Croisanttii vai Näkkärii

 Kun täällä saarella on varmaan sata rantaa ja jokainen omaa oman erityispiirteensä, joko mustaa tulivuoren hiekkaa tai vaikka valkoista koralleista muodostunutta rantaa, olisi aivan todella tyhmää olla ottamatta haltuun myös rantojen vedenalaista maailmaa. Ja mikä on halvempaa kuin snorklaus. Ei vaadi edes räpylöitä kun voi vain kellua tässä suolapitoisessa meressä.  Itse en ole mikään laitesukeltaja, tavallinen sunnuntaipolskija vain, mutta se riittää täällä saadakseen fantastisen uuden ulottuvuuden ja kokeakseen Martiniquen myös veden pinnan alta. Käytän ihan tavallista maski/ilmaputki kombinaatiota, koska sillä voi myös sukeltaa syvemmälle. Täällä näkee rannalla käytössä myös kokomaskeja, mitkä on tarkoitettu vain uimalla tapahtuvaan tarkkailuun. Sillä maskilla ei voi sukeltaa. Suositus olisi kyllä varustautua huomiokellukkeella ja räpylöillä jos yhtään pidemmälle rannasta yrittää. Eikä ole myöskään järkeä lähteä yksin, koska osissa rantoja on äärettömän voimakkaat virtaukset ja hu

 Kookos on peräisin Kaakkois-Aasian rannikolta. Nykyisin sitä viljellään laajasti tropiikissa. Virkistävä kookosvesi muodostuu 95% vedestä ja loput 5% kookosta sisältää elimistölle tärkeitä ravintoaineita. Kookosvesi saadaan yleensä nuoresta hedelmästä. Kookosvettä voidaan juoda sellaisenaan, tai käyttää sitä smoothieissa ja ruoanlaitossa. Kookosvesi raikastaa, virkistää ja sammuttaa janon, ja sillä on elimistölle suotuisa vaikutus. Kookosvedellä on useita hyötyjä ihmisen keholle. Se muun muassa parantaa ruansulatusta, vahvistaa vastustuskykyä ja on hyväksi sydämelle ja virtsateille, auttaa alentamaan pahanlaatuista kolesterolia ja ehkäisee ihon ikääntymistä; minkä voi todeta alla olevasta videosta. Aivojen erinomainen energian lähde ja auttaa keskittymiseen joka on tällaiselle ADHD - hiipparille mainio uutinen. Aivan käsittämätön ja yllättävä tieto tämän kaiken muun vaikutuksen lisäksi, tutkimukset ovat osoittaneet, että tuore kookosvesi soveltuu sairaaloihin tiputusnesteeksi. Se on l

Aamusella päätettiin taas lähteä meidän kylästä yhteysaluksella Fort-de-Franceen. Huomatttiin että rannalla olevaan aikatauluun oli ilmestynyt iso kasa lappuja millä peitetty yli puolet kellon ajoista. Yhteys ilmeisesti koettu niin vähäiseksi käytön puolesta. Sääli. No hinta kuitenkin entinen eli menopaluu 5€. Käytiin tyttären työpaikalla ja vaimon perässä kävelyä ihmettelemässä rätei ja lumpui ja kaiken maailman naistenkauppa shoppailua. No perässä hiipiessä ehtii kuitenkin ihastelemaan kaupunkia ja sen värejä. Ei ole tylsää suomalaista betoniharmaata. Värejä löytyy ja upeita graffiteja sekä seinämaalauksia. Kadut ovat kapeita ja niiden jalankulkijoille varatut väylät ehkä metrin leveät. Mutta reippaasti voi ihan kadullakin tepastella kunhan sen verran katselee ympärilleen ettei mopo tai auto jyrää. Kuskit kyllä antavat vinkkiä töötillä, että nyt olisi hyvä hetki raahata ruhonsa pois ajoväylältä.  Kuumuus toki käy pohjoismaiseen hipiään turhan ankarasti. Hehkuva asfaltti ja lähes tuul

 Ajaminen täällä on.....noh....lievästi sanottuna jännittävää. Ei tule tylsiä hetkiä. Ei koskaan tiedä mitä seuraavan mutkan takana odottaa ja mutkiahan täällä riittää. Ainoa suora ja tasainen kohta täällä on pari kilsaa lentokentän kiitotietä.  Ainoa hyvä asia on ettei tarvi pelätä hyppääkö hirvi tai kauris eteen koska mitään sellaisia ei ole. Ainoastaan rommipäissään toikkaroivia turisteja ja polkupyöräilijöitä motarilla.  Ihmettelin kuinka täällä menee bensaa ihan tolkuttomasti, mutta kun mennään vuoria ylös alas, niin aina moottori huutaa kovilla kierroksilla. Meidän sitikalla on nyt ajeltu 1600km neljässä viikossa ja se on mielestäni ihan älyttömästi kun saarikaan ei ole sen isompi kuin 35 kilsaa leveä ja 80 kilsaa pitkä. Jarrupalat on pakko olla jo aivan loppu. Jarrun päällä käytännössä seistään puolet ajosta. Tiet yksinkertaisesti ovat vaan niin kiemuraisia että vaikka etäisyydet eivät ole kilometreissa suorinta tietä kummoisiakaan niin aikaa kuluu siirtymisiin. Varsinkin jos lä

Hiekkasärkkää pitkin kohti îlet Ste-Marieta.  Tombolo sanana on italialaista alkuperää ja tarkoittaa hiekkanuolta. Se tarkoittaa maa-, hiekka ja sedimenttikaistaletta, joka yhdistää kaksi tavallisesti veden erottamaa maa-aluetta. Ilmiö on läsnä vain 4 kuukautta vuodessa useiden tekijöiden yhdistelmän ansiosta. Yli 200 metriä pitkä hiekkakieli muodostuu joulukuun lopusta huhtikuuhun merivirtojen, vuorovesien ja tuulien yhteisvaikutuksena, mikä nostaa sedimenttejä, jotka sitten laskeutuvat muodostamaan tämän hiekkaisen maakaistaleen.  Se on suojeleva ja vaarallinen lyhytaikainen kaunotar. Suojaavaa, koska sen avulla voit yhdistää rannikon saarekkeeseen jalkasi kastelematta. Tiettyjen harvinaisten lajien, kuten ruusutiiran pesimäaikana, luotoon on todellakin pääsy kielletty. Tombolon poissa ollessa ikään kuin luontoäiti haluaisi suojella lintujaan. Paikka on vaarallinen, koska alueella uiminen on kielletty muun muassa aaltojen ja virtausten vuoksi. Olosuhteet voivat muuttua hyvin nopeasti

Parveke merelle päin.  Case-Piloten kaupunki sijaitsee saaren länsiosassa, karibian rannikolla, lähellä Fort-de-Francea ja Pitons du Carbetin juurella. Se on saanut nimensä intiaanipäälliköltä, joka asui siellä, kun ranskalaiset uudisasukkaat saapuivat. Viisi jokea kulkee alueen läpi. Kaupunki on myös yksi vanhimmista Martiniquen siirtomaakylistä ja pääasiallinen toiminta on kalastus. Vuonna 1660 kaupungissa oli 777 asukasta. Nykyisin kaupungissa on asukkaita 4 454. Sukellus on olennainen vesiaktiviteetti. Veneretket tarjoavat pääsyn meriluoliin.  Toimiva keittiö. Löysimme tänään paikan pienen ja suojaisen uimarannan Vetiver Beachin. Se on matkaoppaan mukaan yksi saaren parhaista snorklauspaikoista. Rannan merenpohja on melko rikas ja monipuolinen. Sieltä voi löytää erilaisia merilajeja, kuten kilpikonnia, hummeria ja kotiloita. Tänään emme snorklanneet, uimme hiekkapohjaisessa rannassa ja nautimme paikan hiljaisuudesta ja rauhasta. Sanotaankin että paikka antaa sinulle rauhan ja hilja

Vaimo luuraa puun vasemmalla puolella.  Päätetettiin huristaa autolla niin ylös  pohjoiseen kuin Martiniquella pääsee Karibian puoleista rantaa. Läpi entisen pääkaupungin Saint-Pieren ja sen jälkeen ohi Le Prêcheurin ja tulimme  Anse Céroniin. Tulimme Habitation Céroniin missä on ollut saaren ensimmäisiä sokeriruokoviljelmät. Tila on perustettu vuonna 1658 ja siellä kasvatettiin myös kaakaota ja maniakkia. Sokerin ylituotanto sai vähitellen yliotteen ja tila alkoi rappeutumaan. Viimeinen niitti oli 1902  aivan vieressä olevan tulivuori Peléen purkautuminen. Mutta se puu...aivan järjettömät mittasuhteet omaava ilmestys. Jos Lohjalla Paavolan tammi on Suomen mittapuulla iso niin tämän rinnalla se on hellapuuksi kelpaava pikku klapi. Puu on valittu Ranskan kauneimmaksi puuksi vuonna 2016 ja Euroopan neljänneksi kauneimmaksi v.2017. Myöskään puu ei ole kärsinyt juurien tallaajista ja puiden halaajista kuin tämä meidän kotomaan tammi. Puun nimi on Zamana ja sitä kutsutaan sadepuuksi. Halkai