avajaiset

Anne: Olimme Thuirissa, joka olikin pikku kaupunki. Kysyttyämme pari kertaa neuvoa löysimme musée des Arts:in ja menimme Le Photo clubin valokuvanäyttelyn avajaisiin.
Paikalla oli parikymmentä alan harrastajaa ja valokuvia noin 30. Lähinnä luontokuvia lähiympäristöstä. Kiertelimme ja Kari otti muutaman kuvan tapahtumasta. Meitä katseltiin kiinnostuneina ja puheiden jälkeen kävimme esittäytymässä seuran presidentille. Silloin alkoi kova puheensorina ja Finland oli varmasti eksoottista. Paikalta löytyi muutama englantia puhuva ihminen ja meiltä kysyttiin kiinnostuneina kaikkea Suomesta ja Karilta kysyttiin näyttelyistä ja valokuvayhdistystoiminnasta. He olivat oikein kiinnostuneita näyttelyiden vaihdosta suomalaisten seurojen kanssa. Osoitteita vaihdettiin ja myös nettisivuja. Suomi tunnettiin ja oli luettu myös traagisesta ampumajutusta.
Uskomaton kiinnostus meistä oli jännittävää. Miksi olimme Ranskassa, kuinka kauan olemme täällä, tytär on opiskellut täällä; missä ja mitä? Meitä kutsuttiin kylään erään toimittajan maatilalle, annetiin käyntikortti ja yhteistiedot. Pää pyörällä kättelimme kaikkia ja ulos päästyämme nauroimme ihmeissämme, oo-la-laa olipas vilkasta väkeä! ja halusivat tietää mitä on suomeksi hyvää iltaa ja päivää , ja harjoittelivat lausumaan samantien uutta kieltä. Illalla kävimme vielä Caneessa ravintolassa syömässä kolmen ruokalajin menu:n ja joimme pullon valkoviiniä, hieno päivä! Tänään lenkillä taas Etangin toisessa päässä, tuuli on ollut kova, 60km/tunnissa, joten takaisinpäin kävely oli hidasta ja uuvuttavaa. Kuvattiin heiniä ja veneitä. Minestronekeitto ja paahtoleipä maistui sen jälkeen taivaalliselta! Arki on taas alkanut.
Kari; The Timesissa päiviteltiin Suomen kansaa juroiksi, sisäänpäin kääntyneiksi ja hiljaisiksi. Kuusivuotiaille nuorille annetaan jo esikouluun omat kännykät mukaan ja vanhemmat ovat ylpeitä saamastaan lapsensa ensimmäisestä tekstiviestistä. Teknologian korostus on saanut liian suuren osan ihmisten elämästä. Mutta kuulemma kuitenkin osataan käyttää sitä. Nuoret seurustelevat koulusta tulonsa jälkeen ainoastaan tietokoneiden välityksellä internetissä jos tietokonepelaamiselta ehtivät. Kansa on hyvin hajallaan ympäri maata ja sitä erottaa toisistaan tuhannet järvet. Pitkä pimeys saa kansan erityisen itsemurha alttiiksi. No tämä mielessä eilen illalla kun seurasi näyttelyn avajaisia ei voinut muuta kuin hymähtää. Se mieletön puheensorina... jokaisella oli jotain kommentoitavaa koko ajan, varsinkin bongattuaan ulkkareita tapahtumassaan alkoi varsinainen souvi. Eräskin mies, toimittaja, tuli heti kättelemään ja kertomaan kuinka hän kunnioittaa suomalaisia kaikista kansoista eniten...me kun kerran laitettiin sodassa ainoana maana naapuriamme Neuvostoliittoa kunnolla päihin. Hyvä ettei tippa linssissä kuitenkaan alkanut mitään poskisuudelmia jakamaan. Kyllä ehkä jonkin verran avoimuudessa olisi meillä opeteltavaa... Hieman tietysti vaivautuneina siirryttiin ulko-ovea kohden, koska eihän nyt suomalaisen passaa alkaa yhtäkkiä tunteilemaan ja varsinkaan vielä vähemmän niitä näyttämään! Hyvä Jäämies! Hyvä Kimi! Puhumatta Paras!