itämaan ihmeet

Anne: Yön sateen jälkeen kaunis aamu ja lämpöä vielä 17 astetta. Pitkästä aikaa aamupalalla haettiin leipomosta päärynäleivokset ja croisantit, niin syntisen hyvää!
Retkelle taas joulumarkkinoille: nähtiin kamelit ja Itämään tietäjätkin.Ja lapset söivät punaisena kiiltäviä tikkuomenoita. Edelleen hassu yhdistelmä: lämpö, joulu ja palmut.
Ostin ikuisen kuusen&enkelin: hienon pöytämobilen, joka on numeroitu kappale. Ajatus että laitan sen jatkossa aina joulupöytään muistona näistä Ranskan ajoista. Kari kyllä puisteli päätään tarmokkaasti, mutta 75e oli jo myyjän kädessä ja onnellinen ostaja yhtä hymyä.Hieno löytö, vanhanajan lapsuuden muistot vain tulvivat sitä katsellessa!!!!
Se olkoon meidän kuusi tänä vuonna.
Kävimme myös oman kylän myyjäisissä, iloinen tonttubändi musisoi kera minihameisten kauniiden tonttutyttöjen... karuselli pyöri ja kastanjat tuoksuivat! Iloinen karnevaalitunnelma oli taattu pienen kylän kaduilla. Jouluiseen pienoismallinäyttelyynkin eksyimme, hienoja olivat; kylät ja jouluseimet, kalastajat ja kylän ihmiset. Luulen, että ranskalaiset rakastavat kaikkia pienoismalleja, he katselevat niitä niin tarkkaan ja ihastuneina ja viettävät pitkän ajan tutkimassa jokaisen yksityiskohdan. Ehkä ne tuovat heille oman lapsuuden mieleen, koska niin lapsenoloisen innostuneita he niistä olivat. Innostus tarttui meihinkin ja ajattelimme että ensi jouluksi teemme oman pienoismallin mökkisaaresta omaan kotiimme.
Mitään kovin järkevää ei myyjäisissä ollut, rihkamaa tai omenoita, saippuoita, kukkia, hanhenmaksaa ja erilaisia kynttilähahmoja. Ei mitään kyläläisten käsitöitä ollut myynnissä.
Kari; no nyt se on sitten nähty...joulukameli. Täällähän se vielä menettelee, mutta nähtiin myös itämaan tietäjät. Miten se juttu menikään, kun itämaan tietäjien piti Ruotsista löytää yksi viisas mies ja yksi neitsyt? Maailma integroituu kameleiden johdosta...sitäpaitsi Gaddafikin on parhaillaan moikkaamassa Ranskan pressaa täällä. Ehkä tällä hoidetaan Ranskan kamelivajausta ja vaihdetaan niitä Peugeotteihin. Se on mielestäni hyvä, koska kaikilla täällä tuntuu jo olevan valmiiksi kameliajokoulussa suoritettu ajokortti ajotavoista päätellen.
La tramontane on taas puhallellut vuorilta raikkaasti. Roskiksia lennellyt pitkin katuja poikittain. Jos talojen katot olisi täällä katettu pellillä, niin kuin kotona, olisivat kattopellit aikoja sitten jo lentäneet Välimeren pohjaan. Sen sijaan täällä kaikki katot tehdään tiilistä, ja se on hyvin ymmärrettävää, kun hetken seisoskelee 100 km tunnissa maximissaan puhaltavassa La tramontanessa. Mutta heti kun se päivä koittaa, että tuuli on vaienut, niin silloin syttyvät taas kymmenet kokot. Kaikki mahdollinen palava tuikataan tuleen. Kun katsoo näitä viiniviljelmiä ja miten ne pitää karsia ennen talven tuloa, niin kyllä poltettavaa riittääkin. Yhtenä aamuna katseltiin vuorille päin ja todettiin että onpa kova sumu. Ulos päästyämme kyllä sumu oli siitä kaukana...reipas savun haju se vaan sieraimiin tunkeutui. Täällä Juhannus on ympäri vuoden ja kokkoja poltellaan....hyvää jussia!!!!