Caribian way

 Elämä on lenseää kun aurinko porottaa ja palmut heiluu. Hommat tehdään jos tehdään omalla painolla eikä kauheesti tressailla. Se on tämän oleskelun aikana monesti tullut huomattua. Ranskalaisilla suu käy koko ajan ja välillä on pakko ihmetellä mistä sitä jutun juurta riittää. Small talking- luvattu maa. Suomessa  kun pakkasessa  asutaan niin ei paljon parta pärähdä. Moikat heitetään ja siinä melkein tärkeimmät asiat sitten jo käyty läpi. Täällä heti hyökätään iholle poskipusuja jakamaan.

Aina ei kanssa tiedä mitä päivä tuo tullessaan. Oltiin rannalla ja parkattu auto vähän kauemmas ettei nähty mitä sen luona touhutaan. Kun parin tunnin päästä tultiin paikalle oli tie kaivettu auki poikki niin ettei millään pääse tätä juoksuhautaa kiertämään. Huh...pari vanhaa lankun pätkää heitetty kaivannon yli autoille ylitykseen. Jäi ajamatta. Vuokra auto eikä vielä naarmun naarmua. No montusta ukko nousi ja sanoi että hän voi ajaa. No tulihan se yli.

Hissi talossa kanssa tuo muistoja sapattivapaalta mitä oltiin viettämässä Pyreneillä Etelä-Ranskassa. Hissi heilui ja tärisi ja lopulta siitä meni myös valot kokonaan. Oli jännittävää liukua hissillä umpi pimeessä ranskisten kanssa kuudenteen kerrokseen navat vastakkain pimeydessä. No tämä meidän täällä oleva hissi joka kanssa on Otis merkkinen on myös hyvin suurpiirteisesti varusteltu. Hissin taulussa on kerrokset kahdeksanteen vaikka tässä talossa on vain kolme kerrosta. Nappia kanssa saa painaa toivoen joko se lähtisi. Aina ei lähde. Pitää painaa nappia kerros viisi ja saavutaan sensuellin naisäänen huokailemana  muka quatriéme étage, kerros neljään.

Autoilu kanssa jänskää. Mitä tahansa voi tulla ja yllättää. Suomessa lähinnä nukahtaa kun tiet on leveitä ja tylsiä. Täällä ei tylsää hetkeä tule. Ihmetystä herättänyt myös pelastusliivit. Niitä ei tunneta. En ole nähnyt kenelläkään. Varmaan sama juttu kuin päättömästi ilman kypärää kaahavilla moottoripyöräilijöillä. Liivejä ja kypärää ei vaan koeta tarpeellisiksi. Tosin olihan haastattelija kysynyt aikoinaan myös Pentti Linkolalta mikseivät he käyttäneet pelastusliivejä perheensä kanssa soutaessaan Ahvenamaan ympäri. Siihen Linkola oli tokaissut; Noh,  pelastusliivit vain pitkittävät kärsimystä.

Säntilliseen elämän tyyliin pohjoismaissa oppineen on vaikea heittäytyä elämän muotoon missä asiat menevät painollaan. No on kyllä jo onneksi vähän opittu. Aikataulut on tehty suuntaa antaviksi vähän niin kuin myös täällä liikennesäännöt. No problemo, let´s vamos!! Pieniä juttuja kuitenkin isossa kuvassa! Vierailumme täällä Martiniquella on ollut elämämme hienoimpia kokemuksia!

Kalastaja korjaa verkkoaan
ja päivällinen kävelee vieressä.

Auto-école.