Croisanttii vai Näkkärii

Vuosi sitten kun palailtiin kotiin, niin päätettiin ottaa uusiksi parin kuukauden loma täällä Martiniquella. Nyt kun olemme tänään viikon täällä oleskelleet niin pieni yhteenveto ekasta viikosta paikallaan. Tällä kertaa meillä on 4 eri Airbnb lokaatiota eri kohdilla saarta. Ensimmäinen viikko vietettin Le Carbetissa saaren pohjoisosassa viehättävän ranskalaisen jo eläkkeellä olevan Paulan luona. Jaoimme hänen kanssaan kaksion jossa meillä oli oma huone. Yhä edelleenkään emme osaa ranskaa mutta keskustelut, jopa syvällisetkin, menivät google translaten kanssa mukavasti. Paula edusti varttuneempaa ikäluokkaa kuten jo mekin, ja hänestä oli hauskaa että olimme kuin teinit puhelimet koko ajan nenämme edessä kun yritimme kommunikoida toistemme kanssa! Olimme ensimmäiset ei-ranskaa puhuvat vieraat hänen luonaan. Ja tietysti ekat suomalaiset joihin hän on törmännyt. Paulan luona elimme hyvin terveellistä elämää; iltaisin söimme kasviskeittoa ja joimme hänen tarjoamaa yrttiteetä:)  Autoseikkail

 Ajaminen täällä on.....noh....lievästi sanottuna jännittävää. Ei tule tylsiä hetkiä. Ei koskaan tiedä mitä seuraavan mutkan takana odottaa ja mutkiahan täällä riittää. Ainoa suora ja tasainen kohta täällä on pari kilsaa lentokentän kiitotietä.  Ainoa hyvä asia on ettei tarvi pelätä hyppääkö hirvi tai kauris eteen koska mitään sellaisia ei ole. Ainoastaan rommipäissään toikkaroivia turisteja ja polkupyöräilijöitä motarilla.  Ihmettelin kuinka täällä menee bensaa ihan tolkuttomasti, mutta kun mennään vuoria ylös alas, niin aina moottori huutaa kovilla kierroksilla. Meidän sitikalla on nyt ajeltu 1600km neljässä viikossa ja se on mielestäni ihan älyttömästi kun saarikaan ei ole sen isompi kuin 35 kilsaa leveä ja 80 kilsaa pitkä. Jarrupalat on pakko olla jo aivan loppu. Jarrun päällä käytännössä seistään puolet ajosta. Tiet yksinkertaisesti ovat vaan niin kiemuraisia että vaikka etäisyydet eivät ole kilometreissa suorinta tietä kummoisiakaan niin aikaa kuluu siirtymisiin. Varsinkin jos lä

Muutama rommitynnyri.  Kuukausi on hurahtanut nopeasti täällä Diamantissa. Ystävämme Tuija on  täällä myös ensimmäistä kertaa ja olemme retkeilleet paljon yhdessä. Tuijan majapaikan ehdoton plussa on ollut uima-allas ja sen yhteydessä oleva baari, jossa olemme käyneet myös ahkerasti. Tänään on muuttopäivä pieneen kalastajakylään ja tunnollisina suomalaisina pestään kaikki paikat ja luovutetaan avaimet. Paikka, Santa Maria, on ollut hyvä ja siisti, myös hyvin hiljainen. Makuuhuoneen iso vuode ja hyvä ilmastointi myös plussaa. Pation mahtava näköala ja meren kohina aivan ihanaa.   Paras ruokapaikka täällä on ollut uusi ravintola Chill ja rantakioski sekä pizzeria keskustassa; joka saanut reissaajien suosituksia joka vuosi. Mies ajaa täällä autoa kuin rallikuski, pikkutiet hyvin mutkaisia ja melko kapeita. Citroen kulkee hyvin ja jaksaa vetää isoja mäkiä ylös meitä kolmea. Olemme nähneet isoja banaaniviljelmiä ja tietysti sokeriruokoviljelmiä, joita on joka paikassa. Habitation Clementiss

Uudenvuoden päivänä on  paikallisilla tapana mennä puhdistautumaan menneen vuoden jutuista virtaavaan veteen. Parhain spotti olisi tietenkin sellainen missä joki ja meri kohtaavat. Kaksi eri elementtiä, uusi tuleva aika virtaavana jokena kohtaa vanhan meren. Myös tapana hieroa kehoon yrttejä ja ajaa vanha kulunut vuosi pois. Siispä lähdettiin vuorille sademetsään etsimään jokea ja virtailevia vesiä. Löydettiin syrjäinen paikka johon alas joelle vei aikas vaaralliset portaat. Paikka on turisteilta salassa koska se on tämän saaren pääkaupungin Fort-de-Francen päävedenottamo. Uimisesta siellä on joku aika sitten ollut vielä 10.000€ uhkasakko, mutta se ei paljon paikallisia hetkauta. Paikka on niin syrjässä ettei siellä ole mitään valvontaa ja kyseinen kyltti jossa mainittiin asiasta on luonnollisesti revitty irti ja heitetty jokeen:) Vesi valuu jokena sademetsän halki tässä kohdin muodastaen pienen vesiputouksen. Vesi oli ihanan kylmää ja sai hymyn huulille. Suolaisessa merivedessä plutaa

Olin kyllä päättänyt etten ikinä itse aja tällä saarella vaan toisin kävi. Ranskalaiset muutenkin ajavat kuin kaistapäät mantereenkin puolella, mutta täällä saarella se on vielä hullumpaa. Vähän niin kuin kiinalaiset turistit ruotsinlaivan buffet pöydässä, jos siinä edessä pienikin rako, niin siihen eteen kyllä tungetaan. Täysin käsittämätöntä on ajaa kenenkään perässä, ohi on päästävä! Saarihan on käytännössä tulivuorista syntynyt ja sen keskusta on korkealla olevaa sademetsää. Täällä siis ei ole ylenpalttisesti lääniä mihin tietä rakentaisi. Siispä tiet ovat kapeita ja kiharaisia. Täällä on vain yksi nelikaistainen päätie joka on noin 30 km pitkä. Muut tiet onkin sitten aika rännejä suomen mittapuulla katsoen. Pikkaisen leveämpiä kuin meidän pyörätiet varsinkin tuolla aivan maalla ja viidakossa. No takaisin siihen autoon. Ei nyt menty mihinkään Hertziin tai muuhun ylikansalliseen vuokraamoon, vaan päätettiin tukea ihan paikallista. Kaikki ruletti netissä ihan ok, varaus ja etukäteen