finnish smalltalk

Kyllä ne käytöstavat ovat vaan niin erilaisia...eilen kun heitettiin tytär ranskalaisen poikaystävänsä luokse tuli taas mokattua oikein urakalla. He eivät olleet taas nähneet toisiaan kesän jälkeen ja tottakai ilo ja jälleennäkeminen oli mahtavaa. Kannoin tyttären rinkan ovelle ja Romeo tiettysti nappasi Merin syliinsä ja siinä pussaillaan kovasti. Ei kai suomalainen isä siihen jää töllöttämään ja katselemaan, vaan sanoo moro, että tästä taas jatketaan matkaa. Antaa rakastavaisten iloita toisistaan. Hetken päästä puhelin soi ja kysellään mitä oikein tapahtui...miksi lähditte? Varsinkin vielä kun Anne jäi autoon odottamaan eikä tullut ollenkaan autosta ulos. Se ranskalainen smalltalk. Merillä sitten olikin ollut hirmu selittäminen että ei Suomessa kukaan koskaan jää lepertelemään, että mitä kuuluu ja onko kaikki hyvin. Romeolla oli kylässä hänen kaverinsa, joka suureen ääneen oli ihmetellyt, etteikö ne TULLEET edes tervehtimään???Tänään vietiin tytär taas Romeolle ja yritettiin vähän paikata edellistä käytöstä, mutta lopputulos meni taas hieman metsään. Tällä kertaa kyllä muistettin ensin rupatella säät ja tulevat tapahtumat. Mutta sitten yhtäkkiä vaan ponkastiin taas ylös, että tästä nyt sitten taas lähdetään ajelemaan omaan paikkaan. Romeo oli juuri kaivanut vähän snacseja esiin lautaselle ja ihmetteli; “Mihis nyt? “ No me tästä nyt ajateltiin lähteä” Ilme oli taas hyvin kysyvä... ”niin me suomalaiset ollaan tällaisia, sit ku lähetään, niin lähetään.” Unohdettiin taas että siitä pitäisi ainakin puolituntia aikaisemmin alkaa keskustelemaan “mahdollisesta” poistumisesta. Ei siinä voinut muuta kuin nauraa...kaikki nauroi kippurassa, että voi helvetti, ollaanko me tosiaan näin ihmekansaa...Se on varmaan se pakkanen joka pohjolassa on koulinut nämä suomalaiset käytöstavat. Ei kai kukaan muniaan myöten lumihangessa -20C ala pulisemaan kaiken maailman smalltalkkeja. Hommat hoidetaan ripeästi ja sitten vaan huopatossut sanoo narskis kantapään alla kun tehdään täyskäännös vasempaan ja lähdetään vetää...Sekin tarina siitä lastusta, joka muinoin, kun Suomea vielä asutettiin,
on kuvaava. Joen alajuoksulla mies näkee lastun lipuvan joessa kohti alajuoksua. Sehän tarkoittaa sitä ettei enään ollakkaan yksin täällä erämaassa... ja miettii; kukahan perkele sinne yläjuoksulle on oikein tullut? Tännehän mun maille ei kukaan tunge! Eikun kirves käteen ja tervehtimään!!! Kirveshippa....Suomalainen smalltalk!