Laitakaupungin valot

Anne: Retkelle Collioureen pitkin serpentiinitietä. Käytiin siellä vanhassa linnoituksessa, jossa oli myös mielenkiintoinen naisten tekemä taidenäyttely. Varsinkin savesta tehdyt naiset olivat hyviä, ne oli laitettu esille vanhoihin puulaatikoihin. Linnoituksessa ovat tepastelleet myös musketöörit aikanaan, d`Artagnan ja kumppanit. Linnoitus on ensimmäisen kerran mainittu 700-luvulla.
Toinen löytö oli että siellä oli elokuvateatteri, jossa ensi torstaina menee Aki Kaurismäen : Laitakaupungin valot.Hyvä Suomi! Täytyy varmaan lähteä silloin sitä katsomaan, olisihan se elämys nähdä Kaurismäkeä ranskaksi. Taaskin myöhästyttiin lounasajalta, kahden jälkeen ei enää pääse syömään mihinkään ravintolaan! Mentiin siis kahvila-pubiin ja syötiin kanasalaatti ja kebabbia otti saaristo. Se oli rasvaista käristettyä lihaa pekonista, jossa kunnolla läskiäkin mukana; joten Karin kokemus ranskalaisesta keittiöstä jäi taas laihaksi! Ja arvatenkin siitä seurasi suuri harmitus ja marina. Salaatti oli oikein hyvää.
Tänään oli 21 astetta lämpöä, välillä vuorilla sateli. Syksy saapuu tänne hiljalleen ja lämmintä on sopivasti.
Ostettiin myös keittiöömme veitsenteroitin, ja nyt taas leikkaa kokillakin paremmin. Ja Calvados, tuo omenainen suuri herkkumme, maksaa täällä vain 10e. Sitä meillä onkin jälkkärinä päivittäin. Toinen varma iltajälkkäri on Karin iltablues, se soi tummenevaan iltaan ja tuudittaa lailla aaltojen. Vielä sanomalehtien selailua, tänään The Times ja paikallinen
l`Independent. Timesistä luin jopa kokonaisen kahden sivun jutun ja ymmärsinkin sen vielä. Se kertoi tyhjästä pesästä , The joy of letting go. Siinä vaiheessa tässä itsekin olen, Salla on muuttanut ja minä lähtenyt myös. Syksyllä lähtemisessä on jännä fiilis, kuin muuttolintu, joka lähtee etelään lämpimään. Ei varmankaan syksyä pakoon, vaan etsimään uutta reittiä ajatuksille, kuuntelemaan vierasta kieltä ja tutustumaan uuteen kulttuuriin. Samalla Ranska on myös Merin kautta tullut tärkeäksi, ja Romeo on täältä.
Voi olla että Meri muuttaa tänne ja ehkä tulevat lapsenlapsenikin asuvat täällä. Joten onhan se tärkeää että minullakin on oma kokemus tästä kulttuurista ja ihmisistä. Joten täällä tepastelen kuin muumimamma punaisen reppuni kanssa ja kerään rannalta simpukoita ja kokemuksia.
Kari: Oli pakko ostaa hiomakivi tänään kaupasta. Hain kyllä veitsen teroittajaa, mutta sen löytäminen osoittautui liian ylivoimaiseksi. Mösjöön meille lainaamassa kämpässä kaikki veitset keittiössä ovat nähneet parhaat päivänsä viime vuosituhannella. Tunnin verran veitsiä teräväksi hangatessa pitikin jo availla Calvados... Ruuanlaitto omassa keittiössä on tosi hauskaa, ja kiva keksiä uusia variaatioita kaikista mitä Suomessa on kokkaillut. Uusin villitys on tietysti heittää Calvadossia jokaiseen ruokaan mukaan mausteeksi. Sitähän täällä käytetään kuin oliiviöljyä konsanaan. No...vähän sitä tosin myöskin kokin suuhun eksyy, jos eukko ei huomaa!!! Meillä ei ole sähköuunia, mutta tällainen amerikkalainen uuni??? ainakin vuokraisäntä sitä ylpeänä sellaiseksi väitti. Oikeasti se on Moulinexin 20x30 cm kokoinen vastusgrilli kultaiselta seitkytluvulta. No sinne on ainakin jouluna aika vaikeaa heittää sisään kinkkua kypsymään. Muuten kyseinen värkki on paljon parempi kuin mikroaaltouuni. Nopea on ja ei säteile ;) Autoretki tänään oli oikein antoisa...sai huudattaa Annea kaikissa mutkissa taas pitkin vuoristoa. Aika nopeasti on oppinut ajamaan yhtä kaistapäisesti kuin paikalliset sammakot. Enää ei olla tien tukkona, vaan heti ajetaan tiukasti liimautuen peräpuskuriin kiinni ja ja näytetään käsimerkeillä oo-la-laa, eikö peugeot kulje! Anne kyllä huutaa kuin synnytystuskissaan joka mutkassa!!!
Mutta täältä tulee FIN rekkarilla varustettu ohjus...the frogs...antakaa latua!!!