matkatunnelmia

Anne: Eilen olimme Montpellierissä kävelemässä ja tutustumassa vanhaan kaupunkiin.
Vanhoja rakennuksia, kapeita kujia ja ihania pikkuliikkeitä.Sanovat kaupunkia Pikku-Pariisiksi, eikä suotta. Tosi siistiä ja hyvinhoidettu koko vanha kaupunki. Söimme ulkona pienellä aukiolla, viulumusiikki soi ja ruoka oli hyvää. Pihvit viherpippurikastikkeella, pallot; joiden sisällä muusia ja juustoa ja raikas salaatti; jossa vihreää salaattia ja sieniä ja hyvä öljykastike. Ja päälle olutta ja jälkkäriksi omenajälkkäriä. Voilà, tässä iässä hyvä ruokapaikka voittaa kirkkaasti shoppailun. Kävelimme vanhan kaupungin vieressä olevassa kasvitieteellisessä ihanassa puutarhassa. Syksyisen hieno valo ja rauhallinen tunnelma vei mukanaan. Siellä kirmasimme kamerat käsissä pitkin puskia ja kuvasimme syksyisiä näkymiä. Isot kauniisti vanhat kasvihuoneet olivat kuin unesta tutut. Villiintyneissä kasvihuoneissa on outoa taikaa, niitä katsoessa on kuin jossain välitilassa; todellisuuden ja unen rajalla. Tänne puutarhaan on kätketty varmasti tuhat salaisuutta ja hyvän olon satua.
Jos leikkii ajatuksella, missä maisemassa viihtyisi parhaiten; minulle se olisi tämän kolmen päivän reissun osalta seuraava: Cèsannen talo ja vieressä olisi Montpellierin puutarha ja pihalla olisi talvisäilössä Cannesin satamasta vanha puinen purjevene. Nizzasta voisin hakea paljon kukkia ja väriä. Hei; ja sitten pitäisimme juhlat ja te kaikki ystävät olisitte siellä
viettämässä kanssamme ihania lomapäiviä! What a good plan!
Tänään taas kotona majakassa, meri ja aurinko seurana. On rauhallista ja kodikasta, kaasulämppäri on päällä ja tehdään kuvia, jutellaan matkasta, syödään taas minestronekeittoa ja näkkäriä ja suunnitellaan jo kotimatkan maisemia ja maita. Päätettiin lähteä ennen uutta vuotta, jotta ehditään nähdä vielä uusia paikkoja. Niin se vaan on, tie vie tällaisenkin laiskan ja nautintohaluisen sohvaperunan mennessään!
Kari: Eilen tosiaankin palasimme pikku turneelta, eli ajoimme poikki koko Ranskan. Moottoritiet olivat yhtä hurjia kuin ennenkin. Ajelu Helsiinkiin tuntuu tämän jälkeen aivan nojatuoliretkeltä. Tämä rantatie täällä on pääväylä rekoille Espanjan tai Italian suuntaan. Kolme kaistaa rinnakkain sekä täysin kaistat kuljettajat!!! Rekat kilpailevat jatkuvasti keskenään ja ohittelevat toisiaan täysin estottomasti. Minä hetkenä tahansa, kun ajat rekan vierellä, se saattaakin yhtäkkiä poukata ohittamaan edellä ajavaansa. Tai jos ajelet samaa rytmiä rekkojen kanssa, niin puskevat aivan kiinni sinuun. Mielyttävä tunne olla kahden rekan välissä. Ainoa keino on tosiaan vetää kolmatta kaistaa ohittaen niitä kokoajan. Rekkoja tosiaankin riittää...mihin sitä roinaa voi upotakkin niin paljon että loppumattomat rekkajonot porhaltaa läpi teiden. Maisemista ei kyllä ehdi nauttimaan muun kuin mikä näkyy peileistä ja etuikkunasta. Kaupungeissa sisällä ajo on myöskin erittäin voimia kuluttavaa ja sen takia on aivan mahtavaa että on kahdet silmäparit tuijottomassa. Toinen tähystää tieviittoja ja toinen keskittyy jarruvaloihin...yksi tosilähellä tilanne oli taas Montpellierissä. Täällähän on tapana jättää auto keskelle kaistaa hätävilkut päällä ja sitten lähteä toimittamaan asioitaan. Ajoimme kahta ulostulokaistaa kaupungista, kun tällainen tapaus oli taas edessä. Pysähtyneen auton kaistan taakse oli jäänyt auto jumiin ja yhtäkkiä kuski päättikin lähteä koukkaamaan katsomatta peileihinsä. Sadasosasekunnin aikana tajusin, että nyt lähti meiltä auton keula!!! Jotta pysyisit liikennevirran mukana on myöskin itse painettava järjetöntä tilanne nopeutta. Refleksinomainen väistöliike vasempaan ja autojen väliin ei jäänyt sitä kuuluisaa hesariakaan. Onni siinä, että vastaan tulevalla kaistalla ei ollut ketään kohdalla. Taustapeileistä näin vain auton loitotessa kaverin heiluttelevan käsiään kuin tuulimylly. Kai se itsekkin tajusi kuinka lähellä käytiin...
Paluu taas Kotipaikkaan oli juhlallista. Pieni pullo Calvadosta kiitokseksi ehjänä olosta.
Myös mukava yllätys oli odottamassa. Isäni oli kirjoittanut kirjeen. Oli mukavaa avata se ja lukea Suomen kuulumisia. Mieshän on oikea kalastuspeto...13 kuhaa,1 hauki, 3 siikaa, 6 isoa ahventa ja seitsemänkymmentä muikkua. Siinä taitaa olla yhdellä kertaa kaikki se mitä itse olen saanut koko ikänä!