hehkutaan siis

Anne: Tänään lähdettiin ajelemaan Espanjaan päin pikkukyliin ja eksyttiin Banyuls-sur-meriin, jossa olikin Catalaanien joku 100-vuotisjuhla. Rannalla oli pöytiä ja viinimaistiaiskojuja, bändejä soitti pitkin rantaa. Meno oli kuin meillä vappuna. Ihmiset olivat tuoneet rannale eväät ja juomat, oli paellapannuja ja mahdoton meno.
Ilmapalloja, torvia ja espanjalaista kitaramusiikkia sekä pieniä torvisoittokuntia.
Catalaanit osaavat juhlia. Heillä on rikas kulttuuri vaalittavanaan, nyt kun ovat jaettu Ranskan ja Espanjan molemmille puolille. Ovat valitettavasti menettäneet itsenäisyytensä.
Juhlissa oli vahva kansanjuhlan fiilis, viini virtasi ja aurinko paistoi. Rantaan oli kerätty myös viiniköynnösten juuria ja oksia pieniksi kokoiksi, jotka varmaan illalla laitettiin roihuamaan. Ihmiset olivat juhlatuulella, mutta kukaan ei ollut mitenkään kännissä. Se oli huomio, joka oli poikkeava juttu verrattuna meidän suomalaisten vappujuhlaan.
Ehkä meilläkin pitäisi olla etelämaalaisten lämpöä ja valoa enemmän, jotta olisimme rennompia ihan luonnostaan. Muistelin heti kaikkia niitä juhlia, joita ollaan pidetty ystävien kera saaressa, ne ovat tunnelmaltaan olleet samanlaisia ystävien tapaamisia.
Olisipa hienoa laittaa Aurlahden ranta Lohjalla pöytiä täyteen, sinne viiniä,ruokaa ja pieniä akustisia bändejä soittamaan. Veneitä rantaan ja ihmiset piknikille! Ilmapalloja puihin, viirejä ja aurinko killumaan taivaalle.Hei, juhlat ovat elämän suola, varsinkin nyt syksyllä on tärkeätä tavata ystäviä, polttaa kynttilöitä , soittaa&laulaa, juoda viiniä ja syödä hyvin.
Sitten jaksaa taas arkea, kun aistit ovat saaneet ravintoa! Saima Harmajan sanoin:
Ei onnea mittaa aika, oma hehku sen mittaa vain.
Kari: Ostettiin radio! Kuningasajatus oli siinä, että päästäisiin kuulemaan vihdoinkin jotain suomenkielistä, joten ei muuta kuin kauppaan. Tässä lähellä on hillittömän kokoinen supermarket nimeltään Carrefour. Siinä jää suomalaiset marketit jalkoihin. Tämäkin oli kokoluokaltaan jotain Helsinki-Vantaa lentokenttää muistuttava. Kauppaan ei myöskään juosta omien pussukoiden kanssa. Vartija seisoo kerberoksena kauppaan johtavan portinpielessä tuima katse röntgeninä selaamassa mahdolliset myymälävarkaat. Kaikki omat pussukat pitää sinetöidä laitteen läpi, joka pussittaa ne muovisukkaan. Jo löytyi radio,Sony merkkinen....40€. Kaikki aaltopituudet...FM, MW, LW. Kiirenvilkkaan kämpille virittelemään uutta ihmettä. Kun viiteen kertaan oli kaikki aaltoalueet menty läpi, niin heräsi pieni kummastus...missä Suomi? Onko Venäjä hyökännyt, vai mihin on hävinnyt armas Yleisradio? Netistä äkkiä selaamaan, mikä on oikea taajuus ulkomailla. Hämmästys oli todellakin suuri, kun löytyi tieto, että Yleisradio on perustuen säästöihin lopettanut vuoden 2007 alusta lähetystaajuudet ulkomaille. Jumalauta pääjohtaja Junger....jos pitää Karjaalta hoitaa uusi hunajapupukuuluttaja, niin ei se tarkoita sitä, että meitä ulkosuomalaisia gringgoja nöyryytetään typerillä säästöargumenteilla. No en heittänyt kuitenkaan grammaria mereen. Löytyi sieltä kuitenkin oiva kanava, joka soittaa melkein pelkkää englanninkielistä poppia.
Aalloilla tavataan!!! Juuri äsken tuli tekstariviesti kotimaasta, että kaverit Suomesta ovat tulossa moikkaaman meitä tänne Ranskaan. Tuntuu aivan loistavalta nähdä ystäviä täällä, ja jakaa tämä maisema edes hetken kavereiden kanssa...biennevue!