Croisanttii vai Näkkärii

 Taas on vuoden huippuhetki saaressa onnellisesti vietetty ja ohi. Nyt vaan jännätään kuinka paljon syntyvyys tällä kertaa nousi;) Tuo ei ole edes vitsi, koska oikeesti meno on karnevaalien aikaan todella hurjaa. Katolisessa kulttuurissa nyt alkoivat paastoviikot Pääsiäiseen ja silloin ei syödä lihaa eikä juoda rommia. Vielä n.10 vuotta sitten se otettiin todella tosissaan ja baarit oli kiinni ja tanssikielto päällä täällä koko saaressa. Karnevaalit ovat siis neljä päivää kestävät "kaikki ilo irti" bakkanaalit missä ei kursailla. Niihin valmistaudutaan koko vuoden ajan suunnitelemalla karnevaaliasuja ja treenaten yhteissoittoa bändien kanssa. Näin todella monta rumpu/tanssiryhmää, ja joissakin myös puhaltimet, niin ei se ole mitään humalapäissään kaljatölkkiin kapulalla hakkaamista!!! Hämmästelin soiton tarkkuutta ja yhtenäisyyttä. Välillä kuitenkin vedettiin aivan todella vaikeita synkooppeja. Huomasin että kaikilla kulkueeseen osallistuneilla ryhmillä oli kuitenkin joku lii

 Muutama huomio näistä ovista kun yrittää kulkea. On kyllä sellaiset arpajaiset välillä, että mikäköhän avain mihinkin oveen sopii. Vaihdettiin täällä saarella taas pariksi viikoksi uuteen Airbnb paikkaan ja avainlaatikossa, kun ymmärrettiin miten sen saa auki, odotti kasa nykkeleitä. Avaimethan ovat ulkonäöltään kuin ennen vanhaan mun Ladan avaimet. Tosin Ladaan oli helpompi päästä sisälle ja jos ei avainta kiertämällä lähtenyt käyntiin, niin sitten veivillä. Ranskalaiset lukkosepät ovat kekseliäästi keksineet myös sellaisen version lukon avaamiseen, että sinun täytyy nostaa oven kahvaa samalla ylöspäin kun kierrät avainta lukossa avataksesi oven...luoja, ennen kuin tajusi...varpaan kynsi mustana kun riuhdoin ja potkin ovea että millä jumaleisson tämä oikeesti aukeaa!!! Tänään aamulla katsomaan taloyhtiön uima-allasta ja mainostettua yksityistä pääsyä meren rannalle. Rouva oli tehnyt asian selkeytykseksi oikein videon Youtubeen.  Eli ei sitten ollutkaan ne huoneiston esittelyssä ollee

  Raflaava aloitus, mutta ollaan luettu ja seurattu paikallista uutisointia kauhulla. On ollut paljon hukkumistapauksia ja niistä voi sanoa ja todeta että aivan turhia! Kolmen viikon aikana mitä ollaan täällä ehditty olemaan, niin jo kuusi henkilöä kuollut hukkuen. Yleensä niissä on osallisena jo ikääntynyt henkilö, yleensä mies, joka on itseään päivän grillaillut rannalla ja sitten rommikrapulassa lähtenyt kroolaamaan. Kuumuus on ihan normi terveenkin fysiikkaa koetteleva, saati sitten vaikka sydänsairaille. Yksi onnellisesti päättynyt tapaus oli kanadalaisesta perheestä, joka oli ilman opasta lähtenyt kiipeämään tulivuori Peleén huipulle. Vuorihan on 1400m korkea ja sinne kiipeäminen vie edestakaisin noin 6 tuntia. Tulivuoren huippu on yleensä aina pilven sisällä ja iltaisin vielä tulivuoren kalderaan syntyy sankka sumuseinä. Voi helposti ajatella että kyllähän vuorta aina alas pääsee, mutta sankassa sumussa et pysty löytämään takaisin alas vievän polun suulle. Perhe joutui yöpymään

  Ja sitten kohti seuraavaa majapaikkaa eli ollaan 16 päivää pienessä kalastajakylässä; Case-Pilote. Talomme sijaitsee korkealla, joten täällä onneksi tuulee kokoajan vilvoittaen oleskelua. Muutama vuosi taaksepäin kylä tosiaan oli hiljainen, muutama talo rannalla oleva pikku kylä, mutta globaali turismi löytänyt myös tänne. Niin kuin mekin. Yhä kuitenkin kalastajat saavat toimeentulonsa merestä.  Kuten turistit niin muutkin vieraslajit ovat nykyisin uhkana. Yksi kalastuksen ongelma on vieraslajina Intiasta ja Tyyneltämereltä levinnyt Leijonakala. Se on äärettömän myrkyllinen muille kaloille ja voi aiheuttaa allergisille ihmisille jopa kuoleman. Myrkky sijaitsee kalan piikkien päissä, eli muuten koreaa fisua ei kannata mennä silittämään. Hyvä puoli on, että kun kalan piikit fileoi pois, se on mainio ruokakala! Linkki  hesarin juttuun  https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000002907224.html Olemme nauttineet eniten tästä omasta uima-altaasta. Aamu alkaa uinnilla ja vesijumpalla ja illalla täh

Vuosi sitten kun palailtiin kotiin, niin päätettiin ottaa uusiksi parin kuukauden loma täällä Martiniquella. Nyt kun olemme tänään viikon täällä oleskelleet niin pieni yhteenveto ekasta viikosta paikallaan. Tällä kertaa meillä on 4 eri Airbnb lokaatiota eri kohdilla saarta. Ensimmäinen viikko vietettin Le Carbetissa saaren pohjoisosassa viehättävän ranskalaisen jo eläkkeellä olevan Paulan luona. Jaoimme hänen kanssaan kaksion jossa meillä oli oma huone. Yhä edelleenkään emme osaa ranskaa mutta keskustelut, jopa syvällisetkin, menivät google translaten kanssa mukavasti. Paula edusti varttuneempaa ikäluokkaa kuten jo mekin, ja hänestä oli hauskaa että olimme kuin teinit puhelimet koko ajan nenämme edessä kun yritimme kommunikoida toistemme kanssa! Olimme ensimmäiset ei-ranskaa puhuvat vieraat hänen luonaan. Ja tietysti ekat suomalaiset joihin hän on törmännyt. Paulan luona elimme hyvin terveellistä elämää; iltaisin söimme kasviskeittoa ja joimme hänen tarjoamaa yrttiteetä:)  Autoseikkail

 Lentäminen on mukavaa vaan ei lentokenttäily. Muutaman kerran kun tässä on käyty Martiniquella niin on kertynyt erilaisia kommelluksia. Pitää aina mennä Pariisin kautta ja siitä sitten loikataan  n.9h meren ylitse. Näin viisastuneena kannattaa aina valita lentoyhtiöksi Air France. Vaikka kuinka pitäisi olla kotimaahan kallellaan. Aina kun on menty Finnairilla niin on ollut lentokentän vaihto edessä. Lentolippuja tilailessa kannattaa oikeesti tilailla sellaiset piletit että ei tarvi tehdä lentokentän vaihtoa. Myös kun valitsee AF:n niin laukut siirtyy kätevästi jatkolennolle. Muuta ei jää kuin siirtyminen seuraavaan lähtöhalliin joka on noin 15min kävelyn päässä. Tosin väliin mahtuu yksi passitarkastus. Ranska on lakkojen luvattu maa. Kerran tultiin CDG:lle ja piti vaihtaa kenttää Orlylle jonne bussilla n. tunnin siirtyminen koska se on vastakkaisella puolella Pariisia. Pakasiien kanssa tullaan aulaan joka on aivan tupaten täynnä. Varmaan tuhannen turistia. Lakko. Siitä sitten kunnon o

 Mieäletön spektaakkeli!!!Kyllä vanhaa rummun lyöjää ilahdutti nähdä lukemattomien perkussioryhmien esiintyminen. Korvia huumaava ja todella äänekäs eri rumpujen soitto raikasi ja kertautui kaikuna kapeiden katujen seinistä. Pääsimme siis kokemaan maistiaisia tulevista karnevaaleista. Niin sanotut etkot olivat nämä Valokarnevaalit joissa nimen omaan oli valo pääosassa. Yli neljäkymmentä eri ryhmää oli esiintymässä pääkaupungin Fort-de-Francen kaduilla. Kulkueisiin osallistuivat soittajat, tanssijat ja autot, jotka ovat nimeltään Les Bradjaks. Autot ovat niin sanottuja karnevaaliautoja erikoisvarustein ja niiden ”juttu” on karmeasti ampuva pakoputki!  Karnevaalit otetaan tässä katolisessa maassa tosissaan. Pukuja suunnitellaan ja valmistellaan läpi vuoden. Koko saari pysähtyy juhlimaan. Koululaisilla on kahden viikon karnevaaliloma, joka meillä  on viikon talviloma. Myös muu saari sulkeutuu viikoksi juhlimaan. Karnevaalien juuret ovat keskiajassa ja sen nimi tulee  latinan sanasta Carne

 Lähdimme jo klo 8.00 laivalla kohti Fort-de-Francea ja alakoululaisten paraatia. Paraatin teemana oli 4 elementtiä; pienimmät marssijoista olivat 3-4 vuotiaita koululaisia. Kouluista olivat kaikki saaneet teemoihin sopivat puvut ja päähineet. Teemoina siis ilma, vesi, tuli ja maa. Koululaiset marssivat pitkin pääkaupungin katuja opettajien johdolla; ja iloiset vanhemmat kuvasivat ja kulkivat paraatin mukana. Musiikki antoi rytmin askelille ja rumpu- sekä rytmiryhmä oli aivan ihana. Kesken paraatin tuli myös reipas sadekuuro, mutta se ei menoa pahemmin häirinnyt. Täällä kuurot ovat kovia, mutta myös nopeasti ohi ja aurinko paistaa taas. Oli mahtavaa seurata paraatia, vaikka Lucasta emme onnistuneet tunnistamaan isosta lapsijoukosta. Tunnelma oli iloinen ja herkkä, vaari videoi ja mumma tanssi mukana ja kuvasi kännykällä. Lasten riemua oli ilo seurata. Ilokseni huomasin myös että erityisen mainiot koululaiset olivat paraatissa täysillä mukana.

 Se mikä täällä pistää silmään on se että täältä puuttuu täydellisesti ökymoottoriveneet. Itse asiassa 2kk aikana en ole nähnyt ensimmäistäkään ja ollaan sentään oltu koko ajan näköetäisyydellä merestä. Purjehdus on SE juttu ja  täällä näkee purkkareiden perässä mitä moninaisimpien maiden lippuja; Australiasta Norjaan. Sademetsät kun jo koluttu ja taivaalla lennetty, niin on aika lähteä purjehtimaan ja kokea Martinique mereltä. Löysimme siihen tyttären avustuksella 100% ekologisuuteen sitoutuvan Madisail perheyrityksen. Trimaran on alus joka on niin sanottu kolmirunkoinen purjealus ja tästä johtuen erittäin turvallinen verrattuna tavalliseen purjeveneeseen. Käytännössä trimaran ei kallistele ollenkaan, jolloin siellä eri tarvi syöksyä laidalta laidalle kuten tavallisessa purkkarissa sen kallistuessa! Kuitenkin alus tavoittaa reippaan 17-20 solmun matkavauhdin. Vauhtina se on siis sellainen että voisi vaikka vesihiihtää veneen perässä. Noh...YouTubesta löytyy tällainenkin video:) Koska

 Kun täällä saarella on varmaan sata rantaa ja jokainen omaa oman erityispiirteensä, joko mustaa tulivuoren hiekkaa tai vaikka valkoista koralleista muodostunutta rantaa, olisi aivan todella tyhmää olla ottamatta haltuun myös rantojen vedenalaista maailmaa. Ja mikä on halvempaa kuin snorklaus. Ei vaadi edes räpylöitä kun voi vain kellua tässä suolapitoisessa meressä.  Itse en ole mikään laitesukeltaja, tavallinen sunnuntaipolskija vain, mutta se riittää täällä saadakseen fantastisen uuden ulottuvuuden ja kokeakseen Martiniquen myös veden pinnan alta. Käytän ihan tavallista maski/ilmaputki kombinaatiota, koska sillä voi myös sukeltaa syvemmälle. Täällä näkee rannalla käytössä myös kokomaskeja, mitkä on tarkoitettu vain uimalla tapahtuvaan tarkkailuun. Sillä maskilla ei voi sukeltaa. Suositus olisi kyllä varustautua huomiokellukkeella ja räpylöillä jos yhtään pidemmälle rannasta yrittää. Eikä ole myöskään järkeä lähteä yksin, koska osissa rantoja on äärettömän voimakkaat virtaukset ja hu

 Kookos on peräisin Kaakkois-Aasian rannikolta. Nykyisin sitä viljellään laajasti tropiikissa. Virkistävä kookosvesi muodostuu 95% vedestä ja loput 5% kookosta sisältää elimistölle tärkeitä ravintoaineita. Kookosvesi saadaan yleensä nuoresta hedelmästä. Kookosvettä voidaan juoda sellaisenaan, tai käyttää sitä smoothieissa ja ruoanlaitossa. Kookosvesi raikastaa, virkistää ja sammuttaa janon, ja sillä on elimistölle suotuisa vaikutus. Kookosvedellä on useita hyötyjä ihmisen keholle. Se muun muassa parantaa ruansulatusta, vahvistaa vastustuskykyä ja on hyväksi sydämelle ja virtsateille, auttaa alentamaan pahanlaatuista kolesterolia ja ehkäisee ihon ikääntymistä; minkä voi todeta alla olevasta videosta. Aivojen erinomainen energian lähde ja auttaa keskittymiseen joka on tällaiselle ADHD - hiipparille mainio uutinen. Aivan käsittämätön ja yllättävä tieto tämän kaiken muun vaikutuksen lisäksi, tutkimukset ovat osoittaneet, että tuore kookosvesi soveltuu sairaaloihin tiputusnesteeksi. Se on l

Aamusella päätettiin taas lähteä meidän kylästä yhteysaluksella Fort-de-Franceen. Huomatttiin että rannalla olevaan aikatauluun oli ilmestynyt iso kasa lappuja millä peitetty yli puolet kellon ajoista. Yhteys ilmeisesti koettu niin vähäiseksi käytön puolesta. Sääli. No hinta kuitenkin entinen eli menopaluu 5€. Käytiin tyttären työpaikalla ja vaimon perässä kävelyä ihmettelemässä rätei ja lumpui ja kaiken maailman naistenkauppa shoppailua. No perässä hiipiessä ehtii kuitenkin ihastelemaan kaupunkia ja sen värejä. Ei ole tylsää suomalaista betoniharmaata. Värejä löytyy ja upeita graffiteja sekä seinämaalauksia. Kadut ovat kapeita ja niiden jalankulkijoille varatut väylät ehkä metrin leveät. Mutta reippaasti voi ihan kadullakin tepastella kunhan sen verran katselee ympärilleen ettei mopo tai auto jyrää. Kuskit kyllä antavat vinkkiä töötillä, että nyt olisi hyvä hetki raahata ruhonsa pois ajoväylältä.  Kuumuus toki käy pohjoismaiseen hipiään turhan ankarasti. Hehkuva asfaltti ja lähes tuul

 Ajaminen täällä on.....noh....lievästi sanottuna jännittävää. Ei tule tylsiä hetkiä. Ei koskaan tiedä mitä seuraavan mutkan takana odottaa ja mutkiahan täällä riittää. Ainoa suora ja tasainen kohta täällä on pari kilsaa lentokentän kiitotietä.  Ainoa hyvä asia on ettei tarvi pelätä hyppääkö hirvi tai kauris eteen koska mitään sellaisia ei ole. Ainoastaan rommipäissään toikkaroivia turisteja ja polkupyöräilijöitä motarilla.  Ihmettelin kuinka täällä menee bensaa ihan tolkuttomasti, mutta kun mennään vuoria ylös alas, niin aina moottori huutaa kovilla kierroksilla. Meidän sitikalla on nyt ajeltu 1600km neljässä viikossa ja se on mielestäni ihan älyttömästi kun saarikaan ei ole sen isompi kuin 35 kilsaa leveä ja 80 kilsaa pitkä. Jarrupalat on pakko olla jo aivan loppu. Jarrun päällä käytännössä seistään puolet ajosta. Tiet yksinkertaisesti ovat vaan niin kiemuraisia että vaikka etäisyydet eivät ole kilometreissa suorinta tietä kummoisiakaan niin aikaa kuluu siirtymisiin. Varsinkin jos lä

Parveke merelle päin.  Case-Piloten kaupunki sijaitsee saaren länsiosassa, karibian rannikolla, lähellä Fort-de-Francea ja Pitons du Carbetin juurella. Se on saanut nimensä intiaanipäälliköltä, joka asui siellä, kun ranskalaiset uudisasukkaat saapuivat. Viisi jokea kulkee alueen läpi. Kaupunki on myös yksi vanhimmista Martiniquen siirtomaakylistä ja pääasiallinen toiminta on kalastus. Vuonna 1660 kaupungissa oli 777 asukasta. Nykyisin kaupungissa on asukkaita 4 454. Sukellus on olennainen vesiaktiviteetti. Veneretket tarjoavat pääsyn meriluoliin.  Toimiva keittiö. Löysimme tänään paikan pienen ja suojaisen uimarannan Vetiver Beachin. Se on matkaoppaan mukaan yksi saaren parhaista snorklauspaikoista. Rannan merenpohja on melko rikas ja monipuolinen. Sieltä voi löytää erilaisia merilajeja, kuten kilpikonnia, hummeria ja kotiloita. Tänään emme snorklanneet, uimme hiekkapohjaisessa rannassa ja nautimme paikan hiljaisuudesta ja rauhasta. Sanotaankin että paikka antaa sinulle rauhan ja hilja