Croisanttii vai Näkkärii

Päätettiin mennä yhteysaluksella nykyisestä majastamme Case-Pilotesta käymään pääkaupunkiin. Autoilu pääkaupungissa on kuin kaivaisi ehdoin tahdoin verta nenästään, kadut todella kapeita ja parkkiksen löytyminen on hyvää tuuria. Edes sen maksullisen. Niinpä sitten pilettien hakuun automaatista joka löytyy lähtölaiturien vierestä. Viimeksi käydessämme täällä liput ostettiin veneessä, mutta homma sittemmin muuttunut. Edes - takaisen lipun hinta ei päätä huimaa... se on 5€. Matka meren kautta sujuu jopa nopeammin kuin maleskelu liikenne ruuhkassa kaupunkiin. Kaiken huippu oli että yhtäkkiä kippari veti aluksen parkkiin kesken matkan ja sitä sitten ihmettelemään että miksi? Delfiiniparvi!!! Varmasti ainakin 30 yksilöä uiskentelemassa aivan veneen lähietäisyydessä. Asia sai suun hymyyn, koska täällä myydään myös erikseen delfiinien bongausretkiä missä ei välttämättä ei edes näy niitä hintaan 60-110€ per henkilö. Siis aika hyvä kate vitosen lipulle. Ulos marssiessani aluksesta huikkasin viel

 Havahduimme lukiessamme mitä olemme nyt kirjoitelleet matkablogiin tästä oleskelustamme täällä saaressamme, niin olemme kirjoitelleet kokemastamme kuin olisimme täällä muka ensimmäistä kertaa. Vierailumme on kuitenkin Martiniquella kuudes tai seitsämäs. Juu...kuulostaa leveilyltä ja brassailulta! Mutta olemme aina ennen tulleet tänne vieraiksi, koska lapsemme ja lapsenlapset asuvat täällä. Pieni selvityksen paikka olkoon siis. Tämä kerta tuntuu siis siltä kuin olisimme itse tällä kertaa täällä ensi kertaa turisteina. Ehkä se johtuu siitä että nyt meillä eläkkeellä on kaksi kuukautta aikaa tutustua saareen ja kertoa siitä. Nämä meidän isovanhempina vierailumme tänne on pyritty tekemään vuoro vuosin, eli pyritty siihen että näkisimme kuitenkin toisemme edes joka vuosi.  Mummolan matka on vaan niin pitkä...lähes 10.000 km. Tosin jos lapset asuisivat vaikka 400 km etäisyydellä vaikkapa Jyväskylässä, niin nähtäisiikö kuitenkaan sen useammin:) Nyt vanha ystävämme Suomesta saatiin houkuteltu

 Joulu vietettiin Merin perheen kanssa täällä meidän vuokrakämpässä. Joulu täällä kestää kaksi päivää, täällä ei ole Tapaninpäivää lainkaan.  Kauppareissu ruuhkaisessa isossa tavaratalossa, kaikkea löytyi ja Norjan lohikin onnistuttiin saamaan. Ruokalistalla oli italialainen kylmä perunasalaatti, rakuunahunajaporkkanat, papuja, uunilohi, kylmäsavulohi, mereneläviä, isoja katkarapuja, oliiveja, juustolajitelma.  Jälkiruokana oli Jouluhalko; nyt jäätelön muodossa.  Kuusi tehtiin kämpän naulakosta ja se koristeltiin yhdessä. Ihmettelin että joulukukkia ei ollut tavarataloissa myynnissä, ei hätää; niitä haettiin iltasella talon puutarhasta pöydän koristeeksi. Aattona tuli pukki ja voi sitä pikkupojan riemua lahjoista ja uudesta radio-ohjattavasta autosta. Frida sai ihanan uuden laukun ja paljon muuta nuoren tytön juttuja. Laulettiin ja juhlittiin, illalla oli pieni ilotulitusnäytös, jonka Romeo oli järjestänyt. Täällä on tapana että jouluyönä on ilotulitteita ja lahjat jaetaan joko yöllä t

Kävelyreissu lähimpään kauppaan on hyvä tehdä aamupäivisin, koska lämpötila iltapäivisin on 30 astetta ja hiki virtaa. Onneksi kaupan takapihalta pääsee rappusia pitkin mereen vilvoittelemaan. Asunnon liesi on hieno ja kattiloihin on yksi pidike; joka käy kaikkiin malleihin. Nopea lounas valmistuu spagetista ja valmiista purkkikastikkeesta. Hintataso kaupoissa on aika lailla sama kuin meillä Suomessa. Juustot ja juomat edullisempia. Tomaatit täällä myös kalliita. Paikallinen olut Lorraine on hyvää, 5% ja 25 cl pulloissa. Sardiinit ovat hyviä ja patonki rapeaa. Ananas on edullista ja makeaa jälkiruokaa. Ihme kyllä nälkä iskee täälläkin kuumuudessa aina klo 12 aikaan, pieni ja kompakti keittiösaareke toimii hyvin. Nyt odotellaan putkimiehiä paikalle, pieni operaatio tiedossa ilmeisesti vessan seinämän tilanteesta; ei mitään vakavaa kertoi paikan omistaja. Täällä on kylpyhuone ja vessa erikseen. Makuuhuoneessa on iso ja mukava sänky ja hyvä moskiittoverkko. Iltaisin tulee moskiitot väijym

Tänään kävelyä meren rannalla ja simpukoita keräten. Aaltojen kanssa kisaillen ja hyppien tunsin olevani villi ja vapaa, niinkuin joskus lapsena ja nuorena. Halu hupsutella säilyy vielä yli kuuskymppisenäkin.       Eeva Heilalan runo ilahduttaa: "Siitä on jo kauan/ kun minuun meni metsätähti/ ja yhä se kukkii." Kukkaa sisällämme kannattaa varjella. Kävimme myös torilla ostamassa suuria avokadoja ja pieniä banaaneja, maukkaita täällä auringossa. Majapaikkamme terassille näkyy meri ja sen äänet kuuluvat koko ajan; se on musiikkia sielulle ja saa mielen rauhoittumaan ja jotenkin myös olon runolliseksi. Saarielämää:-) Kari:  Vähän niin kuin kossu Suomessa niin Martiniquella on virallisena kansallisjuomana sellainen kuin Ti`Punch. Se on kreolia ja väännetty ranskan sanasta Petit Punch, joka suomeksi tarkoittaa "pientä punssia". Jos talon isäntä  ei tajua vieraalleen sitä heti tarjota, niin se aiheuttaa onnettomuutta  hänelle jatkossa. Drinksu itsessään on aika pelkistett

Kari:Enään 2pv töitä, jonka jälkeen koittaa vapaus lähteä ihan minne huvittaa. Olemme löytäneet lokakuun alusta alkaen Etelä-Ranskasta, Canet-Plagesta yksiön, joka on 30 neliön kokoinen kalusteilla varustettu merenrantapaikka...vain tosiaankin kivenheitto kuudennesta kerroksesta suoraan mereen. Vuokrahinta on 500€ kuussa ja sen suostunut vuokraamaan meille vanha ranskalaispariskunta. GoogleEarthista on katseltu kyseistä rantaa ja se näyttää aivan mahtavalta. Etäisyyttä Lohjalta tosin 3022km ja google väittää sinne ajamisen kestävän 1vrk+10 tuntia. On siinä auto ja takamus kovilla ennen kuin tosiaankin pääsee sieltä kuudennen kerroksen parvekkeelta syljeskelemään... Anne: Ranska voi olla yksi maailman kauneimmista asioista.... Mietin millainen on hyvä tie? Hyvä tie on hidas tie, niin että ehtii aistimaan matkan tuomat mutkat ja kallionkielekkeet. Matkalla olo tuntuu nyt tärkeimmältä. Siispä karttoja tutkimaan ja Hermes-jumalan viitoittamalle tielle...