La Merde

Anne; Aamu alkoi lenkillä rannalle ja samalla ostamaan ihanat tuoreet croisantit ja mantelipullat! Kahvi tuoksui ja aamupala parvekkeella auringon paisteessa.
Ihana lämpö ja parvekkeella otettiin aurinkoa koko aamupäivä.
Sitten retkelle rannalle, Kari soitti kitaraa ja huuliharppua. Olo oli kuin vanhoilla hipeillä, kun aallot pauhasi ja varpaiden välissä oli hiekkaa. Jee, hieno fiilis Canet-jameissa.
Ostettiin myös dvd:t, ne joissa oli suomenkielinen tekstitys; 2 kpl löydettiin :Kevin Costnerin Waterworld ja Van Damme-juttu. Myös ostettiin halvalla kun sai: Danse avec les loups, eli Tanssii susien kanssa myöskin Kevin Costnerilta.Siitä englantilainen versio.Ilmeisesti Kevinin filmit ei ole kauhean suuressa huudossa täällä Ranskassa koska molemmat löytyivät alennuskorista! Illalla on kiva katsoa leffaa, täälläkin!
Ostettiin myös kirjepaperia ja ihana ajatus on alkaa kirjoittamaan ihan oikeita kirjeitä.
Siitä onkin aikaa kun viimeksi olen kirjeen kirjoittanut. Reissussa tulee väkisinkin sellainen kirjeenkirjoittamisen tarve, jostakin se vaan nousee....
Tänään ruokalistalla nakkimunakas, varsin maukasta olivat ranskan nakit!
Meri pauhaa, sumu nousee, tuulee.....taas yksi päivä on mennyt ja olen taas vähän vanhempi. Onneksi huomenna on taas uusi päivä, jokaisen ikioma!
Kari: Huomaan että minusta on tullut oikein kunnon merdepoliisi johtuen noista pikkupuudeleista joita jokainen ranskatar vetää narunperässä pitkin rantaa. Ei askeltakaan voi ottaa katsomatta tarkkaan eteensä mihin jalkansa sijoittaa. Ikävä katsella täältä kuudennen kerroksen korkeudelta kohti rannalle pikkukoirien ulostamista ;) Tosin Annen mielestä ne on söpöjä, minä olisin kyllä valmis hukuttamaan jokaisen pikkupiskin mereen...Myöskin postilaatikot ovat niin pieniä täällä, ettei normaali näöllä varustettu ihminen niitä voi huomata. Löydettiin kuitenkin pääposti ja jotain tuttua palveluhenkisyyttä heti havaittavissa...jono ulos asti ja tasan yksi asiakaspalvelupiste.Myöskin täytyy päivitellä näitten videoitten katselua...täällä Ranskassa ei tunneta ollenkaan videovuokraamoita. Tosin kuulemma löytyy joku limuautomaatin näköinen pömpeli, josta voi lainata 15€ pikkukorvausta vastaan ranskaksi dubattuja ikivanhoja filmejä. Mutta hei, tämähän on vasta kolmas päivä täällä. Kohta varmaan itsekkin olen rannalla tuubaa vääntämässä!!!
Maassa toki aina maan omalla tavalla.On ollut myöskin ADHD ihmisen vaikea asettua paikoilleen. Uskomattomia ponnisteluja vaatii löytää rauha omaan itseensä.Kuitenkin,hei haloo,nyt vois ihan oikeasti vetää happee ja rauhoittua. Siis Anne vieköön myöskin minut puudelina narussa rannalle merta nuuhkimaan....VUH! MUR! plöts....