TURISTI VAI EI
Tämä kerta tuntuu siis siltä kuin olisimme itse tällä kertaa täällä ensi kertaa turisteina. Ehkä se johtuu siitä että nyt meillä eläkkeellä on kaksi kuukautta aikaa tutustua saareen ja kertoa siitä. Nämä meidän isovanhempina vierailumme tänne on pyritty tekemään vuoro vuosin, eli pyritty siihen että näkisimme kuitenkin toisemme edes joka vuosi. Mummolan matka on vaan niin pitkä...lähes 10.000 km. Tosin jos lapset asuisivat vaikka 400 km etäisyydellä vaikkapa Jyväskylässä, niin nähtäisiikö kuitenkaan sen useammin:)
Nyt vanha ystävämme Suomesta saatiin houkuteltua tulemaan tänne kanssamme kokemaan saarta ja on hieno tunne toimia hänelle täällä vuorostamme matkaoppaana. Tulemme autolla varmasti suhaamaan ristiin rastiin saarta ja näytämme hänelle paikat mistä itse olemme saaneet hyvät Martiniquen fiilikset. Täällä perinteisesti ei pahemmin törmää suomalaisiin kun ei myös ruotsalaisiinkaan. Yleisin tapa on bongata purjehtija joka on ylittänyt Atlannin tänne joko huvi tai jonkun kilpailun yhteydessä.
Näinä kertoina mitä täällä on oltu, niin kahteen suomalaiseen ollaan törmätty. Ensimmäinen oli ihka ekalla reissullamme ja täysin odottomattomassa paikassa. Olimme sademetsässä vuorilla ja löysimme pienen bistron tai paremminkin ihan vaan vaatimattoman kuppilan. No sieltähän huikkasi umpi rommipäissään suomalainen kaveri, että ssshhaatana..isshhtumaaan tänne pöytään vaan! Ilmeni että henkensä pitimiksi kaveri teki kaikenlaisia jeesejä sähköhommissa ja sai siitä joko luontaisetuna huikkaa tai joskus vähän fyrkkaa. Sähkö-Elmoksi kutsui itseään ja hetken päästä sitten hurautti autolla ajaen sademetsän syvyyksiin. No näitä sähkökytkentöjä ja sähkölankojen vetoja kun täällä katselee, niin on Elmolla ilmeisesti ollut enemmänkin keikkaa!!!
Gekkoja kiipeilee seinillä ja palmuissa. |
Ravintolan katossa koivun tuohesta lamput. |
Kommentit