Croisanttii vai Näkkärii

Tämä on nyt vähän noloa taas kommentoida näitä säitä täällä Etelä-Ranskassa varsinkin nyt kun eteläiseenkin Suomeen on satanut lunta...tänään +20C. Parvekkeen oven kun kiskaisi auki aamulla, niin täysin tuuleton ja lämmin päivä ulkona. Aivan kankeina vielä reissun jäljiltä, niinpä pitkälle lenkille ulos. Huomasi että viikon väli viimeisestä ulkoilusta on tehnyt tehtävänsä. Jo pelkkä kävely oli työntakana. Kahdentunnin ulkoilun jälkeen tietysti tulee nälkä...niinpä syömään. Anne tilasi MoulesFrites eli simpukat ja maalaisranskanperunat. Kyllä oli naurussa pitelemistä kun tarjoilija paukkasi jumalattoman ison kattilan Annen naaman eteen. Kantta kun varovasti raotti, niin se oli aivan ääriäänmyöten täynnä simpukoita...kiitin onnea kun olin valinnut PIZZAN!!! No joka tapauksessa ulkona syöminen marraskuun viimeisenä päivänä ei ole ollenkaan hullumpaa. Tänään illalla vietetään pikkujoulua ja vävypoika Romeon synttäreitä meillä täällä kotona. Alakerran ravintola Keiko jota luonollisesti me k

Anne: Eilen olimme Montpellierissä kävelemässä ja tutustumassa vanhaan kaupunkiin. Vanhoja rakennuksia, kapeita kujia ja ihania pikkuliikkeitä.Sanovat kaupunkia Pikku-Pariisiksi, eikä suotta. Tosi siistiä ja hyvinhoidettu koko vanha kaupunki. Söimme ulkona pienellä aukiolla, viulumusiikki soi ja ruoka oli hyvää. Pihvit viherpippurikastikkeella, pallot; joiden sisällä muusia ja juustoa ja raikas salaatti; jossa vihreää salaattia ja sieniä ja hyvä öljykastike. Ja päälle olutta ja jälkkäriksi omenajälkkäriä. Voilà, tässä iässä hyvä ruokapaikka voittaa kirkkaasti shoppailun. Kävelimme vanhan kaupungin vieressä olevassa kasvitieteellisessä ihanassa puutarhassa. Syksyisen hieno valo ja rauhallinen tunnelma vei mukanaan. Siellä kirmasimme kamerat käsissä pitkin puskia ja kuvasimme syksyisiä näkymiä. Isot kauniisti vanhat kasvihuoneet olivat kuin unesta tutut. Villiintyneissä kasvihuoneissa on outoa taikaa, niitä katsoessa on kuin jossain välitilassa; todellisuuden ja unen rajalla. Tänne puuta

Aamulla herätessä tuli aivan Suomen fiilkset johtuen siitä,että auton tuulilasi oli ensimmäisen kerran aivan umpijäässä. Huhuu...eikai vain Välimeri ole sittenkin jäätymässä??? Pitääkö tästä tosiaankin lähteä pilkkijakkaran ja kairan ostoon? Lähdimme ajelemaan täältä Aix-en-Provencesta syvemmälle kohti Provencea eli suunta kohti Cannesia. Liikenteessä moottoritiellä taas oli sen verran vilkasta ettei noteerannut ulkolämpömittarin nousua. Päästyämme Cannesiin oli yllättäin taas täysi kesä. Lämpötila oli +22 astetta. Aika reippaat ovat siis nämä lämpötilojen vaihtumiset. Cannes avautui todella kauniina merenrantakaupunkina...ihmisiä uimassa ja rikkaat sivelemässä lakkaa purjeveneittensä mastoihin. Satamassa todellakin riitti alusta ja jokainen kookkaampi mitä koskaan on esitelty helmikuisilla venemessuilla Helsingissä. Vaikka raha haisee, mutta voi siellä kuitenkin hengittää ilman mitään pahempia astmakohtauksia. Kun seuraili puisten purkkareiden kunnostusta, niin ei kyllä käynyt yhtään

Anne: Täällä ollaan jälleen Ibis-hotellissa Aix-en-Provencessa! Kävelty koko päivä kaupungilla, joulukatu ja joulupukkikin on nähty. Käveltiin ylös mäelle taidemaalari Paul Cezannen atelierille, ihana vanha talo ja rehevä villiintynyt puutarha. Paljon pieniä putiikkeja vanhassa keskustassa, kahviloita ja museoita. Istuimme kahvilla ja katselimme ihmisiä; se on ihaninta vain makustella tunnelmia. Keskustassa myös kaunis vanha kirkko ja yliopistoalue. Ostin myös meille romantiset kukalliset torkkupeitot, vain 16e kpl. Täällä olisi paljon pikkuista ja sievää ostettavaa, mutta Karilla on lompakko povitaskussa ja hän tokaisee aina: huomenna voidaan taas tulla uudestaan...Valokuvattiin ja pimeässä kun tultiin autolla takaisinpäin, ei meinattu löytää hotellille. Ajeltiin ympyrää ainakin tunnin verran. Oo-la-laa kuski sai hotellilla onnex hyvää ruokaa ja olutta ja whiskyä! Aurinkoista on ,14 astetta lämmintä ja kova tuuli oli matkalla. Rekat olivat moottoritiellä kovilla, heiluivat kuin purjev

Anne: Eilen illalla musisointia ja laulua Romeon kanssa. Tein ison salaatin ja teetä sekä jälkkäriksi madelaine-kakkusia. Puhuimme joulusta ja eri maiden tavoista viettää joulua. Kohtahan meillä on täällä yhteinen joulu edessämme, Meri tulee 14.12. ja vietämme joulua heidän kanssaan. Ja ikävä Sallaa on kova, koska hän jää Suomeen viettämään joulua. Kysyin myös Romeolta huolestuneena, että mitä menu:ssa oleva loup tarkoittaa? Syödäänkö täällä Ranskassa tosiaan sutta? Romeolla oli hauskaa, hän kertoi että loup tarkoittaa kahta asiaa: susi ja on myös kalan nimi. Näin tämäkin asia siis selvisi. Sunnutai-aamu on sujunut verkkaisesti. Nukuttiin pitkään, luettiin kirjaa, Kari äänitti biisiä, pesin nyrkkipyykkiä ja tiskasin. Tiskaaminen täällä asunnossa on ilo, koska näkymä vihreänsiniselle Välimerelle on tiskarin unelma! Aaltoja, purjeveneitä ja sininen taivas. Olen ilosta mykkyrällä myös, koska Saaristo on tehnyt mulle ekan biisin koskaan! Sen nimi on Metsätie; voi hyvänen aika; mä olen häne

Jaaha...toimitus on jälleen tolpillaan hurjasta 10.ooo nettisivuilla kävijöitten juhlimisesta. Eilinen päivä tosiaankin meni jäitä poltellessa ( hmmmm...ei taida kielikuva sittenkään sopia tänne palmujen alle.) No joka tapauksessa juhiminen tässä hyvin varhaisessa keski-iässä tuntuu olevan seuraavien päivien osalta turhan rankkaa. Ehkä ilmaston vika? Väärä pukee viinissä? Sammakot pilaantuneita? No nyt on saatu myös toimituksen sihteeri(anne) tolpilleen ja näin ollen elämä taas kirjallisten töitten osalta hymyile:) Sen huomaa siitä että jatkuvasti tulee oikeinkirjoitus korjauksia mukamas minun väärin kirjoitamaani tekstiin. No mitäs tännä muuta? Ilmeisesti myös alakerran remonttiukot lukee tätä blogia koska helvetillinen mekastus alkoi taas klo 08.00! Tieto remontin loppumisesta oli siis näinollen virheellinen. Tänään kuitenkin kun soitin kitaraa ja huuliharppua niin he moukaroivat seinää samassa tahdissa!!! Vau se kuulosti tosi miehekkäältä. Leka ja kitara samassa rytmissä!!! Vävypoi

Tänään sitten meni rikki 10.000 kävijän raja nettisivuilla... www.saaristo.1g.fi kiittää!!! Tämä kaikki katsojamäärä tavoitettu kahdessa vuodessa. Aika paljon mielestäni, kun ottaa huomioon että sivuilla on vain valokuvia....kiitos kaikille kävijöille. Tällaista katsojakontakti määrää tuskin tavoittaisin pitämällä valokuvanäyttelyitä ja maksamalla kalliita galleriavuokria. Parhaimmillaan kuussa on ollut yli 500 katsojaa. Kiitos vielä kerran ja itse paukautan illalla pullon kuohuviiniä. Eläköön valokuvaus!!! Anne: Tänään tuuletonta ja aamulla pitkä lenkki, valokuvaaja hölkkäsikin jo sutjakkaasti. Sitten vähän sateli ja vietettiin majakkapäivää; luettiin ja kylvettiin ja naurettiin peittojen alla. Sitten lähdettiin lehtien ostoon ja kahville ulkoterassille, jossa tyylikkäinä selailtiin ranskankieliset lehdet viisaan näköisinä. Hahaa, ranskalaisen leikkiminen alkaa jo sujua! Kari; Remontitkin jo valmiit, koska tänään ihmeellinen hiljaisuus, joko porakone on hajonnut tai on joku ranskalai

Yöllä aivan helvetillinen myrsky ulkona. Ikkunat paukkuivat ja koko talo tärisi aivan kuin oltaisiin oltu Ruotsinlautalla puskemassa läpi ahtojäiden. Kello kolme yöllä myrsky saavutti kovimman vaiheensa ja oli aivan pakko nousta katsomaan pysyykö oikeasti meidän seinä pystyssä. Se kun on pelkkää lasia koko seinä. Oikeasti se heilui jo siihen malliin, että alkoi pelottaa. Naapuriasunnosta ikkunat menivätkin sitten rikki ja aamulla alkoi ikkunamiehet väsäämään uutta tilkettä seinään. Aamu vihdoin valkeni ja vielä valtaisat mainingit vyöryivät kohti rantaa. Tänne asuntoonkaan ei viitsitty jäädä johtuen ikkunamiesten rälläkän ja poran laulattamisesta joten päätimme lähteä retkelle kohti Espanjan rajaa taas siihen pieneen nättiin Collioren satamakylään. Etelätuuli oli aamulla tuonut Afrikasta lämpimän ilmamassan meille ja lämpömittari näytti lukemia 17C. Ajellessamme kohti Colliorea ei voinut uskoa silmiään mitä auton ulkolämpömittari alkoi näyttämään...ensin 19C ja sitten taas 20C joka jo

Anne: Yöllä kuului kuin juna olisi mennyt huoneessa, ikkunat heiluivat ja joka puolella ujelsi. Etelästä tuuli ja meri myrskysi ja Kari kuorsasi. Kuuntelin sekä innoissani että hieman peloissani yöllistä tuulen voimaa. Lopulta nukahdin ajatukseen majakasta ja myrskykuvista, joita aamulla voisimme mennä ottamaan. Aamulla riensimme aallonmurtajalle kuvaamaan. Puomit olivat kiinni, koska aallot löivät murtajan yli. Sinne kuitenkin kiertotietä pääsee ja siellä seisoimme tuulessa ja ihailimme meren hurjuutta ja napsimme kuvia. Vesi oli noussut ja äskeinen auringonottopaikamme oli veden vallassa. Taivas oli musta ja meri valkoista vaahtopäätä täynnä. Lämmintä on 17 astetta, koska tuuli tulee etelästä. Auto oli ihan hiekan peitossa, se mentiin pesemään itsepesulaan ja parkkeerattiin ensi yöksi kauemmas rannasta. Myös kaasu loppui meidän lämppäristä, sitä haettiin bensa-asemilta, toinen asema tärppäsi; saimmekin sen hintaa 24e. Kävimme myös ruokaostoksilla Carrefourissa , jossa ekan kerran oli

Anne: Eilen olimme Romeon kanssa retkellä Ceret-nimisessä kylässä. Siellä asuu 8000 ihmistä. Olimme Modernin taiteen museossa, jossa Picassoa ja upea Marc Chagallin työ: Les gens du voyage. Picasso ja monet muut taiteilijat ovat viihtyneet Ceretissä vuosien saatossa. Ei ihme, kylässä on vanha kaupungin osa ja keskusta, jota plataanipuut hienosti reunustavat. Söimme picniciä keskustassa ja kävelimme pieniä kujia. Kävimme myös tekojärven rannalla kävelemässä ja juomassa telttakahvit, hauska paikka; tuli Aurlahden ranta mieleen. Siellä kahvila auki ja musa soi ja ihmiset päiväkävelyllä. Tänään olen opetellut fotoshoppia ja tehnyt montaa kuvaa laitettavaksi blogiin, sillä aikaa kun Kari otti päiväunet ja kuorsasi äänekkäästi. Aamulla olimme taas pitkästä aikaa lenkillä ja Kari juoksi Etangilla kuin varsa vain. Kotipäivä siis, pyykinpesua ja kuvien tekoa, kitaransoittoa ja lukemista. Meidän kännykkä edelleen temppuilee, yhteys on milloin sattuu...

Kirjojen lukeminen on vaarallista...kun ihmisellä on liikaa vapaa-aikaa on mahdollisuus että tarttuu johonkin uuteen kuten esimerkiksi kirjaan. Luin aivan vasta ilmestyneen kirjan; Mies, jonka ovat kirjoittaneet kaverukset Martti Puohiniemi ja Göte Nyman. Huomasin kauhukseni että täytän täydellisesti heidän keksimänsä uuden sanan; uusjämähtänyt. Kirjoittajat maalaavat hienon kuvan Farkkupukuisista “harmaasta rivistöstä” olevista miehistä jotka ovat tuttuja jokaiselle rock tai blues konserteissa käyneelle. Vanheneva ja lujasti omista musiikkitottumuksista kiinni pitävää viihteen rintamamiesjoukkoa jotka joka kerran kuunnellessaan Beatlesia tai Hendrixiä elävät uudestaan nuoruutensa. Koska tämä musiikin lajityyppi on pysynyt muodissa 1960 luvulta asti kokevat viihteen rintamamiehet itsekkin olevansa ikinuoria.Oivaltamatta siis jää se totuus,että omien lastensa silmissä he näyttävät samalta kuin heidän silmissään näyttävät talvisodan veteraanit. Viihteen rintamamiesten muistellessa Clapt

Hip hei viiniä tuli maisteltua ja hyvää ruokaa syötiin. Juhlat siis Majakassa, kokki teki calvados-hunajakanaa liekitettynä, riisiä ja jättikatkarapusalaattia. paljon kynttilöitä ja Espanjan kanavan musaa! Viini oli mansikkaista ja toinen pullo oli antavaa... Puhuttiin tunteista ja muisteltiin kesää ja lapsuuttamme. Ja ihmeteltiin ääneen kuinka tärkeäksi sitä toiselle tulee 30 vuodessa. Sitähän se kaikki on, rakkautta rakkautta vaan; Daven sanoin. Tänään oltiin Romeota moikkaamassa, hän oli autonkorjaushommissa ja taas vanha Peugeot starttaa, kun Romeo vaihtoi siihen koko starttimoottorin. Kun se starttaa, sillä ajaa vaikka New Yorkiin ; nauroi Romeo. Hankimme tänään paikallisen operaattorin prepaid kortin. Puheaikaa voi käydä ostamassa paikallisista Tabaceista. Kun on maksanut haluamansa määrän puheaikaa, saa madammelta numerosarjan joka pitää aktivoida soittamalla tämä koodi takaisin operaattorille. palvelu on tietysti ranskaksi....oli siinä arvaamista kuinka tämä oikein tapahtuu, mu

Hip-hei!!! Tänään on Beujolais Nouveau päivä!!!! Kaikki ranskalaiset ovat tänään aivan viinikekkulissa mutta emmehän toki me....surullista että Suomessa on Alko lakossa ettekä pääse maistelemaan tämän vuoden viinisatoa. Toivotaan että Lohjan Alko on auki edes. Tästähän tässä Beaujolais jutussa on kysymys. Kaikki pääsee muistelemaan tämän menneen kesän makuja viinipullosta. Tänään muistellaan mennyttä kesää, niitä ihania aurinkoisia päiviä järven rannalla, uintireissuja ja hauskoja kesäjuhlia. Olen aina luullut että kyseistä viiniä on vain tämä Georges Dubeufin valmistama jota löytyy aina Suomesta, mutta sitähän oli paikalisessa maitokaupassa 12 eri valmistajan vaihtoehdot. Ostettiin tieteskin kolmen eri valmistajan viinit ja illalla on tiukka viinikerhon kokous!!!! Väittely onko pukee viipyilevämpi tässä länsirinteen rypeleissä vai onko etelärinteen maku sitttenkin viipyilevämpi. Juu, ja mun täytyy pitää puoleni, ettei Kari pääse lurppaamaan kaikkia pulloja kun selkäni käännän. Hän on

Anne ja kari: Lähdettiin retkelle vuorille tänä kylmänä marraskuun päivänä. Lämpöä täällä tänään vain 7 astetta. Ajettiin tie 116 loppuun saakka... hei, mikäs kyltti toi on...Espangne,Espanjan raja. Ei muuta kuin uukkari, koska ei ollut passeja mukana ja rajamies alkoi viittelöimään vähän turhan kutsuvasti. Kartta kaivettiin silloin vasta esiin ja todettiin että kyllä se nyt ihan paikkansa piti. Olimme ajavinamme kohti Andorraa koko ajan mutta Epsanja pääsi yllättämään!!! Ja kun päästiin Mount Louisin kohdalle alkoi sataa lunta!!! Ihanaa pakkaslunta leijaili hiljalleen taivaalta ja pakkasta oli 2 astetta. Joten koettiin vähän talveakin täällä. Kivaa leikkiä Suomen säätiloja.... Upeat maisemat ja laskettelupaikat siellä vuorilla. Kuultiin myös lyhyitä konekiväärin sarjoja ja anne sanoi että ne nyt varmaan ranskalaiset siellä metsästelee taas jotakin.Myöhemmin selvisi että siinä vieressä on paikka nimeltä Font-Romeu joka on jonkinlainen itsenäinen minivaltio. Bourg Madame on rajakylä,

Anne: Retkellä Tautavellin kylässä esihistoriallisessa museossa. Tie kylään kiemurteli vuorien lomassa ja laskeuduttiin laaksoon, josta vuorilta luolasta oli löydetty ihmisasutusta ja pääkallo , niinkin vanha kuin 450 000 vuotta, ensimmäinen eurooppalainen siis Tautavel man. Museossa oli nähtävillä eläinten ja ihmisten luita, luolien löytöjä, filmejä esihistorialliselta ajalta ja kaukoputkella näki vuorilla olevan oikean luolansuun paikan, josta löydöt oli tehty. Hieno museo ja upealla paikalla , vuorten ympäröimässä laaksossa. Hurja ajatella, että täällä on ollut mammutteja, biisoneita ja leijonia sekä luolaihmisiä. Matkalla käytiin myös pienellä vuorella, jonka päällä oli vanha kirkko ja tosi korkealla. Sinne ajettiin autolla pientä kiemurtelevaa polkua, alastulo olikin jännittävää, eikä mitään kaiteita tietenkään. Näköalat olivat hulppeat! Kotona majakassa alakerran remontti jatkuu iltaisinkin ja alkaa aamuisin aikaisin. Naapurin madame taas valvoilee ja tv päällä yöhön myöhään, i

Anne: Isänpäivä sujui Castelnou:ssa aurinkoisissa merkeissä.Kiertelimme pikkukylän katuja ja istuimme kahvilla terassilla. Mikä rauha ja hiljaisuus! Ihanat kortit olivat tytöt isälleen lähettäneet, ikävä hiipi kyllä meille puseroon, olisi niin kiva nähdä taas. Voi tätä kaipauksen määrää aina välillä. Illalla Kari teki biisiä ja äänitti koko illan, minä luin kirjaa ja kirjoitin kirjeitä. Oikeeta majakkaelämää siis, ulkona tuuli ulvoi merellä ja tähdet loistivat taivaalla , kynttilät paloivat pöydällä ja sisällä oli lämmintä. Tänään pitkästä aikaa taas aamulenkille ja vatsaliikkeet. Kova tuuli takaisin päin tullessa. Aika lapseksi sitä täällä tulee, leikimme koko matkan hävittäjiä, ja lenkkeilevä rouva edessämme oli japanilainen hävittäjäalusta, jota lähestyimme nopeasti. Karin eläytyminen oli huikeaa, jopa niin kun mun piti avata ammukset, avasin ne itseeni päin ja sain Karilta kapteenin torut, niin että ratkesin täysin nauramaan ja meinasi tulla runkovuoto housuihini. Kaiken lisäksi p

Anne: Olimme Thuirissa, joka olikin pikku kaupunki. Kysyttyämme pari kertaa neuvoa löysimme musée des Arts:in ja menimme Le Photo clubin valokuvanäyttelyn avajaisiin. Paikalla oli parikymmentä alan harrastajaa ja valokuvia noin 30. Lähinnä luontokuvia lähiympäristöstä. Kiertelimme ja Kari otti muutaman kuvan tapahtumasta. Meitä katseltiin kiinnostuneina ja puheiden jälkeen kävimme esittäytymässä seuran presidentille. Silloin alkoi kova puheensorina ja Finland oli varmasti eksoottista. Paikalta löytyi muutama englantia puhuva ihminen ja meiltä kysyttiin kiinnostuneina kaikkea Suomesta ja Karilta kysyttiin näyttelyistä ja valokuvayhdistystoiminnasta. He olivat oikein kiinnostuneita näyttelyiden vaihdosta suomalaisten seurojen kanssa. Osoitteita vaihdettiin ja myös nettisivuja. Suomi tunnettiin ja oli luettu myös traagisesta ampumajutusta. Uskomaton kiinnostus meistä oli jännittävää. Miksi olimme Ranskassa, kuinka kauan olemme täällä, tytär on opiskellut täällä; missä ja mitä? Meitä kutsu

Kari: Tänään oli mukava yllätys avata meidän rappukäytävässä oleva postilaatikkomme, ja huomata vihdoinkin ensimmäisen kerran sinne ilmestyneen postia. Ollaan kurkittu sinne laatikkoon joka päivä ja aina se on ammottanut surkeana tyhjyyttä. Luonnollinen syykin sille selvisi, eli se että olimme antaneet meidän vuokraisännän osoitteen. Mutta nyt osoite toimii!!! Tänään saatiin kortti Lohjan kameraseuralta ja kirje nikonistilta Routionmäeltä. Vau...kuvaajat pohjanperukoilta vielä muistavat ja toivottavat, ettei takaisin ole tulemista;) Routionmäeltä saatiin kuva Lohjan Kirkosta nyt sataneen ensilumen aikaan. Hieno kuva, ja outoa todellakin katsoa sitä täällä rannalla ja ajetella välimatkaa, joka on 3000km. Kirkkohan näyttää aivan kuin se olisi jossain satumetsässä. Hetken kyllä oli kateellinen siitä ettei nähnyt ensilumen satavan, mutta se tunne meni kyllä todella nopeasti ohi!!! Meidän synttärisankari täällä kertoo, että useasti lapsuudessa marraskuun kahdeksantena oli jo aivan täysi tal

Anne&kari; Aamu valkeni kauniina ja me lähdimme vuorta valloittamaan klo 8.30. Matkalla kuvasimme ruskaa Pyrenneillä ja lähestyimme Canigouta. Ajoimme pienien kylien läpi kohti vuorta. Reput selkään ja niin alkoi kiipeäminen luostarille. Nousimme aika jyrkästikin ensin yhdelle harjanteelle ja siitä sitten vielä syksyisen keltaisessa väriloisteessa toiselle jyrkänteelle. Matka oli kuin satumetsässä kulkua, hiljaista ja kaunista. Vuorilla oli aamusta aika kylmää, 9 astetta lämmintä. Puolen tunnin nousun jälkeen kuulimme haravoinnin ääntä, siellä nunna oli haravoimassa syksyn lehtiä. Luostari tuli näkyviin ja löysimme lipunmyyntipaikan ja opas lähti kanssamme matkaan.Meillä kävi tuuri, sillä opas puhui myös hyvää englantia, hän oli englannin opettaja Tsekistä , joka oli tullut auttamaan luostariin vapaaehtoisena tulevaa Pyhän Martinin päivää 11.11. Nunna, joka myi meille liput oli Englannista ja puhui kanssamme iloisesti siis englantia. Puhuimme valokuvaamisesta ja nunna katsoi kamer

Hirmuinen lenkki aamusta ja kaikilla telineillä voimistelua polun varrella. Takaisin tullessa alkoikin sitten la tramountane puhaltamaan hikiselle paidalle niin kovin että meinattiin hyytyä kokonaan. Tuulta vasten kävely on rankkaa, tämä tuuli kaataa roskikset mennessään.Jee, vuorilta siis puhaltaa. Olimme Caneen kylässä valokuvanäyttelyssä, luontokuvia Etang-järveltä, pilviä ja vuoria. Aikamoisia auringonlaskukuvia. Kuvina eivät kuitenkaan edustaneet mitään luontokuvauksen huippua. Kaikki kuvat oikeastaan otettu järvenrannalla auringonlaskun aikaan. Tietysti suomalaiselle se on ; et aijaa, kuvia järvenrannalta. Meillähän Suomessa järviä piisaa...ehkä siksi kannattaisi niitäkin kotopuolessa katsoa hieman ihailevammin koska täälläkin saadaan yhdestä mutalätäköstä hirmuisen laaja valokuvanäyttely! Sitten ajoimme Vigitane-ravintolan eteen ilmaisen internetverkon piiriin. Laitettiin uusia kuvia matkablogiin. Autotoimistossa menee näin tunnin verran aikaa, mutta hienoa että siellä on avoi

Anne: Retkellä kylässä nimeltä Saint Genis des Fountaines. Siellä benediktiläismunkkien luostari ja kirkko 800-luvulta.Ajoimme myös pientä maalaistietä La Chapellelle , joka on vanha pieni keskiaikainen kirkko. Se oli yleisöltä suljettu, kun sitä aiotaan alkaa korjaamaan. Jännä fiilis, kirkon rauniot keskellä villiintynyttä maaseutua. Kävimme myös kylässä nimeltä Saint Andre´, siellä roomalaisten aikainen kirkko ja roomalaisen taiteen museo, jotka molemmat kiinni; koska kello oli taas vierähtänyt ruokatunnin puolelle. Sinne täytyy mennä uudestaan. Samoin kylään Elne, jossa myös vanha kirkko. Retkille pitäisi vaan herätä aikaisemmin, koska kaikki on kiinni klo 12-14/15. Kyliin meno on kotoista, kaikki tervehtivät vastaan tullessaan, jopa nuoret. Ja Karin kamera herättää keskustelua, oletkin varmaan proffessional photomies, sehän Saaristoa ilahduttaa. Nyt meidän Kari tekee pottumuusia, laittaa siihen kiehautetun maidon ja muussaa sen survimella; joka me ostettiin kaupasta. Täällä ei ole

Anne: Aamulla torille ja ostamaan niin makeita mandariineja ja tomaatteja. Löysimme myös Catalonian väreissä ja aasin tunnuksissa olevan kylpypyyhkeen, se oli ihan pakko ostaa. Kirpputorilta löysimme Dalin hienon taidekirjan ja pienen samettisen vihreäkantisen kauniin pikkukirjan; josta ajattelin tehdä lampunjalan koristeen. Merenrantaa kävellessä Kari löysi suuren vanhan osterinkuoren ja ison simpukan, ne ovat aarteista parhaimpia. Meri on rauhoittava ja sen ääniä voisi kuunnella vaikka koko päivän. Voi näitä onnekkaita ranskalaisia jotka saavat täällä rannalla asustaa.Lokit kirkuvat ja purjeveneet vaeltavat. Lähdemme ulos aamulla kymmenen maissa ja palaamme kotiin taas puoli viiden maissa, ulkoilmassa tulee siis oltua ainakin kuusi tuntia päivässä. Lenkkireitillä asustaa mainio papukaija eräällä parvekkeella, aina se viheltelee ja matkii muita lintuja, mutta tänään se vihelsi juhlallisesti sunnuntain kunniaksi ranskan kansallislaulua; Marseljeetä. Nyt ulkona aurinko alkaa laskea, tai

Anne: Tänään aamulenkillä ja vatsaliikkeitä rivakasti. Takaisin tultiin meren rantaa aalloissa kävellen muutama kilometri, ihanaa jalkapohjahierontaa. Merivesi nyt 17 asteista. Isäntä ja poikansa kävivät ja toivat kaikki ihanat postit! Poika puhui englantia ja osoitteeseen tuleekin vain meidän nimi. Ei oikein olla ymmärretty tätä postiasiaa, sorry! Osoite siis: M et Mme Saaristo 2 Galerie du Capcir etage 6 appt.3 66140 Canet en Roussillon, France Ja kiitos kaikille kirjoista ja lehdistä ja kirjeestä. Avasin ne kaikki jo, vaikka synttärini vasta viikolla. Ihania lukuelämyksiä siis iltojen iloksi. Ja terveisiä lämpöisiä kaikille näin Pyhäinmiestenpäivänä. Minäkin laitoin kynttilät parvekkeelle ja muistelen kaikkia niitä rakkaita, jotka ovat pois lentäneet. Ja kaunis kiitos Eijalle, joka tänään on käynyt minun vanhempien haudalle kynttilän laittamassa, se oli niin kauniisti ajateltu. Marraskuu alkanut täällä ihan tuulettomassa auringonpaisteessa, uskomattoman lämmintä vieläkin, tänään 20

Kari; taas pienen tauon jälkeen päivitellään blogia ja päivitellään myös meidän Barcelonan seikkailua. Suomessa sukulaiset ovat olleet sydän kylmänä, kun meistä ei ole kuulunut yhtään mitään. Kauheat varoittelut tuli Barcelonasta ennen sinne ajoa. Siellä kuulun mukaan ryöstetään autoteillä autoilijat heittämällä nauloja ja piikkimattoja teille...jonkun verran täytyy nyt näitä tietoja päivittää. Rosmot ovat tiukassa markkinatilanteessa kehittäneet uuden menetelmän. Takaisin tullessamme Barcelonasta harhauduttiin moottoritieltä pienemmälle kansalliselle tielle ja nähtiin uudet konstit. Tien varressa istuskeli mimmejä minihameissa metsäteiden varsilla tällaisilla muovisilla terassituoleilla mitä Suomessakin on. Huomioitiin kun yksi niistä höpötti puhelimeen ja samalla piilotteli jotain narua, joka johti kohti metsänreunaa....ahaa, ilmiselvä jo nelkytluvulla Suomi-Neuvostoliitto maaottelussa kehitetty korsuhälytys viritelmä!!! Eli kun autoilija( ei ehkä nainen) pysähtyy kyseisen houkutusli

Anne: Ystävät olivat kylässä , eikä ole ehtinyt kirjoittamaan. Ihanaa oli tavata Anne ja Kimmo ja seikkailla yhdessä. Kävimme heidät hakemassa Barcelonesta maanantai-iltana ja tänään veimme heidät hotelliin Barcelonaan. Teimme retkiä täällä Ranskan puolella kyliin ja vuorille, iltaisin söimme hyvin ravintoloissa. Ihania simpukoita, kalaa, ostereita ja etanoita, nam! Colliouressa kävimme myös syksyn antiikkitapahtumassa, joka järjestettiin vanhassa linnoituksessa. Ilma on ollut aurinkoinen, vaikka tuuli la Tramontane kyllä puhalsi vinhasti. Tuuli tulee vuorilta ja pyörittää hiekat, roskikset ja hiukset sekaisin. Saimme ihania kirjoja,dvd:tä ja mamman tuliaiset suklaineen. Kiitos kovasti! Ajoimme autolla yhteensä 1150 kilometriä kolmen päivän aikana ja näimme paljon maailmaa. Ai juu, ja olin antanut meidän isännän osoitteen vahingossa, silläkin postit tulee kyllä perille, mutta isäntä joutuu ne meille tuomaan. Meidän osoite tänne on : M et Mme Saaristo c/o M et Mme Longuere 2 Galerie