HEI ME LENNETÄÄN

Elämässä tulee sellainen hetki, että voi hellittää työelämästä ja lähteä reissaamaan. Niinpä myös heräsi idea jatkaa meidän Reissublogia. Varhennetulla eläkkeellä ei ole hullumpaa, ja koska tytär perheineen asuu Karibialla Martinique saarella, niin mumma ja vaari pakkasivat reppunsa täyteen joululahjoja ja matkaan lähdettiin. Tervetuloa mukaan blogin seuraajat; luvassa on kuvia, videoita ja kertomuksia reissusta.

Hei me lennetään!

Anne: Herätys klo 03.00 ja taksilla kentälle. Lumimyrsky oli onneksi loppunut ja matka sujui hyvin. Lento Pariisiin meni nopeasti ja kentällä terminaalin vaihtokin onnistui meiltä maalaisilta. Jouluinen tunnelma Pariisissa, jossa pikku pakkanen ja aurinkokin näyttäytyi. Lento Fort-de Franceen oli ajoissa, ja iloisin mielin kohti omia istumapaikkoja. Sitten alkoikin odotus, lento Bordeaux:sta oli myöhässä ja matkustajia jäätiin odottamaan. Ensimmäinen tunti sujui leppoisasti, sitten jatkui jo toinen tunti ja nälkä alkoi kurnia vatsassa ja harmitus alkoi nousta. Lopulta kaikki koneessa ja mentiin pitkin kenttää odottamaan mahdollista nousuvuoroa, jota ei tullut. Tankki oli tyhjentynyt kentällä ajelusta, joten eikun tankkaamaan ja matkaan päästiin 4 tunnin jälkeen. Ruokaa ei saatu, vettä juotiin ja pissalla ravattiin. Tunnelma alkoi olla koneessa melko kireä. Kun ruoka ja juoma saatiin alkoi kaikilla olo helpottamaan ja hei! me päästiin sittenkin kohti pientä Martinique saarta. Perillä odotti tytär ja ensimmäinen yö vietettiin heillä. Aamulla nähtiin lastenlapset ja ilo oli ylimmillään. Piparkakkuja maisteltiin ja saatettiin lapset kouluun.

Kari: No onhan tämä muutos mitä 27h reissaamisen jälkeen on tarjolla...ei ahteriin asti olevaa lumessa tarpoamista. On absurdia herätä aamuun ilman lumiauran kolinaa. Vävykokelaan puutarhasta pääsin puusta poimimaan appelsiineja joista puristeltiin aamumehut. Lajikkeet kasvavat villeinä täällä sademetsissä ja ne ovat väreiltään vihreitä. Värimuoto johtuu siitä että lämpötila eroja ei ole. Se ei siis vaihda väriään keltaiseksi niin kuin me ollaan totuttu näkemään. Maku on myös erilainen, erittäin voimakas. Espanjan vastaavat maistuvat aivan vedellä jatketuilta. Täällä tosin paikalliset ovat kuin maailman lopun edellä säästä johtuvasta ennätys kylmyydestä...kaikkien aikojen alin lämpötila mitattu viime yönä +14*. Muutenhan täällä on keskilämpö päivin öin 25-26 astetta!!! Kun kerron että meillä päin lunta tällä hetkellä persiiseen asti ja järvet jäässä niin se tuottaa epäuskoisia, säälittäviä ilmeitä. Ilmeet kertoo, että mene hyvä veli kauppaan ja osta pullo rommia ja nauti nyt elämästä:)

Kohellusta jo hieman aikaiseksi saatu. Täällä sähköiset pääoven ovikoodit  mutta huoneiston ovi perinteisellä avaimella. Noh... siinä lähettiin rantsuun katselemaan ekaa auringonlaskua ja takaisin tullessa pääovi, joka tähän asti ollut sepposen selällään, olikin sitten suljettu. Normiavain ei tietenkään lukkoon sopinut. Muutama ajatus vilahti filminauhana silmien ohi. Lähetäänkö johonkin puskaan nukkumaan vai leikinkö spidermannia ja kiipeilen parvekkeelle. Fiksu tytär tietäen meidän tollouden oli onneksi varmuudeksi lähettänyt sen meitin frouvan puhelimeen....ja mikä tsäkä että se puhelin oli tullut otettua mukaan!!! Meidänhän vaan piti kipaista rantsulla kurkkaamassa maisemia. Tänään Ranska-Marokko jalkapallon maailmanmestaruus välierä ja saas nähä kumpi menee loppuotteluun. No Ranska tietenkin! Kisastudiota virittelemään!!!