Kuolema vaanii palmun takaa

 

Raflaava aloitus, mutta ollaan luettu ja seurattu paikallista uutisointia kauhulla. On ollut paljon hukkumistapauksia ja niistä voi sanoa ja todeta että aivan turhia! Kolmen viikon aikana mitä ollaan täällä ehditty olemaan, niin jo kuusi henkilöä kuollut hukkuen. Yleensä niissä on osallisena jo ikääntynyt henkilö, yleensä mies, joka on itseään päivän grillaillut rannalla ja sitten rommikrapulassa lähtenyt kroolaamaan. Kuumuus on ihan normi terveenkin fysiikkaa koetteleva, saati sitten vaikka sydänsairaille.

Yksi onnellisesti päättynyt tapaus oli kanadalaisesta perheestä, joka oli ilman opasta lähtenyt kiipeämään tulivuori Peleén huipulle. Vuorihan on 1400m korkea ja sinne kiipeäminen vie edestakaisin noin 6 tuntia. Tulivuoren huippu on yleensä aina pilven sisällä ja iltaisin vielä tulivuoren kalderaan syntyy sankka sumuseinä. Voi helposti ajatella että kyllähän vuorta aina alas pääsee, mutta sankassa sumussa et pysty löytämään takaisin alas vievän polun suulle. Perhe joutui yöpymään vuorella ja haettiin aamulla sään selvitessä hyvissä voimissa takaisin.

Paikalliset vanhemmat kalastajat eivät käytä pelastusliivejä merellä ja näitäkin turhia hukkumisia tapahtuu joka vuosi. Tuntuu olevan samaa pänkkiyttä kuin meillä Suomessakin. Vanhat jäärät uskovat omaan kaikkivoipaiseen kykyynsä veneillessään. Jos seuraa rannalla paikallisia, niin he eivät koskaan ole suorassa auringonpaahteessa. Turret vain paahtavat itsensä hengiltä! Pakko saada lomarusketus pikaisesti parissa viikossa aikaiseksi, eihän ne muuten kotosalla usko että missään Karibialla ollaan edes oltu!