Ja vuoret on aina kivee

Kari: Viimeinen ajopäivä on takana...3500km tuli yhteensä Fordin mittariin kaikineen seitsemänä ajopäivänä.Tänään ajo Le Puysta tänne Perginnaniin oli vaivaiset 450 km. Joudumme vielä viettämään yhden yön tutuiksi tulleissa Ibis-hotelleissa ennen kuin huomenna saamme avaimen varsinaiseen majapaikkaamme, joka sijaitsee täältä 20 km päässä.Ajo yli vuorten pilvien sisällä oli mahtava kokemus. Näkyvyyttä ehkä noin 50m edellä ajavaan autoon.
Pysähdyspaikalla vuorilla tepastellessamme ihmettelimme mikä on tämä Raid-kärpäsmyrkkyä muistuttuva haju??? No sehän olikin tietysti laventeli, joita pensaita näkyi silmänkantamattomiin. Ibis-hotelliketjun ruuat ovat kyllä aivan kamalia. Eilenkin tilasimme tai luulimme tilaavamme hampurilaisen ranskalaisilla, niin saimme raakaa lihaa jonka päällä oli jotain ihme kumijuustoa ja kivikovat ranskalaiset...15€. Tänään viisastuneina mentiinkin kaupasta hakemaan viiniä ja patonkia ja vedetään sitä hotellihuoneessa. Mikä ihmeen gourmee maa tää oikein on???Mitäköhän varsinaisessa Michelin tähden ravintolassa mahdetaan tarjota...Mutta paskat ruuasta, nyt on maljojen paikka.Team Ahma ja Ahmatar on enään 20 km päässä määränpäästään. Huomenna ihan varmaan poksautetaan meren rannalla pienet skumpat ja soitetaan kitaraa.
Anne: Mentiin läpi vuorien, välillä oltiin yli kilometrin korkeudessa ja näkymät siellä mahtavat. Oltiin pilvessä ja ajattelin että joo, mulle kyllä riittää pieni taivas ja että vuoret on aina kivee...jostain syystä tuli Dave mieleen. Sitten ajettiin uuden sillan yli, silta oli taideteos, korkeat mastot, muistutti purjelaivaa. Kuunneltiin äänikirjaa , rikosetsivä Maria Kallaksen murhatutkimuksista ja ajettiin sumuisella tiellä pitkin vuoriston kiemuraisia teitä.
Aikamoinen jännitysfiilis kaikin puolin! Sitten laskeuduttiin meren rantaan, kohti Perpignania, joka tuntui melkein kodilta! Täällä ollaan oltu ennenkin ja Meri on asunut täällä. Jännä oli kävellä keskustassa ja muistella paikkoja. Sisääntulotiellä osui kohdalle myös mustalaistyttö, joka pesi tuulilasin ja pyysi 3e, annoin tietty ja aina 2e putosi johonkin ja hän halusi lisää. Annoin taas 2 e, kunnes senkin kadottua, ymmärsin tulleeni huijatuksi ja kiersin ikkunan kiinni ja sanoin vielä sorry.Oo-la-laa tyttö huijasi minua oikein näppärästi.
Melkoinen taikuri ja sosiaalisesti taitava nuori neitonen, en voinut kuin ihailla häntä ja nauraa itselleni.Nyt ilta jo tummennut , juodaan vähän viiniä, muistellaan matkaa ja kuunnellaan Davea. Sitähän se kaikki on, rakkautta rakkautta vaan!