sigur Ros

Anne: Illalla katsottiin Sigur Rós: Heima dvd, islantilainen bändi. Istuttiin Karin kanssa kuin kirkossa sohvalla ja katsottiin Islannin maisemia ja niin sympaattista musisointia. Bändi teki keikkoja pienissä kylissä ja hylätyissä paikoissa ja kaikenikäiset ihmiset tulivat heitä kuuntelemaan. Niin ihmisenkokoista oloa ja meininkiä; jossa musiikilla&tunteilla on pääosa. Suosittelen lämpöisesti pukinkonttiin!
Tänään aamusta lähdettiin taas Colliouriin torille. Ilma kaunis ja tuuleton, 15 C auringossa tarkeni ilman takkia. Torilla ihana maustekoju, kukkia ja englanninkielisiä kirjoja. Haitari soi ja ihmiset söivät ulkona, mekin olimme piknicillä rannalla. Purjevenekuntia rantautui rannalle ja ihmiset söivät veneen kannella, niin kesäistä....
Sitten lähdimme autolla kipuamaan Pyrenneille Madelocille, pieni ja kapea tie kiemurteli ylös vuorenhuipulle, kävelimme pientä polkua jonkun matkaa. Vuorella oli paljon matkaajia rinkat selässä ja sauva kädessä sekä kunnon vaelluskengät jalassa. Torivaatteissa ei kivistä pientä polkua voinut kovin pitkälle mennä.Päätimme palata vuorenvalloitukseen toisella kerralla.
Kari; Houkuteltiin vävypoika toissapäivänä taas toisen kerran meidän alakerrassa olevaan baariin. Surullisen kuuluisa Keiko...taas meni pieleen. Ovessa viikolla oli todella tyylikäs keikkajuliste, mihin oli kuvattu hattu ja kitara. Jos julisteeseen on satsattu taiteellisesti, niin varmaan myöskin voisi saada sen mielikuvan että myös musaan. Komeesti laitettu teksti; American and CatalanBlues. Voi helvetti!!! Kun bändi aloitti, niin elävästi tuli mieleen elokuva The Commitments, jossa ne aloittaa avain alusta sekoillen. Tässäkin oli kolme muijaa laulamassa. Yhdellä juuri ja juuri vesirajan peittävä minihame ja toiset jossain verkkareissa. Leffa on todellakin huippu hauska, mutta tämä bändi jäi kaus hauskasta. Aivan kuin joku koululaisbändi yläasteen joulujuhlista. Bluesia ei ollut edes nimeksi....jos Ranskassa laulaa englanniksi, niin se ilmeisesti on hyvin pittoreskia ja chic. Tuleeko Ranskasta yleensäkään mieleen yhtään rokki tai bluesbändiä??? Ainoa todella tunteella vetänyt on Edith Piaf ja se onkin suurinta bluesia mitä Ranskasa on saatu kautta-aikojen aikaan...kauhee vuodatus, mutta kun tosiaan katsoi Sigur Rossin Heima dvd:n niin mikään ei ole enää niinkuin ennen. Se omaehtoisuus, millä luodaan aivan omaa musiikkia, on aivan valtaisa. Bändillä on jopa itse vuoriltaan keräämistä liuskekivistä tehty lyömäsoitin, kiviksylofoni. Yhdelläkin otoksella dvd:llä kaverit soittaa harsoisen verhontakana antaen näin musiikille kaiken mahdollisuuden. Ei ole mitään rokkiheikkiä lavan edessä esittämässä rokkidiivailua. Tuosta on muuten aivan pakko heittää yksi muistelu, että toi on kyllä tehty ihan Lohjallakin. Kahdeksketluvun alussa meillä oli bändi, jossa soitti Seppo Purontaka bassoa, minä rumpuja ja Shadowplayssa mainetta niittänyt Kosonen trumpettia. Lohjalla Haikarissa olevassa kesäkahvilassa järjestimme konsertin ja se oli kieltämättä TODELLA erikoinen. Rummut, basso&trumpetti. Meilläkin oli esitystilan poikki kanssa vedetty lakana ja soitettiin jätesäkkeihin pukeutuneina sen toisella puolella... Siinä vaiheessa kun aloimme kaatamaan ämpäreistä vettä toisiin ämpäreihin ja lotraamaan veden kanssa oli yleisö kuulemma pikkaisen huulipyöreinä katsoneet toisiaan!!! Ei tarvinnut sinä iltana soittaa yhtään ylimääräistä encorea.... Että näin muinoin jo Lohjalla...ARS LONGA, VITA BREVIS...eli taide pitkä, elämä lyhyt. Tai lyhyt on ainakin musiikillinen luovus;)