MARTINIQUE JA AUTOILU

 Ajaminen täällä on.....noh....lievästi sanottuna jännittävää. Ei tule tylsiä hetkiä. Ei koskaan tiedä mitä seuraavan mutkan takana odottaa ja mutkiahan täällä riittää. Ainoa suora ja tasainen kohta täällä on pari kilsaa lentokentän kiitotietä.  Ainoa hyvä asia on ettei tarvi pelätä hyppääkö hirvi tai kauris eteen koska mitään sellaisia ei ole. Ainoastaan rommipäissään toikkaroivia turisteja ja polkupyöräilijöitä motarilla. 

Ihmettelin kuinka täällä menee bensaa ihan tolkuttomasti, mutta kun mennään vuoria ylös alas, niin aina moottori huutaa kovilla kierroksilla. Meidän sitikalla on nyt ajeltu 1600km neljässä viikossa ja se on mielestäni ihan älyttömästi kun saarikaan ei ole sen isompi kuin 35 kilsaa leveä ja 80 kilsaa pitkä. Jarrupalat on pakko olla jo aivan loppu. Jarrun päällä käytännössä seistään puolet ajosta.

Tiet yksinkertaisesti ovat vaan niin kiemuraisia että vaikka etäisyydet eivät ole kilometreissa suorinta tietä kummoisiakaan niin aikaa kuluu siirtymisiin. Varsinkin jos lähdetään pois pääkaupunki Fort-de-Francesta sademetsään niin ajaminen on urheilusuorituksen luokkaa. Tie on leveydeltään kaksi kertaa suomalaisen pyörätien luokkaa.  Tarkkana saa  siis olla kuin pöllö silmät teevadin kokoisina. Pitäisi osata chillata ajessa kuten paikalliset eikä puristaa rattia nyrkit valkoisina. Niin tämähän oli mulle eka kokemus ajamisesta saarella. Vannoin edellisellä kerralla liikenteen nähdessäni, että täällä en kyllä aja koskaan metriäkään!!!

Liikennemerkit ovat paikallisille vain suosituksia, ylinopeutta kaahataan ja roikutaan aivan kiinni puskurissa kuten hesalaiset odottaen pienintäkin mahdollisuutta ohittamiseen;) Täällä on nyt tammikuun aikana vandaalit polttaneet kuusi liikennetutkaa ja se kertoo aika paljon mitä mieltä nopeusvalvonnasta täällä ollaan. Yöllä ajaminen varsinkaan maaseudulla tai ylhäällä sademetsässä ei ole suositeltavaa. Jo päivälläkin navigointi on vaikeaa epäselvien viittojen johdosta. Auton navi puhuu yhtä ja puhelimen navi ehdottaa ihan muuta. Siihen lisättynä nuorison agressiivinen kaahailu. 

Toisaalta ilman autoa et saa saaresta mitään irti. Onhan täällä myös teitä missä ajat aivan meren vieressä kuin olisit sisällä upeassa valokuvassa. Ja kaikkeen tottuu, nyt jo arvaan jos joku hidastelija on edessäni niin sen on pakko olla turisti! Vaimolla tosin jalat kramppaa pelkääjän paikalla kun hän polkee koko ajan olematonta jarrupoljinta...

Maanvyörymä tai vuorilta tullut
vesi katkoo välillä tien.


Siltoja riittää koska jokia saaressa yli sata.



Vuoret usein sademetsässä pilvien peitossa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Täällä taas

Ranskalaiset ovet ja lukot

Case-Pilote