HUOMIO!!! UUSI OSOITE!!!

Anne: Tänään aamulenkillä ja vatsaliikkeitä rivakasti. Takaisin tultiin meren rantaa aalloissa kävellen muutama kilometri, ihanaa jalkapohjahierontaa. Merivesi nyt 17 asteista.
Isäntä ja poikansa kävivät ja toivat kaikki ihanat postit! Poika puhui englantia ja osoitteeseen tuleekin vain meidän nimi. Ei oikein olla ymmärretty tätä postiasiaa, sorry!
Osoite siis:
M et Mme Saaristo
2 Galerie du Capcir
etage 6 appt.3
66140 Canet en Roussillon, France
Ja kiitos kaikille kirjoista ja lehdistä ja kirjeestä. Avasin ne kaikki jo, vaikka synttärini vasta viikolla. Ihania lukuelämyksiä siis iltojen iloksi. Ja terveisiä lämpöisiä kaikille näin Pyhäinmiestenpäivänä. Minäkin laitoin kynttilät parvekkeelle ja muistelen kaikkia niitä rakkaita, jotka ovat pois lentäneet. Ja kaunis kiitos Eijalle, joka tänään on käynyt minun vanhempien haudalle kynttilän laittamassa, se oli niin kauniisti ajateltu.
Marraskuu alkanut täällä ihan tuulettomassa auringonpaisteessa, uskomattoman lämmintä vieläkin, tänään 20 astetta ja merenranta täynnä ihmisiä. Lapset tekevät hiekkalinnoja, pelataan rugbya, kalastetaan ja luetaan viltillä picnicillä. Me vaan taivastellaan ja ihmetellään tätä lämpöaaltoa ja vedetään uikkeet päälle ja pinkaistaan aallonmurtajalle ranskalaisten perheiden joukkoon. Mitään retkiäkään ei nyt malta tehdä vaan nauttia merestä ja lämmöstä. Näin lempeänä tuota Välimerta harvoin täällä näin syksystä on nähnyt, usein tuulee ja myrskyääkin.
Kari: uutisia Suomesta; tänään satanut ensilumi, 10 senttiä maassa. Jotenkin kuitenkin haikeaa, koska ainahan näin pyhämiestenpäivänä syksy näyttää että talvi saa vallan. Sitä kuitenkin alitajunnassaan kaipaa lunta ja toisaalta nyt haluaa ajatuksensa pois rännästä. Tunne on se, että onko meillä sittenkään oikeutta nauttia tästä lämmöstä täällä ja pitäisikö jakaa suomalainen murheenräntä ajatuksissamme...perusluonne joka kuitenkin suomalaisiin on sisäänrakennettu on sellainen että kohta kuitenkin taivas putoaa meidän niskaamme kylmänä loskana....no niinhän aina ranskalaisten Asterixissakin varoiteltiin taivaan putoamisesta heidän päällensä. Ehkä on kuitenkin niin että suomalaiset ja ranskalaiset eivät olekkaan niin kaukana toisistaan, jos ajatellaan suurimpia ihmisen pelkoja ja voimia jotka johtaa muka meidän epäonnistumisiimme.Ehkä me suomalaiset ei sittenkään olla mitään epäonnenlapsia...no näillä on tämä Välimeri, mutta siellä ei ole yhtään saaristoa, paitsi nyt ME kolme kuukautta, ja meillä Suomessa on kuitenkin todella vahva pakkasen opettama usko omaan selviytymiseensä. Hyvä Suomi, perkele me kestetään tämäkin talvi, eikö vaan? helppo puhuu Välimerenrannalta vai ;)........