La Poste

Anne: Saimme kirjapaketin Suomesta ja onnellisina olemme uppoutuneet dekkareiden maailmaan! Parvekkeella lukiessa alkoi kuulua funk-musaa torilta; joten kamera mukaan ja katsomaan mitä tapahtuu. Torilla soitti hauska bändi , rullaluistelijoita oli paljon , samoin pyöräilijöitä. Ilmeisesti Canetin paikallisten järjestöjen tempaus. Myös paikalliset tanhuujat esittivät vanhoja katalaanien tansseja; ja monta esittivätkin.
Lenkillä taas meren rannalla kera tramountain-tuulen joka eilen illalla alkoi puhaltaa 100 km/tunnissa. Siinä kun tunnin verran ulkoilee, aivot ovat kunnolla tuulettuneet!
Tuuli oli heitellyt kivet ja simpukat kuin riviin kauas hiekalle, niin kauniita kiviä on täällä!
Keräilimme aarteita ja kohta kaikki pöydät ovat simpukoita&kiviä täynnä.
Pesin farkkuni ja paitojani kylpyammeessa nyrkkipyykkinä kaivaten pesukonetta.Onneksi parvekkeella ne nopeasti kuivuvat, varsinkin tässä tuulessa.
Kotipäivä ja siivoilua lauantain tapaan. Majakassa kaikki hyvin!
Kari; siunattu kirjalähetys oli ilmestynyt postilokeroon. Ainoa ihmetys kylläkin, miten se sinne oli saatu tungettua, koska reikä on pakettia puolet pienempi. La Poste on Ranskassa taitava. Postinkantajat omaavat taikurin ominaisuuksia. Ehkä Suomessakin pitäisi tämän uuden naurettavan nimen omaava “Itella” lähettää sirkusoppiin. Nykyinen nimihirviö jo viittaa johonkin tivoliin tai pitsa-annokseen...
Numero 16; Itella( juusto,kinkku,anas,pepperoni)
Kirjoihin kiinni kuin kuuluisa sika limppuun...ei pytylläkään voi olla ilman kirjaa.Taas yhtä juhlaa.Sitten ulkoa alkaa kuulua bassarin pauketta. On täällä ainakin yksi bändi joka osaa soittaa. Setin jälkeen TIETYSTI se pakollinen kansantanhu esitys. Roudari pani CD:n pyörimään ja helvetillinen pillien ujellus alkoi soimaan...tanhuajat olivat sen verran iäkkään tuntuisia, että ne tuskin muutenkaan kuulon puolesta ole vähän aikaa tässä maailmassa olleet. Kun tanhuryhmä pääsi irti, niin siitä ei tuntunut koskaan tulevan loppua. Pakko oli lähteä maleksimaan kauemmas, että omasta korva tinnityksestä edes jotain jäisi jäljelle.Takaisin kotiin ja Liza Marklundin dekkari kouraan. Heh, sehän on ruotsalainen. Tässähän on ollutkin jo ruotsalaisuuden viikot meneillään. Wasan näkkäriä ja Absolut vodkaa ja viikolla vielä kaiken lisäksi käytiin taas Perpinganissa syömässä ruotsalaisten pitämässä ravintolassa Ikean lihapullia. Ei hyvältä näytä. Älkää vaan kertoko kenellekkään. Tässähän kohta joutuu miettimään etunimensä vaihtoa Pelleksi.