saaristolaiset
Anne: Eilen vietettiin ystävien kanssa saaristolaiset-juhlaa, syötiin ja musisoitiin. Kitarat soivat , huuliharppu maalailee tunnelmia, laulu ja nauru värisee ilmassa. Kaikkia teitä tulee myös ikävä; ystävät. Huomaan soittajien hartauden ja yhteenkuuluvuuden; tämä on tärkeä yhteys. Kari on kitaransoitossaan kehittynyt; joten kitara on pakattava matkalle; iloksi molemmille.Tänään vietetään Pariisi-päivää sisällä: aistit ja hyvä ruoka sen tuovat. Syödään sängyssä, tanssitaan ja soitetaan kitaraa , luen ranskan sanoja sanakirjasta ja vain olen elävä nainen.
Käri: Noniin...eilen tuli varmasti juotua yhden normaalin ranskalaaisen viinikellarin verran varmaankin viintä. Pääkopan sisällä tuntuu olevan menossa Eiffeltornin vuosikorjaus sadan pienen ranskalaisen pajavasaran heiluttajan voimin. Eilen myös söimme hyvin...ensin tuollainen saaristolais- kalapöytä alkupaloiksi ja pääruaaksi intialaista roganyoshia. Se on sellainen perinneruoka sieltä intiasta päin ja ruuan maustamisessa on sellainen yksinkertainen sääntö, että sen on säilyttävä viikko pöydällä ilman mitään jääkaappiin laittoa...että mausteiden määrän voi vain kuvitella. No meillä oli hieman kevyempi versio siitä...tuskin edes puoltametriä lieskaa lyönnyt kitalaesta ;) Tuo kuva on Henry Cartier Bressonin ja se on varmaankin meidän kahden tulevaisuus ranskan maisemissa...rahat on loppu ja telttamajoitus....no eikai nyt sentään, eihän me olla päästy vielä edes ruotsin lautalle
Kommentit
Tässä vain Gösta-täti täältä Kälviältä. Ihan kuin muutolinnut te rakkaat imettäväiseni matkaatte nyt suuren maailman kohtuun. Muistakaa toki näitä kotomaan ihanan vaihtelevia kelejä, aina niin avoimen ystävällisiä immeisiä ja aina vaan inhimillisemmäksi käyvää verotustamme. Tätikin tässä vain muistelee vielä sitä aikaa kun pyöritte kapaloissanne, mutta menkäätte nytten maailman sykkivään syliin ja jakakaa tätä suomalaisuuden ilosanomaa kaikille.
Lämpimin muisteloin
Täti Gösta