terkkuja lohjalaisilta

Kari: Tänään oli mukava yllätys avata meidän rappukäytävässä oleva postilaatikkomme, ja huomata vihdoinkin ensimmäisen kerran sinne ilmestyneen postia. Ollaan kurkittu sinne laatikkoon joka päivä ja aina se on ammottanut surkeana tyhjyyttä. Luonnollinen syykin sille selvisi, eli se että olimme antaneet meidän vuokraisännän osoitteen. Mutta nyt osoite toimii!!! Tänään saatiin kortti Lohjan kameraseuralta ja kirje nikonistilta Routionmäeltä. Vau...kuvaajat pohjanperukoilta vielä muistavat ja toivottavat, ettei takaisin ole tulemista;)
Routionmäeltä saatiin kuva Lohjan Kirkosta nyt sataneen ensilumen aikaan. Hieno kuva, ja outoa todellakin katsoa sitä täällä rannalla ja ajetella välimatkaa, joka on 3000km. Kirkkohan näyttää aivan kuin se olisi jossain satumetsässä. Hetken kyllä oli kateellinen siitä ettei nähnyt ensilumen satavan, mutta se tunne meni kyllä todella nopeasti ohi!!! Meidän synttärisankari täällä kertoo, että useasti lapsuudessa marraskuun kahdeksantena oli jo aivan täysi talvi päällä. Tänään tosiaankin olisi ilalla tarkoitus mennä yhteen lähikylään, Thuir, katsomaan paikallisen kameraseuran valokuvanäyttelyn avajaisia.Hienoa nähdä miten paikallisilla pysyy kamera kädessä. Suomesta tuli tekstari tästä surullisesta ampumisesta. Tapaus oli jopa täällä paikallisen Kataloonien L´Independant lehdessä etusivulla. Ensimmäinen ajatus joka tuli mieleen oli se, että taas helvetin iltapäivälehdet revittää viikon verran megaliitteitänsä!! Minusta se olisi niiltä todellakin hienoin ele mitä ne ikinä voisivat tehdä ja kunnioittaa vainajien muistoa olisi etteivät ne kirjoittaisi tavuakaan siitä hullusta. Mutta tuskinpa toteutuu...
Anne: Ihanaa viettää synttäriä kerrankin auringossa ja syödä aamupala yöpaidassa parvekkeella! Muutoin tässä vanhenemisessa ei sitten hurrattavaa olekaan.
Rannalla lukemassa lehtiä ja vaan nautiskelemassa olemisesta. Kari puuhaa kaikkea ja palvelee mua kuin Jeeves konsanaan ja vielä hymyssä suin. Olispa synttärisankari aina!
Suomessa surupäivä tänään, kynttilä sytytetään täälläkin. Sitä miettii pahan olemusta, kuinka syvä haava ihmisen sielussa täytyy ollakaan, jotta noin itsensä hukkaa.Ja sitä surun ja järkytyksen määrää noin traumaattisen tragedian osapuolille ja perheille.
Hissikokemuskin oli surullinen tänään, vanha mies tuli kissansa kanssa hissiin, ei tervehdystä , surulliset silmät vain ja huokaisu että kissa oli mort, kuollut. Siinä hän vei ystäväänsä viimeiselle matkalle ja niin murtuneena. Päivään on siis mahtunut kaikenlaisia tunteita tänään , kuin vuoristoradalla.