joulu vuorilla

Ja niin se Joulu on taas päättynyt. Niinkuin aikaisemmin ollaan jo kirjoiteltu, on se Joulu täällä Ranskassa todella lyhyt. Aattopäivä on aivan normaali työpäivä ja meidän tapanina taas töihin. Suomen työnantajaliitto olisi aivan ihkuna näihin järjestelyihin.
Aaton aloitimme ajelulla vuorilla lähelle 2000km, jossa sitten olikin jo lunta. Heittelimme tietysti lumipalloja ja teimme enkeleitä lumeen. Ei tullut MUSTAA joulua. Aivan karmea tapa Suomessa puhua MUSTASTA joulusta...miksi se ei ole lumeton joulu. Miksi täytyy maalata oikein masentava mielikuva ja rämpiä omassa henkilökohtaisessa itsesäälissä.
Teimme yhdessä ruokaa, koristelimme pienen kuusen, jonka löysimme tavaratalon roskalavalta, sytytimme kynttilät ja lauloimme joululauluja. Meri toimi tonttuna ja lahjojen jako sujui onnellisesti, tontulle suurin osa. Kiitos kaikille lahjoista ja oli mukava saada puheluja Suomesta, myös Marskin ryyppy lämmitti mieltä. Puhumattakaan mamman lähettämistä hienoista kintaista. Jälkiruokapöydässä meillä oli ihana vadelmakakku, pipareita, vihreitä kuulia ja Fazerin sinistä! Laulua, soittoa, rommia ja onnen kyyneleitä; sellaista se on jouluyönä, kun tähdet paistavat taivaalla ja vuoret hohtavat valkoisina.
Aattoyönä kipusimme Le Vernet les Bains - kylän St. Saturnin kirkkoon. Kirkon nimestä olikin vitsiä väännetty hetken verran, koska Romeon sukunimi on Saturnin. Vävypojalla on oma kirkko!
Emme ole koskaan olleet katolisessa kirkonmenoissa ja jonkun verran tietysti poikkeavat saksalaisen Martti Lutherin aikoinaan päättämistä kirkonmenoista. Katolilaisessa perinteessä on paljon enemmän musiikkia ja laulua. Ja muutenkin huomattavasti elävämpi meininki kuin ev.lut. Papin viuhtominen kahden apupojansa kanssa ympäri kirkkosalia viitta heiluen saa pientä hymyn nykymistä poskipieleen. Aivan kuin seuraisi jotain Batman esitystä. Suitsukkeen savu myös alkoi olla loppuvaiheessa hyvinkin sakeaa ja se aiheutti yleistä yskimistä kirkkosalissa. Mutta meidät turistit otettiin hyvin vastaan. Pappi puheessaan myöskin mainitsi meistä ulkomaalaisista. Kun tilaisuus loppui yöllä kello 02.30 oli pappi ulkona kättelemässä kaikki henkilökohtaisesti. Meiltä hän kysyi, päätellen Annen ja Merin punaisista hiuksista, “ Oletteko Irlannista?” Siihen tietysti vastasimme että olemme Suomesta...Papin osoittaessa Romeota hänen tumman ihonvärinsä nähtyään kysyi;” Ja sinä olet sitten Etelä-Suomesta vai?” johon Romeo vain tokaisemaan;” oui,oui, mösjöö.” Pappisseminaarissa ilmeisesti mieheltä oli jäänyt karttapalloon tutustumisjakso aikoinaan väliin. Messu oli eloisa ja lämminhenkinen tapahtuma, selvisimme kunnialla lauluista, kumarruksista ja rauhan toivotuksista. Purukumi vei rommin tuoksun ja kirkassilmäisinä ja hymyilevinä antauduimme tunnelman vietäviksi. Karikin lauloi ranskankieliset laulut kuin vettä vaan, mahtoi siinä naapuripenkin väellä olla ihmettelemistä.Vieressämme oli ihana mummo, hänellä oli valkoinen yöpuku, villasukat ja tohvelit ja takki siinä päällä. Hän kätteli meidät kaikki, hymyili niin kaunista ja säteilevää hymyä ja toivotti meille rauhaa. Niin tuikkivia silmiä en ole ennen nähnyt; mummoenkeli!
Yöllä kävelimme kylässä ja tanssimme aukiolla ison kuusen ympärillä ja otimme tietysti aina ryypyt kaikelle hyvälle ja tärkeälle!

Joulupäivä menikin aika levon puolelle, käyntiin kuitenkin autolla vuorella. Päällystämätön ja kivinen tie ylhäällä aiheutti pientä pelkoa renkaitten puolesta. Maisema ylhäällä kuitenkin kruunasi kaiken vaivannäön. Tapanina ajelulle ja katsomaan Carancan solaa. Sola on muodostunut aikoinaan veden syömään kallioon ja on paikka paikoin kulkutieltään niin kapea, että siitä mahtuu vain yksi ihminen kerrallaan kulkemaan kylki edellä.
Sieltä kuumiin lähteisiin vuorille. Jo muinoin roomalaiset...ihan totta, lähteet ovat pulpunneet vuoren sisältä jo ammoisista ajoista ja sinne ulkoaltaisiin lillumaan. Vesi +36 astetta ja ilma +2. Lähteet sijaitsevat 1256 metrin korkeudessa, joten siellä oli taas luntakin. Korkeimmalla oleva kylpypaikka missään ollaan koskaan oltu. Torstaina käyntiin viellä Ville Francen linnoituksella. Jeeppikyyti ylös linnoitukseen oli samanlaista kyytiä kuin olisi ollut Linnanmäellä. Ukko painoi mäkeen sellaista vauhtia että naiset huusivat takapenkillä. Ranskan aurinkokuninkaan aikoinaan perustama. Siellä sijaitsi myös naistenvankila, johon oli aikoinaan kahlehdittu kuninkaan epäsuosioon joutuneet muijat seinään. Eräskin pysynyt hengissä neljäkymmentävuotta. Se raikas vuoristoilma. Alas tulimme Napoleon kolmannen määräyksestä tehtyjä salarappusia, jotka ovatkin pisimmät raput mitä maailmassa on maan alla. Yhteensä 850 rappusta punaisesta marmorista tehtyä. Sitten mentiin jäähyväislounaalle ravintolaan ja niin tiemme taas erosivat, kun nuoret jäivät vielä vuorille lomaa viettämään. Hienon joulun olivat Meri ja Romeo meille järjestäneet; ikimuistettavan!