terve ruumis, parempi mieli

Kari:Ollaan alettu reippailemaan oikein kunnolla. Se ehkä voisi olla se paras lahja, jonka voimme antaa itsellemme tällä periodilla. Aluksi kun tulimme tänne ja näimme sen lenkkeilypaikan ajattelimme että tännehän on tosi helppo ajaa autolla ja sitten kävellä! Nykyään autoon ei paljon kosketa, vaan kävelemme joka aamu (ainakin melkein) kyseiseen paikkaan. Matkaa kertyy noin kahdeksan kilometriä...mutta hei, tästä on hyvä jatkaa. Nyt jo on nähtävissä outoja vartalon muuntumisilmiöitä. Kaljamaha pömpötys on kadonnut. Se ihmisen ikiaikainen laiskuus...Kotomaassa on aika helppoa heittää nakit ja ranskalaiset naamaan ja sitten löhöämään telkkarin ääreen, mutta täällä se ei ole mahdollista, koska telkkarista tulevista ohjelmista ei ymmärrä yhtään mitään. Ja se sipsien mässytys mitä tulee harrastettua himassa on jäänyt kokonaan pois. Ei turhaan hössötetä kalorimääristä mitä ihminen ahtaa sisäänsä. Vau...tässähän tullaan oikein kunnon terveyspoliiseiksi! Mutta oikeasti kun ajattelee syömistään, niin sitä ahtaa itseensä kuin hengenhädässä mielettömiä määriä ruokaa,aivan kuin muka tehtäisiin oikeasti jotain rankkaa ruumillista työtä. Kai se on joku ikiaikainen geeneissä oleva suomalaisen perintö, että muuten ei pärjää elävänä jos ei ahtaa itseään aivan tappiin kun ruokaa jostain löytyy.
Anne:Kun alkaa tuulla ja lämpötila putoaa 19 asteeseen, kaikki lomailijat kaivautuvat aallonmurtajan kivien suojaan aurinkoa palvomaan, niin mekin. Siellä on lämmintä ja tuulelta suojassa, vielä hyvin uimapuvulla tarkenee. Tällä viikolla täällä on ollut paljon englantilaisia, jotka myös rohkeasti uivat meressä iloisesti huutaen ja kisaillen.
Myös ranskalainen seurue oli vieressämme ja siitä vaan pienten lasten äiti äkkiä puki sukelluspuvun päällensä ja lähti harppuunan kanssa merelle kaloja pyydystämään.
Lapset vilkuttivat rannalla ja äiti toi saaliksi mustekaloja! Wau, melkoinen mama!
Täällä on tänään täysikuu, siellä se meren yllä luo loistettaan ja tekee mielen runolliseksi.
Kari onkin tänään tehnyt omaa biisiä, istuu ja kirjoittaa lyijykynällä tuulen tuivertamalle paperille laulun sanoja. Tulee ihan nuoruus mieleen ja hymy hiipii suupieleen....
Hopeinen kuu luo merelle siltaa....