naisen elämää

Anne: Tänään olen lukenut Kyllikki Villan : Vanhan rouvan lokikirjaa. Viehättävä matkakirja rahtilaivoilla matkaamisesta. Laivan keinuvassa tilassa ja ajassa veden voimat yllättävät, viikonpäivät sekoittuvat, lastaamisaikataulut venyvät ja ainoa varma asia on se, että sunnuntaisin on kanaa. Hän on kaikista elämänsä matkoista pitänyt päiväkirjaa.
Olen samaa mieltä hänen kanssaan, että kun menee kohti tuntematonta, on ihana juttu kun on hirveän paljon hyviä toivotuksia mukana ja monta läheistä ihmistä mielessä.
Olen nähnyt paljon unia ystävistä ja työkavereista, kaikki te olette siis matkalla mukana.
Puhumattakaan tyttäristäni, joita aina kannan sydämessäni minne menenkin. Nyt on minunkin aika itsenäistyä tyttäristäni, lienee minunlaiselleni Demeter-naiselle vaikeampaa kuin uskoisikaan. Alkavat vaihdevuodet siivittävät siis naiseuteni uusille raiteille, toivon sieltä löytyvän itsenäisen Artemis-naisen. Tämä matka on myös matka itseeni: unelmiini, pelkoihin, epävarmuuteen, jännittämiseen, rohkeuteen ja itsenäisyyteen. Kaikkia tunteita löytyy ja huomaan että varmuus ja rohkeus kasvavat päivä päivältä.
Tällä matkalla iloa on tuottanut: meri ja simpukat-rannalla kävely pitkin rantaviivaa
Romeon olemus-hyväntuulinen hyräily ja lauleskelu
Patonki- uskomaton rapeus
Etang-merestä erotettu sisäjärvi, lintujen tarkkailu
Pienet kylät-niistä huokuu historia ja mennyt aika
Kitara- Karin soitto iltaisin on niin kotoista
Kumppani- jota on ihana halata ja jonka kanssa saan jakaa kokemukseni
Täysin uutta on ollut : vuoret- niitä ihmettelen suu auki/nenä kiinni autonlasissa tai vain haukkoen henkeä. Vuoret ovat mielestäni hyvin feminiinisiä, kuin turvallisia isoäitejä; jotka kohoavat maasta jylhästi ja peruuttamattomasti.
Myös yksi joutilaan naisen hyvä ajanviettotapa on ollut itsensä hoitaminen. Olen kylpenyt, kävellyt hiekalla,joogannut, katsellut vaan pilviä, kerännyt simpukoita ja ihmetellyt meren ääniä. Kaikenlaista joutilasta puuhastelua; ihmisten tarkkailua, lasten ja koirien leikkien seuraamista, naisten ja mummojen juttujen kuuntelua, lähinnä eleitä ja äänensävyjä.
Ei tämä joutenolo ja tekemättömyys ole heti helppoa, mutta ei mitenkään niin tuskallistakaan. Pysähtyminen itsensä äärelle, oman sisäisen kynttilän valossa on lämmittävää!