KOHTI UUTTA VUOTTA 2023

  On aika pienelle välitilinpäätökselle näin vuoden viimeisenä päivänä täällä oleskelustamme. Nämä 19 ekaa päivää täällä saarella on mennyt kyllä aivan lentämällä. Kun etäisyys tällaiseen isovanhempien lapsenlasten moikkaamiseen on lähes 10.000km niin silloin kyllä ymmärtää että 24/7 ei edes riitä. Kaikki on mennyt hienosti ja olematon ranskankielikään ei ole ollut ongelma. Olen aloittanut (kari) Duolingon kielikurssin ja kielenä ranska mikä ei varmaan kauhea yllätys ole;) 

Meidän uudella vuokra-autolla on nyt suhailtu edestakaisin saarta ja liikenteessä on mukana pärjätty. Joskus vaan kauhua aiheutuu autoista joiden peräpeilissä on punainen tarra A, apprenti eli tarkoittaa aloittelevaa autoilijaa. Tarra pysyy kuulemma kolme vuotta autossa, mutta ainakin  nyt saamani omakohtaisen kokemukseni mukaan voisi sitä kyllä jatkaa kymmeneen vuoteen. No olihan meilläkin Suomessa aikoinaan ns. möllinkilpi, eli takalasiin piti ripustaa vuodeksi 80 km lätkä.

Upeita rantoja on päästy kokemaan ja niitähän riittää. Rannat ovat joko valkoisia, joka johtuu hiekaksi muuttuneeksi korallista tahi sitten mustaa hiekkaa, joka johtuu saaren vulkaanisesta historiasta. Saaressa on yksi maksullinen uimaranta mihin pääsee puomiportilta ja auton saa hyvin parkkiin. Noh pois lähtö olikin sitten taas sarjassamme matkailu avartaa kokemus. Sain maksuautomaatilla pois lähtiessäni sössittyä silleen että kone nielaisi koko piletin. Ja sitten fiilis olikin että WHAAAAAAAT!!!! Hetken pömpeliä rynkyttäessä huomasin nappulan ja painoin sitä....mies ääni vastasi toisessa päässä. Noh...ukko ei ymmärtänyt englantia enkä minä tietenkään ranskaa. Jono kasvoi ja hiki valui. Pälkähästä pääsi kun eräs madam tuli sitten parkkipaten kanssa keskustelemaan ja jo hetken päästä kone sylkäisi ulos uuden piletin millä saisi ulos ajaessa puomin auki.

Minulla (Anne) tänään viimeinen lomapäivä töistä, ja huomenna olen sitten eläkkeellä; työvuosia ehti kertyä reilut 40 vuotta.  Toivotan onnea ja uusia seikkailuja Lohjan vammaispalveluille uudella hyvinvointialueella. 

Tytär elää ruuhkavuosia täällä saarella ja on hienoa että voimme olla täällä avuksi ja saamme touhuta lasten kanssa nyt joululomalla ja olla mukana heidän arjessa. Lucas osaa muutaman sanan suomea, ja hänen kanssa yritämme puhua ranskaa ja viittoilla kykyjemme mukaan. Poika myös harjoittelee suomea ja ymmärtää kyllä jo aika hyvin kieltä. Frida puhuu hyvin suomea ja toimii myös tulkkina meille. Romeo opettelee suomea myös ja hänen kanssa puhumme englantia, jota Romeo puhuu tosi hyvin. Eli kolmella kielellä mennään. 

Täällä kaukana Karibialla sota Ukrainassa tuntuu kaukaiselta, uutisissa ei siitä paljonkaan mainita. Luemme kuitenkin ipadilta Hesarin joka päivä, joten pysymme ajantasalla maailman menosta. Toivon että ensi vuosi toisi rauhan, vaikka toive voi olla utopistinen. Täällä meren pauhatessa ja auringon paistaessa sitä hiljentyy näin vuoden viimeisenä päivänä ja iloitsee perheestä ja ystävistä sekä mahtavasta luonnosta ympärillä. Aamukahvilla Frida kertoi Lucalle kuinka maailma on syntynyt, varsin henkevää keskustelua aiheesta ja varsinkin dinosauruksista. Lucas mietti että mumma ei olisi jaksanut juosta dinojen kanssa, kun hän sen sijaan kipitti juoksunäytöksiä lettujen syönnin välillä.

Toivotan kaikille iloisia kohtaamisia ja arjen kohokohtia vuodelle 2023!