Croisanttii vai Näkkärii

Anne: Sunnuntai valkeni kauniina ja lämpimänä. Äkkiä lehdestä katsomaan viikon sääennuste: aurinkoista koko viikoksi luvattiin. Loistavaa, koska saamme huomenna vieraita Suomesta. Ystävien tapaaminen tuntuu niin hyvältä. Saamme puhua suomea ja kuulla taas kaikkien kuulumisia. Se mitä täällä kaipaa on tosiaan ystävät , sukulaiset ja lapset. On myös ihanaa saada postia, puhelinsoittoja ja sähköpostia. En ole koskaan ollut kuukauttakaan Suomesta pois, joten kaikki tämä on uutta. Majakka tuntuu jo kodilta ja samoin koko Canetin alue. Tutut kaupat ja myyjät alkavat myös tuntua jo lähes kodinomaisilta. Hymyillään ja sanotaan muutamat tervehdykset ranskaksi; sitähän se on Suomessakin. Lapsille on pakko soittaa kerran viikossa, koska tuttu, rakas ääni täytyy kuulla, samoin heidän kuulumisensa. Puhelun jälkeen on aina hyvä fiilis, jee niillä on siellä kaikki ok. Rakkaus lienee sitä, että saa/pystyy eläytymään toisen tilanteeseen ja elämään; sitä jakamista. Elämä Karin kanssa koko ajan kahdestaa

Anne: Aurinko paistaa taas! Tiivistettiin ikkunat roudarinteipillä reunoista ja saatiin uusi lämppäri. Päivät ovat lämpimiä, illat jo viileitä. Oltiin aallonmurtajalla päivä uimapuku päällä lukemassa ja nauttimassa kesäfiiliksestä. Viikonloppuisin ihmiset ovat paljon täällä meren rannalla kävelemässä ja syömässä ulkona. Nähtiin hääpari rannalla, juoksivat pitkin meren rantaa ja video kävi.oo-la-laa niin romanttista. Täällä myös tänään rullaluistelijoiden Halloween-kulkue, kaikenikäiset luistelijat olivat pukeutuneet ja menivät lyhtyjen kanssa pitkin bulevardia. Nyt nousee hieno oranssi kuu meren ylle, kuin suuri kurpitsa. Ranskalaiset tuntuvat rakastavan karuselleja, niitä on joka kylässä. Tänään karuselli pyöri myös täällä ja lapset siellä vilkuttivat vanhemmilleen ja musiikki soi. Lauantait siis ulkoillaan ja ollaan perheen kanssa retkellä, isät myös paljon lastensa kanssa kahdestaan rannoilla ja pelaamassa. Mukavan rauhallinen ulkoilupäivä ja olo täällä hyvin kodikasta. Kari lukee s

Anne: Nyt sataa ja yöllä hiipi kosteus tähän majakkaan. Onnex otettiin untuvapeitot mukaan ja villasukat! Lasiseinä vähän valskaa nurkista ja yks pieni patteri seinässä ei paljon lämmitä. Aamulla kokeiltiin kaasulämppäriä, se ei toiminut kunnolla ja saatiin aikaiseksi vaan lähinnä kaasunhajua. Alkaa tulla siis kotoinen Vohloisten mökin tunnelma. Lämpötila kämpässä on kuitenkin 20 astetta. Tänään siis sadepäivän puuhia; Kari tekee biisiä, muutetaan Majakka studioksi. Minä luen ja tanssin lämpimikseni. Olen sytyttänyt kymmenen kynttilää auringoksi loistamaan. Täällä kaikki ranskalaiset lauleskelee ja viheltelee kulkiessaan, alan ymmärtää miksi: pysyäkseen hyvällä tuulella ja lämpiminä. Ajattelin katsoa tänään Minun Afrikkani-elokuvan. Se on takuuvarmaa terapiaa ja kuvattu lämpimissä olosuhteissa. Kari ei sitä vielä ole nähnytkään, hän odottaa innokkaasti edessä olevaa leffakokemusta. Kari lepää sohvalla kaikki viltit päällä, tuuli ulvoo ikkunoissa ja radiosta kuuluu ranskalaista chanson

Kari:Ollaan alettu reippailemaan oikein kunnolla. Se ehkä voisi olla se paras lahja, jonka voimme antaa itsellemme tällä periodilla. Aluksi kun tulimme tänne ja näimme sen lenkkeilypaikan ajattelimme että tännehän on tosi helppo ajaa autolla ja sitten kävellä! Nykyään autoon ei paljon kosketa, vaan kävelemme joka aamu (ainakin melkein) kyseiseen paikkaan. Matkaa kertyy noin kahdeksan kilometriä...mutta hei, tästä on hyvä jatkaa. Nyt jo on nähtävissä outoja vartalon muuntumisilmiöitä. Kaljamaha pömpötys on kadonnut. Se ihmisen ikiaikainen laiskuus...Kotomaassa on aika helppoa heittää nakit ja ranskalaiset naamaan ja sitten löhöämään telkkarin ääreen, mutta täällä se ei ole mahdollista, koska telkkarista tulevista ohjelmista ei ymmärrä yhtään mitään. Ja se sipsien mässytys mitä tulee harrastettua himassa on jäänyt kokonaan pois. Ei turhaan hössötetä kalorimääristä mitä ihminen ahtaa sisäänsä. Vau...tässähän tullaan oikein kunnon terveyspoliiseiksi! Mutta oikeasti kun ajattelee syömistään

Anne: Aamulenkillä marssin askelin 8 km meni lennokkaasti ja päälle vatsaliikkeitä 25. Meidän naapurin madam vaan on yökukkuja, ja telkkarin ääntä kuullaan, vielä viideltä aamulla heräsimme siihen. Merde, hänellä on iltavuoroviikko ja tulee joskus yöllä himaan. Täällä näen paljon unia, viime yönä heräsin lohduttavavaan luontoajatukseen. Mehän ollaan Karin kanssa valittu lapsille nimet luonnon inspiroimina. Meri-Tuulia ; koska meri ja tuuli ovat mahtavat voimat ja Salla-Maaria ; tunturin/vuoren mukaan. Ja uni sanoi minulle; nythän sinä olet paikassa, jossa näet molemmat luonnon ihmeet yhtä aikaa. Näin onkin, olen koko ajan hokenut; että upeeta kun näkyy vuoret ja meri yhtäaikaa. Kaunis ajatus siis alitajunnalta kulkuriäidille! Eka kerta shoppailua Perpignanissa. Ostin syystakin, ihan onnessani pyörähtelin kaupassa ja raahasin Saariston kassalle maksamaan luomustani. Miten onnelliseksi shoppailu saikaan minut taas pitkästä aikaa, tunsin kummallista naisellista yhteenkuuluvuutta kaikkien

Anne: Sunnuntain jännitysnäytelmä oli formulat ja Kimin ajon seuraaminen. Kari halusi jo päivällä ostaa shampanjaa jääkaappiin valmiiksi, koska hän oli varma että Räikkönen voittaa. Niinpä täällä kisastudiossa oli jännittynyt ja hektinen tunnelma koko ajon ajan. Ja voittihan se Kimi, hieno juttu. Saaristo ryntäsi parvekkeelle huutamaan ja tuulettamaan ja shamppanja poksautettiin! Sitten netistä ostettiin Maamme-laulu, jota täällä on ahkerasti soitettu. Maailmanmestaruus tuntuu Karista siis erityisen hienolta. Ranskan tv:ssä Kimin haastattelu vaan oli dubattu ranskankieliseksi, se oli karmeeta kuunneltavaa. Kari: AAAARRRGGHHHH!!!! ME OLLAAN MAAILMANMESTAREITA!!!!!!Mikä tunne täällä renaultin ja peogeotin maassa tuulettaa parvekkeella mestaruutta!!! Mieletön tunne kaikkien niitten rugbyn MM-2007 turnauksessa hävinneiden joukkueiden jälkeen, joita halusin kannustaa voittoon, mutta yksikään niistä ei pärjännyt. Tiesin koko ajan että Kimi näyttää kaikille kuka on jumalauta paras!!!! Ja ni

Anne: lähdettiin Romeon kanssa retkelle Salsesin Etangiin kiikarit kaulassa lintuja katsomaan. Ajettiin pikkutietä pöheikköön, ei löydetty reittiä perille. Mutta nähtiin kuitenkin paljon pikkulintuja ja perhosia. Mentiin Perpignaniin ja löydettiin parkkihalli läheltä keskustaa ja ymmärrettiin jopa miten se toimii. Aika maalaiseksi sitä itsensä aina isoissa kaupungeissa tuntee. Käveltiin ihmispaljoudessa lämpöisessä ja aurinkoisessa kelissä. Käytiin syömässä ruotsalaisten pitämässä ravintolassa. Se oli kuin kotiin olisi mennyt. Söin lihapullat puolukkahillolla ja näkkileipää.Jälkkäriksi vohvelia hillolla ja kermavaahdolla.Nam ja maiskis! Tavattiin siellä ruotsalainen pariskunta, joilla oli talo lähellä Caneeta. Juteltiin retkikohteista ja he antoivat paljon vinkkejä hyvistä paikoista. Mukavia ihmisiä ja hyvin ystävällisiä. Ja oli kiva puhua englantia taas pitkästä aikaa ja ymmärtää mitä toiset puhuvat. Käytiin myös maaseudulla ja kerättiin kaktuksen kukintoja, joissa paljon piikkejä. Sy

Anne: Ilta tummuu pienessä kylässä ja me menemme paikalliseen elokuvateatterin aulabaariin odottamaan elokuvan alkua. Otamme une petit cafe`et une calva Kaurismäen tapaan.Paikalle saapuu noin 30 elokuvan ystävää, liput ostetaan ja saadaan pieni valkoinen paperinpala, jossa lukee 2 paikkaa. Kohta alkaa Laitakaupungin Valot eli Les lumierès du faubourg.Teatteri on kaunis, vanhanaikainen, väreiltään ruskeaa, viininpunaista ja valkoista.Ihmiset puhuvat paljon keskenään ja ilmiselvästi tuntevat toisensa. Paikalle saapuu mies papereiden kanssa ja alkaa kertoa illan elokuvasta. Olemme siis tulleet Colliouren elokuvaseuran näytäntöön. Elokuva alkaa ja riemuksemme se ei ole dubattu, vaan kuulemme kaiken suomeksi. Erikoinen fiilis katsella ranskalaisten kanssa Helsingin karuja betonimaisemia ja vähäsanaisia miehiä. Naiset ovat petollisia tai pelastajia, mies kuin koira; uskollinen romantikko. Mutta myös selviytyjä. Olavi Virta laulaa ja hymyilyttää väkisinkin. Kaihoa ja kaipuuta, suomalaista mel

Anne: Retkelle Collioureen pitkin serpentiinitietä. Käytiin siellä vanhassa linnoituksessa, jossa oli myös mielenkiintoinen naisten tekemä taidenäyttely. Varsinkin savesta tehdyt naiset olivat hyviä, ne oli laitettu esille vanhoihin puulaatikoihin. Linnoituksessa ovat tepastelleet myös musketöörit aikanaan, d`Artagnan ja kumppanit. Linnoitus on ensimmäisen kerran mainittu 700-luvulla. Toinen löytö oli että siellä oli elokuvateatteri, jossa ensi torstaina menee Aki Kaurismäen : Laitakaupungin valot.Hyvä Suomi! Täytyy varmaan lähteä silloin sitä katsomaan, olisihan se elämys nähdä Kaurismäkeä ranskaksi. Taaskin myöhästyttiin lounasajalta, kahden jälkeen ei enää pääse syömään mihinkään ravintolaan! Mentiin siis kahvila-pubiin ja syötiin kanasalaatti ja kebabbia otti saaristo. Se oli rasvaista käristettyä lihaa pekonista, jossa kunnolla läskiäkin mukana; joten Karin kokemus ranskalaisesta keittiöstä jäi taas laihaksi! Ja arvatenkin siitä seurasi suuri harmitus ja marina. Salaatti oli oikei

Anne: Aamulenkillä oikein lenkkarit ja lenkkiasu päällä! Aamuisin on noin 14 astetta ja kaikki täällä joko kävelevät tai juoksevat pitkin rantabulevardia. Kova kunto tuntuu olevan ihmisillä, niinpä minäkin urheana kävelin reippaasti pitkin melko pitkää rantaviivaa. Yhtäkkiä rannassa oli iso joukko miehiä, rugby-joukkueen harjoitukset olivat alkamassa. Oli huoltojoukkoja, lääkäreitä ja Ranskan siniseen peliasuun pukeutuneina. Minä jo luulin, että bingo! nämä ovat nyt RANSKAN rugby-joukkueen merenrantatreenit! Ja hehkuttelin niin kovin, että Saaristo juoksi takaisin hakemaan kameran kämpiltä.Siihen matkaan meni häneltä tunti, ja sillä välin mulle oli jo selvinnyt, että ne oli jonkun yliopiston joukkueen harkat. Oo-la-laa Kari tuli hikisenä kameran kanssa, treenit loppui ja minä ilmoitin että väärä hälytys; nyt lähdetään takaisin päin ja käydään torilla, mulla on kauhee nälkä. Noh, tulihan käveltyä koko aamupäivä. Ja lounaaksi oli vain salaattia ja patonkia. Iltapäivä otettiin parvekkeell

Anne: Tänään lähdettiin ajelemaan Espanjaan päin pikkukyliin ja eksyttiin Banyuls-sur-meriin, jossa olikin Catalaanien joku 100-vuotisjuhla. Rannalla oli pöytiä ja viinimaistiaiskojuja, bändejä soitti pitkin rantaa. Meno oli kuin meillä vappuna. Ihmiset olivat tuoneet rannale eväät ja juomat, oli paellapannuja ja mahdoton meno. Ilmapalloja, torvia ja espanjalaista kitaramusiikkia sekä pieniä torvisoittokuntia. Catalaanit osaavat juhlia. Heillä on rikas kulttuuri vaalittavanaan, nyt kun ovat jaettu Ranskan ja Espanjan molemmille puolille. Ovat valitettavasti menettäneet itsenäisyytensä. Juhlissa oli vahva kansanjuhlan fiilis, viini virtasi ja aurinko paistoi. Rantaan oli kerätty myös viiniköynnösten juuria ja oksia pieniksi kokoiksi, jotka varmaan illalla laitettiin roihuamaan. Ihmiset olivat juhlatuulella, mutta kukaan ei ollut mitenkään kännissä. Se oli huomio, joka oli poikkeava juttu verrattuna meidän suomalaisten vappujuhlaan. Ehkä meilläkin pitäisi olla etelämaalaisten lämpöä ja v

Anne: Tänään rannalla koko päivä. Aurinkoa tulee ja merivesi oikein uitavaa. Sitä vaan ahnehtii liikaa ja illalla on ihan sippi, kun koko päivän on ulkona ja lämmössä. Kuultiin että Suomessa on kylmenevää säätä, ja siksi juostiin kiireesti rantaan ja uimaan. Varmasti ilmat täälläkin kylmenevät ja sitten jäädytään me täällä kesäyksiössä. Hui, näissä taloissa ei tunneta keskuslämmitystä. Alakerrassa oli tänään vesivahinko, aula hieman lainehti. Ketään korjaajaa ei ole näkynyt, mutta ehkä maanantaina asia laitetaan kuntoon. Kalastaja oli illalla rannassa, häntä meni jututtamaan pari miestä.Hirmuiset kalajutut alkoivat ja he juttelivat vilkkaasti kaksi tuntia.Välillä naurettiin, piirrettiin jotain hiekkaan, kädet kävivät ja melkoinen tarina poikineen sai siivet. Mitään en ymmärtänyt mutta heidän vuorovaikutustilannetta oli kiva seurata. Wau, siinä olisi meille jäyhille suomalaisille opittavaa. Vaikka kyllähän meilläkin kalajuttuja osataan kertoa. Illalla etsittiin Orange-nettiyhteyttä ympä

Anne: Retkelle Pyrenneille tietä 116 kohti Ille sur-Te`:tä, siellä Les Orgues kalliomuodostelmat. Ne olivatkin kuin Antiikin pylväitä tai urkupillien näköisiä luonnon taideteoksia. Kävelimme poluilla, linnut lauloivat ja ilma oli aurinkoinen. Takana näkyi lumihuippuinen Canigou 2784m korkea vuori. Lumi oli tänään satanut vuoren huipuille, eilen vuori oli vielä ruskea. Tie 116 on upea ja kapea vuoristotie, pieniä kyliä matkalla ja joki Tet kulkee tien varrella. Kävimme myös linnoitusalueella VilleFrance de conflent, alhaalla oli putiikkeja,ravintoloita ja ylhäällä vuorella oli vanha linnoitus. Upea paikka vuorien keskellä. Siellä kuvailimme ja söimme eväitä: rusinaleipää, juustoa,tomaatteja ja Liptonin iceteat sekä jälkkäriksi päärynöitä. Mukava fiilis ja paljon erimaalaisia ihmisiä. Tie alaspäin tultaessa oli kuin vuoristoradalla, mutkainen ja kapea. Minä en kyllä tällä tiellä uskaltaisi ajaa, onneksi Kari on vanha tekijä ja hallitsee tiet kuin tiet. Illalla vielä hetki rannalla ja pim

Kari: Tänään käytiin retkellä Pyrenneillä ja mentin katsomaan todella vanhaa historiaa, eli vuonna 998 perustettua linnaa,Castelnou.Siis yli tuhat vuotta! Nimi tulee sanoista Castle new, eli suomeks uusi linna.Tai ainakin niin mukaamme hetken ruinattuamme englannin kielinen opaste kertoi.Tunne on ajaton, kun astelee samoja portaita mitä jotkut hiipparit yli tuhat vuotta sitten ovat tarponeet. Keskimitta ihmisillä siihen aikaan on ollut hieman eri, koska joka oven pielessä on lähellä, ettei lyö otsaansa oven kamaraan.Näköalat veljillä ovat olleet hulppeat...näkyvyyttä Välimerelle asti. Hitaampikin vartiomies on viinipäissään ehtinyt tehdä hälytyksen vartiotornistaan, kun vihulainen on ahdistellut linnoitusta. Kipuaminen portailla pani todella huohottamaan...entisaikoina on täytynyt olla mahdoton kunto; piipahtiminen sen aikaisessa siwassa ja tulo takaisin murkinalle linnaan ei ole ollut ikään pikku juttu. Murkinasta taas puheen ollen , niin ranskalainen keittiö näytti taas oman virnuile

Anne: Tänään olen lukenut Kyllikki Villan : Vanhan rouvan lokikirjaa. Viehättävä matkakirja rahtilaivoilla matkaamisesta. Laivan keinuvassa tilassa ja ajassa veden voimat yllättävät, viikonpäivät sekoittuvat, lastaamisaikataulut venyvät ja ainoa varma asia on se, että sunnuntaisin on kanaa. Hän on kaikista elämänsä matkoista pitänyt päiväkirjaa. Olen samaa mieltä hänen kanssaan, että kun menee kohti tuntematonta, on ihana juttu kun on hirveän paljon hyviä toivotuksia mukana ja monta läheistä ihmistä mielessä. Olen nähnyt paljon unia ystävistä ja työkavereista, kaikki te olette siis matkalla mukana. Puhumattakaan tyttäristäni, joita aina kannan sydämessäni minne menenkin. Nyt on minunkin aika itsenäistyä tyttäristäni, lienee minunlaiselleni Demeter-naiselle vaikeampaa kuin uskoisikaan. Alkavat vaihdevuodet siivittävät siis naiseuteni uusille raiteille, toivon sieltä löytyvän itsenäisen Artemis-naisen. Tämä matka on myös matka itseeni: unelmiini, pelkoihin, epävarmuuteen, jännittämiseen,

Kari:Tänään täällä Canet- En-Roussillionissa oli järjestyksessä kolmannet oliivin ympärille tehdyt juhlat, eli niin kuin aborginaalit sanoo; Fête de l ‘olive. Kylän keskustaan oli kerääntynyt huomattava määrä torikauppiaita myymään kaikenlaista oliviin ympärille kehitellyitä tuotteita. oliiveitakin tosiaan löytyy jos minkä väristä. Marinoituna ja ilman. Myöskin tapenade tahnaa, joka on muussattu oliiveista,öljystä ja anjovikseista mustaksi tökötiksi. Jos meidän kotoinen mämmi herättää näissä ulkomaisissa pidäteltyjä naurunpurskahduksia, johtuen sen ulkonäöllisestä asemasta ekologisessa kiertokulussa, niin ei tämä tapenade myöskään minua vakuuttanut, että sitä tosiaankan on tarkoitettu ihmisravinnoksi...yhtäkkiä alkoi myöskin torilla aivan mieletön torvien soitto ja rummun pauke. Kadun kulman takaa alkoi ilmestyä noin kuudenmetrin korkuisia nukkehahmoja. Oli ritareita ja linnanneitoja ja myöskin hahmo, joka aivan selvästi muistutti hiihtäjää. Kokoa ainakin oli kuin Juha Miedolla. Kulkue

Anne ja Kari: Aamulla uimassa eka kertaa Välimeressä. Ihanat aallot saivat kirkumaan ja hyppimään! Tänään on kesä, plus 26 astetta ja sininen taivas. Usva on mereltä poistunut ja vihdoin näemme rannikkoa Espanjan Costa Bravan,suomeksi villiin rannikkoon asti...eli näkyvyys on hulppeat 50 km. Vuoret, siis Pyreneet näkyvät komeasti parvekkeelta. Tuntuu aivan liian hyvältä ollakseen totta. Suomalaisen kuuluu aina kuitenkin pelätä pahinta...no, kai ne raggarit kuitenkin ovat edes potkimassa meidän autoa;) Lauantain kunniaksi myös pyykkipäivä, pesin kylpyammeessa farkuista sukkiin kaikki. Parvekkeella ne kaikki kuivuivat hyvin.Jotenkin pyykkäämällä ja siivoamalla samalla tätä paikkaa ottaa omakseen. Keräsin myös ison kasan simpukoita ja koristelin niillä pöydän ja laitoin kynttilöitä. Romeon kanssa olimme Perpignanissa kävelyllä ja kävelykadulla istuimme ulkoterassilla oluella,Meteor-olut oli hyvää. Siellä soivat katusoittajan Charles Aznavourin sävelet.Romeo ei kulje yhdenkään katusoittaj

Anne: Yöllä oli kova ukkonen, Kari yritti ottaa siitä kuvia ja tepasteli koko ajan ikkunassa. Kanarialla se olikin vielä kovempana myrskynä. Aamulla lähdettiin autolla seikkailemaan kohti Espanjan rajan pinnassa olevia kyliä. Varsinkin Collioure oli kaunis paikka ja lämpöä oli plus 25. Siellä syötiin pizzat, ihanan ohut ja rapea pohja. Kukat kukkivat, pieniä kujia ja kauniiksi maalattuja veneitä.Käveltiin ja otettiin kuvia. Aamulla ukkosten jälkeen oli pilvistä ulkona ja arveltiin Karin kanssa, että siellä voi olla aika kylmä ja otettiin toppatakit mukaan. Colliouren kujilla hikoillessa, naurettiin meidän suomalaista säänlukutaitoa! Täällä on pilvisenä päivänäkin ollut koko ajan yli 20 astetta lämpöä, siis hyvin kesäistä menoa! Kari: Eilen illalla taas selvisi yksi huutava vääryys miten ranskalaiset gringoa nöyryyttävät. Yhtäkkiä siemailessani ranskalaista olutta huomasin että pullon kyljessä on tilavuutta ilmaiseva luku 25cl...siis jumankekka, pullotkin on pienempiä kuin Suomessa. Kyl

Anne; Aamu alkoi lenkillä rannalle ja samalla ostamaan ihanat tuoreet croisantit ja mantelipullat! Kahvi tuoksui ja aamupala parvekkeella auringon paisteessa. Ihana lämpö ja parvekkeella otettiin aurinkoa koko aamupäivä. Sitten retkelle rannalle, Kari soitti kitaraa ja huuliharppua. Olo oli kuin vanhoilla hipeillä, kun aallot pauhasi ja varpaiden välissä oli hiekkaa. Jee, hieno fiilis Canet-jameissa. Ostettiin myös dvd:t, ne joissa oli suomenkielinen tekstitys; 2 kpl löydettiin :Kevin Costnerin Waterworld ja Van Damme-juttu. Myös ostettiin halvalla kun sai: Danse avec les loups, eli Tanssii susien kanssa myöskin Kevin Costnerilta.Siitä englantilainen versio.Ilmeisesti Kevinin filmit ei ole kauhean suuressa huudossa täällä Ranskassa koska molemmat löytyivät alennuskorista! Illalla on kiva katsoa leffaa, täälläkin! Ostettiin myös kirjepaperia ja ihana ajatus on alkaa kirjoittamaan ihan oikeita kirjeitä. Siitä onkin aikaa kun viimeksi olen kirjeen kirjoittanut. Reissussa tulee väkisinkin

Tänään onkin sitten pilvinen päivä ja kivasti tuulee parvekkeelle! Kun katsoo maisemaa sohvalta, niin edessä avautuva meri näyttää kuin istuisi ruotsin laivalla. Ainoastaan talo ei ajelehdi mihinkään. Käytiin kaupassa isossa casinossa täyttämässä kaappeja. Etsittiin kermaa,löydettiin creme frechiä. Maito on muovitonkassa. Sitruunapippuria ei löydetty, pippuria kyllä.Jauhelihaa löydettiin; jipii tehdään siitä kastiketta. Nakkeja löydettiin, pitkiä. Jauhojakin löydettiin, lettuja tekee jo mieli. Pastaa, riisiä ja perunoita, juu. Ja kahvia, pur arabica; aamulla maistellaan sitä. Tupakkaa metsästettiin, tobac-kauppa löytyikin, mutta oli tietysti päivällä kiinni, niinkuin kaikki pikku kaupat; aukesi puoli kolmelta. Valitettavasti tuo paha tapa on edelleen vallalla. Tv täällä on, kaikista kanavista tulee vain ranskankielistä ohjelmaa; satelliittikanavat eivät näy.Dvd on myös, täytyy testata illalla näkyvätkö ottamamme dvd:t siinä. Kylpyamme testattiin eilen, oli ihana. Just mahduttiin kahd

Aamulla Romeo haki meidät Ibis-hotellin aulasta luokseen aamukahville. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa. Joimme teet ja saimme lahjaksi kariabialaista kanelia. Veimme Romeolle suomalaista Koskenkorvaa. Tapasimme vuokraisännät ja saimme ovikoodin ja avaimet.Osoite meille on: M et Mme Longuere c/o Saaristo 2, rue Joseph Lafon 66140 Canet en Roussillon France Mukavan oloinen pariskunta, heillä on yksi poika, jonka kuvan näimme. Näytin tietysti myös Merin ja Sallan kuvat. Meri on mahtava ja suoraan ikkunat sinne, tässä parvekkeella istuessa, näkyvät myös Pyrenneitten vuoret silhuettina tuolla Espanjan puolella. Tänään on ollut aurinkoista ja olimme rannalla kävelemässä ja aurinkoa ottamassa! Jee kesäistä siis. Huoneessa on sänky ja sohva ja pieni keittiö, baaripöytä.Myös kylpyhuone ja wc. Meri pauhaa ja kohisee, sitä on hauska vain kuunnella ja katsella. Täällä o

Kari: Viimeinen ajopäivä on takana...3500km tuli yhteensä Fordin mittariin kaikineen seitsemänä ajopäivänä.Tänään ajo Le Puysta tänne Perginnaniin oli vaivaiset 450 km. Joudumme vielä viettämään yhden yön tutuiksi tulleissa Ibis-hotelleissa ennen kuin huomenna saamme avaimen varsinaiseen majapaikkaamme, joka sijaitsee täältä 20 km päässä.Ajo yli vuorten pilvien sisällä oli mahtava kokemus. Näkyvyyttä ehkä noin 50m edellä ajavaan autoon. Pysähdyspaikalla vuorilla tepastellessamme ihmettelimme mikä on tämä Raid-kärpäsmyrkkyä muistuttuva haju??? No sehän olikin tietysti laventeli, joita pensaita näkyi silmänkantamattomiin. Ibis-hotelliketjun ruuat ovat kyllä aivan kamalia. Eilenkin tilasimme tai luulimme tilaavamme hampurilaisen ranskalaisilla, niin saimme raakaa lihaa jonka päällä oli jotain ihme kumijuustoa ja kivikovat ranskalaiset...15€. Tänään viisastuneina mentiinkin kaupasta hakemaan viiniä ja patonkia ja vedetään sitä hotellihuoneessa. Mikä ihmeen gourmee maa tää oikein on???Mitä