suomi 90v

Anne: Olemme olleet tonttuhommissa ja aika on kulunut kuin siivillä... Nyt kaikki jutut on saatu postiin ja selvitty joulukiireistä. Joten tänään taas retkelle Ceretiin ja pikkukyliin Pyrenneille. Ceretissä olimme valokuvanäyttelyissä eri puolilla kylää, mukava tapa tutustua kuviin ja eri kulttuuripaikkoihin. Ostin myös uudet saappaat pienestä kenkäkaupasta, jossa jokaisen saappaan myyjä veti jalkaani ja keskusteli saappaan olemuksesta kanssani... ranskaksi ja muutamalla englannin sanalla.
Vuorilla oli kaunista ja aurinkokin lämmitti taas mukavasti, valokuvattiin ja vaellettiin.
Tänään siis itsenäisyyspäivän aatto, ja huomenna Suomi 90 vuotta!
Suomesta eniten kaipaan suomenkieltä, se on asia joka on niin tärkeä! Täällä ei kuule missään kotimaan kieltä. Toinen asia on suomalainen musiikki, sitä kaipaa ja sitä arvostaa.
Olemme Ranskan radiosta aina tunnistaneet suomalaiset muusikot innolla, viimeksi Apocalyptican uuden biisin. Siis kieli ja kulttuuri ja luonto, siinä ne rakkaudet!
Miten juhlia Suomea täällä? Ajateltiin mennä vanhaan linnoitukseen joulumarkkinoille ja sitten syödään hernekeittopurkki, jota on säästetty tähän päivään ja näkkileipää ja kuunnellaan suomalaista musiikkia! Ja laitetaan illalla ikkunalle kaksi kynttilää ja mennään kylpyyn ja leikitään että ollaan saunassa(ah kun oliskin). Onnea siis Suomi, rakas kotimaa!
Kari; Ensin kirjoitin normaalin suomalaisen miehen uhopuheen; suomi,sauna,perkele,kimiräikkönen,viina- jutun, mutta luettuani sen uudestaan ajattelin että ei kai nyt taas näitä hurmehenkisiä Suomi-ylistyksiä...miksi ikuisesti kärsiä jostain heikosta suomalaisesta itsetunnosta, koska jopa täällä Ranskassa on tultu kädestä puristamaan ja kertomaan kuinka he arvostavat Suomea ja sen historiaa ja varsinkin sen torjuntavoittoa Talvisodassa. No, lumet ovat jo sulanneet ja sankarivainajat saaneet ansaitsemansa kunnian, niin miksemme me tavalliset suomalaiset saisi myöskin oman itsetuntomme takaisin? Miksi täällä Ranskassa aina ystävällisesti kysytään; “kuinka voitte” tai aina huomaavaisest toivotetaan “hyvää päivän jatkoa” tai “mukavaa iltaa”? Vähänkin jos hipaisee jossain ruuhkassa jalkakäytävällä, niin kuuluu välittömästi; “pardon”. Vävypoika meille huomauttikin siitä, että kun nostetaan malja toiselle; “sante”, tai tervehditään,” bonjour”, niin silloin katsotaan SILMIIN. Suomessa jos tuijotat jotain silmiin, niin tulee heti kohtelias vastakysymys; vittuuks mulkkaat!!!! Kuinka vaikeaa suomalaiselle...Täällä myöskään ei ole nakkikioskia, suomalaisten kello 02.00 yöllä olevaa kohteliaisuuksien jakopaikkaa nyrkein. Mielestäni Suomen Kela saisi passittaa kaikki suomalaiset viikoksi kerran vuodessa tänne Ranskaan oppimaan kansainvälisyyyttä ja toisten huomioonottamista. Se tässä täällä olossa on ehkä ollut suurin opetus ja oppimisen paikka itsellekin. Mutta Suomi 90 vuotta!!!! Kaikissa mahdollisista kaupoista koluamisen jälkeen emme löytäneet kuin ruotsalaisten Absolut vodkapullon...olisi sieltä kyllä tietysti löytynyt venäläismallikin, mutta se nyt olisi itsenäisyyden skoolaamiselle ollut turhan absurdia. Siis niinpä rakas Ruotsi... Siitähän ei ole kuin 198 vuotta kun tiemme erosivat vuonna 1809. Menköön tämän kerran myöskin Absolut Vodka itsenäisyyden kunniaksi!!! Siis malja kaikille Suomalaisille ja tietysti tänään, tänään nautimme sen tähän asti tiukasti säästämämme todella tärkeän ainoan hernekeittopurkin suurin juhlamenoin illalla kynttilän valossa...ja ruotsalaista näkkileipää... voi pahus, se on myös vahinko kyllä ainutta vanikkaa mitä täältä saa.