ROMMI

 Kun täällä Martiniquella kerran ollaan, niin ei voi välttyä aiheesta nimeltään rommi. Tuo karibialaisten merirosvojen kittaama jalo juoma. Tätä saarta pidetään rommin tuotannossa koko Karibian ykkösenä litramäärissä mitattuna. Ja täällähän on 11 rommipanimoa mihin melkeen kaikkiin pääsee vieläpä ilmaiseksi maistelemaan. Noh, kaikkihan alkoi siitä kun tollouksissaan Kristoffer Kolumbus lähti purkeillaan seilaamaan länteen päin vakaana aikomuksena löytää uusi reitti Intiaan. Vuonna 1502 sitten laivan kokka karahti Martiniquen rantaan, vaan ei paljon intialaisia näkynyt. Se ei Kristofferia  paljon haitannut, vaan hän julisti Länsi-Intian saaret löydetyksi. Sokeriruoko kasvaa luontaisena Kaakkois-Aasiassa ja Tyynenmeren saarilla. Laji vaatii kasvaakseen trooppisen tai subtrooppisen ilmaston ja sitähän tältä saarelta nimen omaan löytyy. Päätettiin siis aloittaa sokeriruon viljely. Eurooppa himoitsi tuota makeaa herkkua ja sitä kutsuttiinkin valkoiseksi kullaksi. Siitä voi myös laskea alkaneeksi hammaspeikon jyllääminen purukalustossa. Eipä mennyt aikaakaan kun englantilaiset 1600-luvulla keksivät että voihan tuosta saada jotain muutakin aikaiseksi. Sokerinvalmistuksen yhteydessä jäljelle jääneestä melassista sai käymisprosessilla ja tislauksella aikaiseksi ensimmäiset rommit. Nykyään rommit jaetaan kahteen pääluokkaan sen mukaan onko ne valmistettu puristetusta mehusta vai melassista. Sokeriruokomehusta tehtyä rommia kutsutaan rhum agricoleksi ja se lähtee käymisprosessiin aivan itsestään. 

Valitettavasti rommilla on myös pimeä puolensa. Sokeriviljelykset vaativat paljon raskasta työtä ja se ratkaistiin tuomalla tänne Martiniquelle tuhansia orjia Afrikasta. Sokeriruokoniput työnnettiin pyörivien myllynkivien väliin jolloin niistä puristui sitten sokerimehu. Työ oli raskasta ja yksitoikkoista ja varsinkin tuossa nippujen syöttövaiheessa sattui paljon vahinkoja. Käsi saattoi mennä puristuksiin. Sen varalla oli aina yksi valvomassa pitkän machete puukon kanssa ja löi käden irti ennen kuin koko duunari oli imeytynyt myllynkivien väliin. Tarinan mukaan tällä saarella on ollut poikkeuksellisen paljon yksikätisiä ihmisiä. Rommia mainostetaan yhä vieläkin maininnalla plantation eli valmistettu plantaasilla. Tänä Black Lives Matter-aikana kannattaisi ehkä miettiä miten markkinoi. 

Rommia löytyy siis täältä moneen makuun ja myöskin kukkarolle sopivaan hintaan. Halvimmillaan sitä löytyy litran pullosta 4€ hintaan. Toki paikalliset hakee sitä tonkilla suoraan tislaamosta jolloin hinta voi olla vieläkin halvempi. Myös hintaryhmän toinen pää löytyy. Aivan kuten esim. viskeissä niin rommeissakin löytyy vanhoja vuosikertoja, jotka yllätys yllätys...on ikäännytetty vanhoissa tammisissa viskitynnyreissä. Olen nähnyt lasivitriinissa putelin 35 vuotta vanhaa joka oli varustettu hintalapulla 1500€. Joka tapauksessa tällä saarella on aivan mainio juttu kierrellä näissä lukemattomissa rommipanimoissa joissa osassa pääset jopa tuotantotiloihin kiertämään. Ja kierros on aina mukava lopettaa panimomyymälän maisteluun eri vuosikertojen kitalakeen synnyttämään makuelämykseen.