Croisanttii vai Näkkärii

 Lentäminen on mukavaa vaan ei lentokenttäily. Muutaman kerran kun tässä on käyty Martiniquella niin on kertynyt erilaisia kommelluksia. Pitää aina mennä Pariisin kautta ja siitä sitten loikataan  n.9h meren ylitse. Näin viisastuneena kannattaa aina valita lentoyhtiöksi Air France. Vaikka kuinka pitäisi olla kotimaahan kallellaan. Aina kun on menty Finnairilla niin on ollut lentokentän vaihto edessä. Lentolippuja tilailessa kannattaa oikeesti tilailla sellaiset piletit että ei tarvi tehdä lentokentän vaihtoa. Myös kun valitsee AF:n niin laukut siirtyy kätevästi jatkolennolle. Muuta ei jää kuin siirtyminen seuraavaan lähtöhalliin joka on noin 15min kävelyn päässä. Tosin väliin mahtuu yksi passitarkastus. Ranska on lakkojen luvattu maa. Kerran tultiin CDG:lle ja piti vaihtaa kenttää Orlylle jonne bussilla n. tunnin siirtyminen koska se on vastakkaisella puolella Pariisia. Pakasiien kanssa tullaan aulaan joka on aivan tupaten täynnä. Varmaan tuhannen turistia. Lakko. Siitä sitten kunnon o

 Mieäletön spektaakkeli!!!Kyllä vanhaa rummun lyöjää ilahdutti nähdä lukemattomien perkussioryhmien esiintyminen. Korvia huumaava ja todella äänekäs eri rumpujen soitto raikasi ja kertautui kaikuna kapeiden katujen seinistä. Pääsimme siis kokemaan maistiaisia tulevista karnevaaleista. Niin sanotut etkot olivat nämä Valokarnevaalit joissa nimen omaan oli valo pääosassa. Yli neljäkymmentä eri ryhmää oli esiintymässä pääkaupungin Fort-de-Francen kaduilla. Kulkueisiin osallistuivat soittajat, tanssijat ja autot, jotka ovat nimeltään Les Bradjaks. Autot ovat niin sanottuja karnevaaliautoja erikoisvarustein ja niiden ”juttu” on karmeasti ampuva pakoputki!  Karnevaalit otetaan tässä katolisessa maassa tosissaan. Pukuja suunnitellaan ja valmistellaan läpi vuoden. Koko saari pysähtyy juhlimaan. Koululaisilla on kahden viikon karnevaaliloma, joka meillä  on viikon talviloma. Myös muu saari sulkeutuu viikoksi juhlimaan. Karnevaalien juuret ovat keskiajassa ja sen nimi tulee  latinan sanasta Carne

 Lähdimme jo klo 8.00 laivalla kohti Fort-de-Francea ja alakoululaisten paraatia. Paraatin teemana oli 4 elementtiä; pienimmät marssijoista olivat 3-4 vuotiaita koululaisia. Kouluista olivat kaikki saaneet teemoihin sopivat puvut ja päähineet. Teemoina siis ilma, vesi, tuli ja maa. Koululaiset marssivat pitkin pääkaupungin katuja opettajien johdolla; ja iloiset vanhemmat kuvasivat ja kulkivat paraatin mukana. Musiikki antoi rytmin askelille ja rumpu- sekä rytmiryhmä oli aivan ihana. Kesken paraatin tuli myös reipas sadekuuro, mutta se ei menoa pahemmin häirinnyt. Täällä kuurot ovat kovia, mutta myös nopeasti ohi ja aurinko paistaa taas. Oli mahtavaa seurata paraatia, vaikka Lucasta emme onnistuneet tunnistamaan isosta lapsijoukosta. Tunnelma oli iloinen ja herkkä, vaari videoi ja mumma tanssi mukana ja kuvasi kännykällä. Lasten riemua oli ilo seurata. Ilokseni huomasin myös että erityisen mainiot koululaiset olivat paraatissa täysillä mukana.

 Elämä on lenseää kun aurinko porottaa ja palmut heiluu. Hommat tehdään jos tehdään omalla painolla eikä kauheesti tressailla. Se on tämän oleskelun aikana monesti tullut huomattua. Ranskalaisilla suu käy koko ajan ja välillä on pakko ihmetellä mistä sitä jutun juurta riittää. Small talking- luvattu maa. Suomessa  kun pakkasessa  asutaan niin ei paljon parta pärähdä. Moikat heitetään ja siinä melkein tärkeimmät asiat sitten jo käyty läpi. Täällä heti hyökätään iholle poskipusuja jakamaan. Aina ei kanssa tiedä mitä päivä tuo tullessaan. Oltiin rannalla ja parkattu auto vähän kauemmas ettei nähty mitä sen luona touhutaan. Kun parin tunnin päästä tultiin paikalle oli tie kaivettu auki poikki niin ettei millään pääse tätä juoksuhautaa kiertämään. Huh...pari vanhaa lankun pätkää heitetty kaivannon yli autoille ylitykseen. Jäi ajamatta. Vuokra auto eikä vielä naarmun naarmua. No montusta ukko nousi ja sanoi että hän voi ajaa. No tulihan se yli. Hissi talossa kanssa tuo muistoja sapattivapaal

 Se mikä täällä pistää silmään on se että täältä puuttuu täydellisesti ökymoottoriveneet. Itse asiassa 2kk aikana en ole nähnyt ensimmäistäkään ja ollaan sentään oltu koko ajan näköetäisyydellä merestä. Purjehdus on SE juttu ja  täällä näkee purkkareiden perässä mitä moninaisimpien maiden lippuja; Australiasta Norjaan. Sademetsät kun jo koluttu ja taivaalla lennetty, niin on aika lähteä purjehtimaan ja kokea Martinique mereltä. Löysimme siihen tyttären avustuksella 100% ekologisuuteen sitoutuvan Madisail perheyrityksen. Trimaran on alus joka on niin sanottu kolmirunkoinen purjealus ja tästä johtuen erittäin turvallinen verrattuna tavalliseen purjeveneeseen. Käytännössä trimaran ei kallistele ollenkaan, jolloin siellä eri tarvi syöksyä laidalta laidalle kuten tavallisessa purkkarissa sen kallistuessa! Kuitenkin alus tavoittaa reippaan 17-20 solmun matkavauhdin. Vauhtina se on siis sellainen että voisi vaikka vesihiihtää veneen perässä. Noh...YouTubesta löytyy tällainenkin video:) Koska

 Kun täällä saarella on varmaan sata rantaa ja jokainen omaa oman erityispiirteensä, joko mustaa tulivuoren hiekkaa tai vaikka valkoista koralleista muodostunutta rantaa, olisi aivan todella tyhmää olla ottamatta haltuun myös rantojen vedenalaista maailmaa. Ja mikä on halvempaa kuin snorklaus. Ei vaadi edes räpylöitä kun voi vain kellua tässä suolapitoisessa meressä.  Itse en ole mikään laitesukeltaja, tavallinen sunnuntaipolskija vain, mutta se riittää täällä saadakseen fantastisen uuden ulottuvuuden ja kokeakseen Martiniquen myös veden pinnan alta. Käytän ihan tavallista maski/ilmaputki kombinaatiota, koska sillä voi myös sukeltaa syvemmälle. Täällä näkee rannalla käytössä myös kokomaskeja, mitkä on tarkoitettu vain uimalla tapahtuvaan tarkkailuun. Sillä maskilla ei voi sukeltaa. Suositus olisi kyllä varustautua huomiokellukkeella ja räpylöillä jos yhtään pidemmälle rannasta yrittää. Eikä ole myöskään järkeä lähteä yksin, koska osissa rantoja on äärettömän voimakkaat virtaukset ja hu

 Kookos on peräisin Kaakkois-Aasian rannikolta. Nykyisin sitä viljellään laajasti tropiikissa. Virkistävä kookosvesi muodostuu 95% vedestä ja loput 5% kookosta sisältää elimistölle tärkeitä ravintoaineita. Kookosvesi saadaan yleensä nuoresta hedelmästä. Kookosvettä voidaan juoda sellaisenaan, tai käyttää sitä smoothieissa ja ruoanlaitossa. Kookosvesi raikastaa, virkistää ja sammuttaa janon, ja sillä on elimistölle suotuisa vaikutus. Kookosvedellä on useita hyötyjä ihmisen keholle. Se muun muassa parantaa ruansulatusta, vahvistaa vastustuskykyä ja on hyväksi sydämelle ja virtsateille, auttaa alentamaan pahanlaatuista kolesterolia ja ehkäisee ihon ikääntymistä; minkä voi todeta alla olevasta videosta. Aivojen erinomainen energian lähde ja auttaa keskittymiseen joka on tällaiselle ADHD - hiipparille mainio uutinen. Aivan käsittämätön ja yllättävä tieto tämän kaiken muun vaikutuksen lisäksi, tutkimukset ovat osoittaneet, että tuore kookosvesi soveltuu sairaaloihin tiputusnesteeksi. Se on l

Aamusella päätettiin taas lähteä meidän kylästä yhteysaluksella Fort-de-Franceen. Huomatttiin että rannalla olevaan aikatauluun oli ilmestynyt iso kasa lappuja millä peitetty yli puolet kellon ajoista. Yhteys ilmeisesti koettu niin vähäiseksi käytön puolesta. Sääli. No hinta kuitenkin entinen eli menopaluu 5€. Käytiin tyttären työpaikalla ja vaimon perässä kävelyä ihmettelemässä rätei ja lumpui ja kaiken maailman naistenkauppa shoppailua. No perässä hiipiessä ehtii kuitenkin ihastelemaan kaupunkia ja sen värejä. Ei ole tylsää suomalaista betoniharmaata. Värejä löytyy ja upeita graffiteja sekä seinämaalauksia. Kadut ovat kapeita ja niiden jalankulkijoille varatut väylät ehkä metrin leveät. Mutta reippaasti voi ihan kadullakin tepastella kunhan sen verran katselee ympärilleen ettei mopo tai auto jyrää. Kuskit kyllä antavat vinkkiä töötillä, että nyt olisi hyvä hetki raahata ruhonsa pois ajoväylältä.  Kuumuus toki käy pohjoismaiseen hipiään turhan ankarasti. Hehkuva asfaltti ja lähes tuul

 Ajaminen täällä on.....noh....lievästi sanottuna jännittävää. Ei tule tylsiä hetkiä. Ei koskaan tiedä mitä seuraavan mutkan takana odottaa ja mutkiahan täällä riittää. Ainoa suora ja tasainen kohta täällä on pari kilsaa lentokentän kiitotietä.  Ainoa hyvä asia on ettei tarvi pelätä hyppääkö hirvi tai kauris eteen koska mitään sellaisia ei ole. Ainoastaan rommipäissään toikkaroivia turisteja ja polkupyöräilijöitä motarilla.  Ihmettelin kuinka täällä menee bensaa ihan tolkuttomasti, mutta kun mennään vuoria ylös alas, niin aina moottori huutaa kovilla kierroksilla. Meidän sitikalla on nyt ajeltu 1600km neljässä viikossa ja se on mielestäni ihan älyttömästi kun saarikaan ei ole sen isompi kuin 35 kilsaa leveä ja 80 kilsaa pitkä. Jarrupalat on pakko olla jo aivan loppu. Jarrun päällä käytännössä seistään puolet ajosta. Tiet yksinkertaisesti ovat vaan niin kiemuraisia että vaikka etäisyydet eivät ole kilometreissa suorinta tietä kummoisiakaan niin aikaa kuluu siirtymisiin. Varsinkin jos lä

Hiekkasärkkää pitkin kohti îlet Ste-Marieta.  Tombolo sanana on italialaista alkuperää ja tarkoittaa hiekkanuolta. Se tarkoittaa maa-, hiekka ja sedimenttikaistaletta, joka yhdistää kaksi tavallisesti veden erottamaa maa-aluetta. Ilmiö on läsnä vain 4 kuukautta vuodessa useiden tekijöiden yhdistelmän ansiosta. Yli 200 metriä pitkä hiekkakieli muodostuu joulukuun lopusta huhtikuuhun merivirtojen, vuorovesien ja tuulien yhteisvaikutuksena, mikä nostaa sedimenttejä, jotka sitten laskeutuvat muodostamaan tämän hiekkaisen maakaistaleen.  Se on suojeleva ja vaarallinen lyhytaikainen kaunotar. Suojaavaa, koska sen avulla voit yhdistää rannikon saarekkeeseen jalkasi kastelematta. Tiettyjen harvinaisten lajien, kuten ruusutiiran pesimäaikana, luotoon on todellakin pääsy kielletty. Tombolon poissa ollessa ikään kuin luontoäiti haluaisi suojella lintujaan. Paikka on vaarallinen, koska alueella uiminen on kielletty muun muassa aaltojen ja virtausten vuoksi. Olosuhteet voivat muuttua hyvin nopeasti

Parveke merelle päin.  Case-Piloten kaupunki sijaitsee saaren länsiosassa, karibian rannikolla, lähellä Fort-de-Francea ja Pitons du Carbetin juurella. Se on saanut nimensä intiaanipäälliköltä, joka asui siellä, kun ranskalaiset uudisasukkaat saapuivat. Viisi jokea kulkee alueen läpi. Kaupunki on myös yksi vanhimmista Martiniquen siirtomaakylistä ja pääasiallinen toiminta on kalastus. Vuonna 1660 kaupungissa oli 777 asukasta. Nykyisin kaupungissa on asukkaita 4 454. Sukellus on olennainen vesiaktiviteetti. Veneretket tarjoavat pääsyn meriluoliin.  Toimiva keittiö. Löysimme tänään paikan pienen ja suojaisen uimarannan Vetiver Beachin. Se on matkaoppaan mukaan yksi saaren parhaista snorklauspaikoista. Rannan merenpohja on melko rikas ja monipuolinen. Sieltä voi löytää erilaisia merilajeja, kuten kilpikonnia, hummeria ja kotiloita. Tänään emme snorklanneet, uimme hiekkapohjaisessa rannassa ja nautimme paikan hiljaisuudesta ja rauhasta. Sanotaankin että paikka antaa sinulle rauhan ja hilja

Vaimo luuraa puun vasemmalla puolella.  Päätetettiin huristaa autolla niin ylös  pohjoiseen kuin Martiniquella pääsee Karibian puoleista rantaa. Läpi entisen pääkaupungin Saint-Pieren ja sen jälkeen ohi Le Prêcheurin ja tulimme  Anse Céroniin. Tulimme Habitation Céroniin missä on ollut saaren ensimmäisiä sokeriruokoviljelmät. Tila on perustettu vuonna 1658 ja siellä kasvatettiin myös kaakaota ja maniakkia. Sokerin ylituotanto sai vähitellen yliotteen ja tila alkoi rappeutumaan. Viimeinen niitti oli 1902  aivan vieressä olevan tulivuori Peléen purkautuminen. Mutta se puu...aivan järjettömät mittasuhteet omaava ilmestys. Jos Lohjalla Paavolan tammi on Suomen mittapuulla iso niin tämän rinnalla se on hellapuuksi kelpaava pikku klapi. Puu on valittu Ranskan kauneimmaksi puuksi vuonna 2016 ja Euroopan neljänneksi kauneimmaksi v.2017. Myöskään puu ei ole kärsinyt juurien tallaajista ja puiden halaajista kuin tämä meidän kotomaan tammi. Puun nimi on Zamana ja sitä kutsutaan sadepuuksi. Halkai

Taustalla Saint-Pierren silloinen pääkaupunki. Taulun rannassa ollaan käyty nyt sitten uimassa.   Uutena tietona tuli että Gauguin on asunut ja työskennellyt tällä Martiniquen saarella maalaten 15 öljyvärimaalausta. Siispä auton nokka kohti saaren pohjoiseen kylään nimeltä Le Carbet missä sijaitsee pieni museo joka yllä pitää hänen täällä työskentelynsä muistoa. Pääsymaksu 8€ ja jos haluaa opastetun kierroksen niin 10€. Molemmat paikalla olleet vanhemmat madamet puhuivat hyvää englantia. Teokset näyttelyssä ovat kaikki kopioita, eli turha yrittää ryövätä ja omaa matkakassaansa niillä kartuttaa;) Gauguin siis oleskeli maalarikaverinsa Charles Lavinen kanssa vuonna 1887 noin puolisen vuotta saarella asuen ja maalaten aivan tämän pienen museon vieressä. Kaverit olivat päättäneet lähteä hakemaan autentista, vielä pilaamatonta maailman kolkkaa ja olivat ensin menneet Panamaan. Pettyessään siihen he hyppäsivät laivaan ja tulivat Martiniquelle. Oleskelu kesti vain puolisen vuotta, mutta se ol

Päätettiin mennä yhteysaluksella nykyisestä majastamme Case-Pilotesta käymään pääkaupunkiin. Autoilu pääkaupungissa on kuin kaivaisi ehdoin tahdoin verta nenästään, kadut todella kapeita ja parkkiksen löytyminen on hyvää tuuria. Edes sen maksullisen. Niinpä sitten pilettien hakuun automaatista joka löytyy lähtölaiturien vierestä. Viimeksi käydessämme täällä liput ostettiin veneessä, mutta homma sittemmin muuttunut. Edes - takaisen lipun hinta ei päätä huimaa... se on 5€. Matka meren kautta sujuu jopa nopeammin kuin maleskelu liikenne ruuhkassa kaupunkiin. Kaiken huippu oli että yhtäkkiä kippari veti aluksen parkkiin kesken matkan ja sitä sitten ihmettelemään että miksi? Delfiiniparvi!!! Varmasti ainakin 30 yksilöä uiskentelemassa aivan veneen lähietäisyydessä. Asia sai suun hymyyn, koska täällä myydään myös erikseen delfiinien bongausretkiä missä ei välttämättä ei edes näy niitä hintaan 60-110€ per henkilö. Siis aika hyvä kate vitosen lipulle. Ulos marssiessani aluksesta huikkasin viel