hissi

Kari; Nyt on pakko kertoa meidän hissistä... Valmistaja on Otis ja vuosimallia 1969. Viisi persoonaa ja kiloja saa olla mukana tarkasti 525kg. Valmistusnumero on 7337. Jo ensimmäisenä päivänä kun hyppäsimme siihen, niin se aiheutti tykytyksiä. Hiemankin heikommalla pumpulla varustettu joutuisi aivan varmasti taskustaan kaivamaan nitropurkin. Hissi heiluu ja pomppii ja varsinkin kolmannen kerroksen kohdalla se tekee pienen pompun jopa alaspäin. Kaikkeenhan ihminen tietysti tottuu ja kahden viikon aikana jo oli opittu odottamaan missä kohtaa matkalla ylös kuudenteen kerrokseen tapahtuu mitäkin. Eräänkin kerran kun vävypoika oli meillä kylässä illalla ja lähti hissillä kohti alakertaa putosi hänen niskaansa hissin kattopleksi...oo-la-laa, sitähän ne gallialaiset ovat aina asterixissakin pelänneet, että taivas putoaa heidän niskaansa!!! No uutta kattopleksiä ei ole sen koomin myöskään näkynyt. Pari kuukautta sitten hissin kahdesta loisteputkesta sammui toinen, mutta sehän antaa vain tunnelmallisemman valon. Viimein viime viikolla oli sitten hissin lattialla viimeisenkin loisteputken jäännökset sirpaleina. Nyt jo päästiin todella hyvinkin tunnelmalliseen hissilläajeluun. Hissi on aivan umpi pimeä. Nitinät ja natinat pimeässä hississä loivatkin hyvinkin pittoreskin ilmapiirin. Me kun tulimme alas kuudennesta ja joku tuli neloskerroksesta mukaan kyytiin alas, niin siinä täyspimeässä matkalla alas oli hyvinkin vilkas keskustelu. Yritä siinä olla mahdollisemman kaukana toisesta. Jos siinä olisi vaikka vahingossa hipaissutkin alakerran emäntää, niin aivan varmasti olisi käsilaukku lävähtänyt naamaan. Tai jos niin olisi sitten käynytkin, niin sitten olisi tullut korvatillikka toiseltapuolelta omalta mammalta! Ala-aulassa mennessään hissiin kaikki aina kurkkivat olkansa ylitse, ettei vaan kenenkään kanssa joudu matkustelemaan pimeydessä. Äkkiä vaan hissiin ja hapuilemaan oikean kerroksen nappulaa. Viimein sitten tänään aamulla oli pihalle parkannut auto, jonka kyljessä luki “ Artesan Blombier”. Taas taiteilija putkimies on saapunut taloon! Mutta yllätykseksi kaveri olikin asentamassa uutta loisteputkea hissiin. Käteviä käsistään täällä nämä ranskalaiset sähköputkimiehet. Ensimmäiseksi hän oli vaihtanut vain yhden loisteputken ja sekin joku vanha mistä lie kiskaistu...putki hehkui juuri ja juuri näkyvää hailakka vaalanpunaista valoa. Tokihan se artesaanillekin nälkä tulee, ja siitä kaveri sitten olikin kello12.00 työmaaltaan häippässyt. Kun palailimme kotiin eilen illalla olikin sitten yllätys suuri hissin oven avauduttua. Valoa oli kuin ylösnousemuksen päivänä ja pakkohan siinä oli jo melkein laittaa RayBanit silmilleen. Asentaja oli itseään säästämättä saanut taas hissiimme valkeuden...oli siinä illalla varmasti päivän töistä uupuneena kotona emännälle kerrottavaa.