Martinique ja purjehdus

 Se mikä täällä pistää silmään on se että täältä puuttuu täydellisesti ökymoottoriveneet. Itse asiassa 2kk aikana en ole nähnyt ensimmäistäkään ja ollaan sentään oltu koko ajan näköetäisyydellä merestä. Purjehdus on SE juttu ja  täällä näkee purkkareiden perässä mitä moninaisimpien maiden lippuja; Australiasta Norjaan. Sademetsät kun jo koluttu ja taivaalla lennetty, niin on aika lähteä purjehtimaan ja kokea Martinique mereltä.

Löysimme siihen tyttären avustuksella 100% ekologisuuteen sitoutuvan Madisail perheyrityksen. Trimaran on alus joka on niin sanottu kolmirunkoinen purjealus ja tästä johtuen erittäin turvallinen verrattuna tavalliseen purjeveneeseen. Käytännössä trimaran ei kallistele ollenkaan, jolloin siellä eri tarvi syöksyä laidalta laidalle kuten tavallisessa purkkarissa sen kallistuessa! Kuitenkin alus tavoittaa reippaan 17-20 solmun matkavauhdin. Vauhtina se on siis sellainen että voisi vaikka vesihiihtää veneen perässä. Noh...YouTubesta löytyy tällainenkin video:) Koska kapteeni Pol kuitenkin perustaa yrityksensä filosofian purjehdus turvallisuuteen eikä vieraidensa hukuttamiseen, emme menneet täysillä purjeilla. Tämä trimaran on kilpapurjealus, ja ne maksimissaan tavoittaa jopa 40 solmun nopeuden!

Koko päivä retki alkoi aamusella tilaisuudella missä mentiin n.30 min läpi asioita miten veneessä ollaan turvallisesti. Kun meitä suomalaisia ranskankielen taidottomia oli paikalla 20% miehistöstä, niin kapteeni veti sen hyvällä englannin kielellä. Se mikä tietysti pistää silmään videolla, on pelastusliivien puuttuminen. Noh, toki se herätti hieman ajatuksia, mutta alus on kauttaaltaan turvaverkon suojaama. Ymmärrettävää varsinkin kun kilpailuissa Atlannin valtamerta näillä ylitetään.

Nokka kohti määränpäänä olevaa saarta missä oli vanhan Napoleonin sodan aikainen etulinnoitus ja sen upeat korallit ja Karibian värikkäät kalat. Emme pudottaneet ankkuria vaan paikalla oli poijupaikka. Suurinta tuhoa tekevät piittaamattomat turistien kuskaajat sukelluspaikoille heittäessä ankkurin korallien joukkoon tuhoten samalla ekologista ja herkkää merenpohjaa!

Maski ja snorkkeli suuhun ja plums! Fiilis oli kuin uisi akvaariossa. Pohjan pystyi näkemään kirkkaasti 20 metriin ellei syvemmällekin. Sadat kirkkaan väriset kalat ja koralli ympärillä sai kyllä silmät ymmyrkäisinä katselemaan tätä veden alaista uskomattoman upeaa maisemaa.

Minäkin (Anne) uskallisin snorklata vähän eka kertaa elämässäni; ja mikä upea paratiisipuutarha sieltä näkyi kaloineen! Aivan uskomaton maailma; olin aivan mykistynyt. Saimme kaikki lötköpötköt mukaamme ja merihän on niin suolainen, että siinä on hyvä kellua muutoinkin. Turvallista oli meno saaren ympärillä ja pikkujätkäkin ui siellä iloisena vanhempien kanssa käsikellukkeilla ja lötköpötkön kanssa. Kapteenille erityiskiitos selkoisesta ohjeistuksesta ja rauhallisesta merikarhun olemuksesta. Meno oli välillä hyvin tuulista ja vettä roiskui paljon, mutta ei pelottanut lainkaan; vaan meri ja purjehdus sai hymyilemään ja nautin vauhdista täysillä!


Upeaa päästä trimaraanin ohjaimiin.
Edessä varsinainen aluksen kippari;Pol.

Rannaton horisontti,
kuin lentokoneen siivellä istuisi






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Täällä taas

Ranskalaiset ovet ja lukot

Case-Pilote