenekuntia rantautui rannalle ja ihmiset söivät veneen kannella, niin kesäistä.... Sitten lähdimme autolla kipuamaan Pyrenneille Madelocille, pieni ja kapea tie kiemurteli ylös vuorenhuipulle, kävelimme pientä polkua jonkun matkaa. Vuorella oli paljon matkaajia rinkat selässä ja sauva kädessä sekä kunnon vaelluskengät jalassa.

Anne: Romeota juhlittiin ja hän sai meiltä villapaidan lämmittämään. Romeon äiti oli tehnyt rommia ja lähettänyt sitä Karibialta. Ihanan vaaleanpunaista ja karkin makuista. Maisteltiin myös äidin lähettämiä kookospaloja. Syötiin salaattia ja juotiin viiniä, jälkkäriksi kahvit ja tuulihatut. Soitettiin myös Meri-Tuulialle ja Romeo opetteli suomea: Moi tuulihattuMeri! Romeo on kyllä ihana sairaanhoitajaopiskelija, lämmin ja huumorintajuinen. Illalla käytiin alakerran baarissa kuuntelemassa bändiä, joka ei ollut ihmeellinen. Naurettiin myös olutta, joka maistui ja haisi pahalle. Lopulta mentiin meren rantaan katsomaan tähtiä ja kävelemään kauniiseen yöhön. Tänään aurinkoinen ja lämmin päivä taas helli meitä. Oltiin aallonmurtajalla lukemassa kirjaa ja ottamassa aurinkoa. Myös isäntä kävi meitä moikkaamassa ja maksettiin joulukuun vuokra. Juttelu ranskaksi kävi hyvin ja toivotettiin hänelle hyvää päivän jatkoa. Paljon hymyjä, kohteliaita tervehdyksiä ja kättelyitä. Sähkö käytiin yhdessä lu