Croisanttii vai Näkkärii

Anne: Isänpäivä sujui Castelnou:ssa aurinkoisissa merkeissä.Kiertelimme pikkukylän katuja ja istuimme kahvilla terassilla. Mikä rauha ja hiljaisuus! Ihanat kortit olivat tytöt isälleen lähettäneet, ikävä hiipi kyllä meille puseroon, olisi niin kiva nähdä taas. Voi tätä kaipauksen määrää aina välillä. Illalla Kari teki biisiä ja äänitti koko illan, minä luin kirjaa ja kirjoitin kirjeitä. Oikeeta majakkaelämää siis, ulkona tuuli ulvoi merellä ja tähdet loistivat taivaalla , kynttilät paloivat pöydällä ja sisällä oli lämmintä. Tänään pitkästä aikaa taas aamulenkille ja vatsaliikkeet. Kova tuuli takaisin päin tullessa. Aika lapseksi sitä täällä tulee, leikimme koko matkan hävittäjiä, ja lenkkeilevä rouva edessämme oli japanilainen hävittäjäalusta, jota lähestyimme nopeasti. Karin eläytyminen oli huikeaa, jopa niin kun mun piti avata ammukset, avasin ne itseeni päin ja sain Karilta kapteenin torut, niin että ratkesin täysin nauramaan ja meinasi tulla runkovuoto housuihini. Kaiken lisäksi p

Anne: Olimme Thuirissa, joka olikin pikku kaupunki. Kysyttyämme pari kertaa neuvoa löysimme musée des Arts:in ja menimme Le Photo clubin valokuvanäyttelyn avajaisiin. Paikalla oli parikymmentä alan harrastajaa ja valokuvia noin 30. Lähinnä luontokuvia lähiympäristöstä. Kiertelimme ja Kari otti muutaman kuvan tapahtumasta. Meitä katseltiin kiinnostuneina ja puheiden jälkeen kävimme esittäytymässä seuran presidentille. Silloin alkoi kova puheensorina ja Finland oli varmasti eksoottista. Paikalta löytyi muutama englantia puhuva ihminen ja meiltä kysyttiin kiinnostuneina kaikkea Suomesta ja Karilta kysyttiin näyttelyistä ja valokuvayhdistystoiminnasta. He olivat oikein kiinnostuneita näyttelyiden vaihdosta suomalaisten seurojen kanssa. Osoitteita vaihdettiin ja myös nettisivuja. Suomi tunnettiin ja oli luettu myös traagisesta ampumajutusta. Uskomaton kiinnostus meistä oli jännittävää. Miksi olimme Ranskassa, kuinka kauan olemme täällä, tytär on opiskellut täällä; missä ja mitä? Meitä kutsu

Kari: Tänään oli mukava yllätys avata meidän rappukäytävässä oleva postilaatikkomme, ja huomata vihdoinkin ensimmäisen kerran sinne ilmestyneen postia. Ollaan kurkittu sinne laatikkoon joka päivä ja aina se on ammottanut surkeana tyhjyyttä. Luonnollinen syykin sille selvisi, eli se että olimme antaneet meidän vuokraisännän osoitteen. Mutta nyt osoite toimii!!! Tänään saatiin kortti Lohjan kameraseuralta ja kirje nikonistilta Routionmäeltä. Vau...kuvaajat pohjanperukoilta vielä muistavat ja toivottavat, ettei takaisin ole tulemista;) Routionmäeltä saatiin kuva Lohjan Kirkosta nyt sataneen ensilumen aikaan. Hieno kuva, ja outoa todellakin katsoa sitä täällä rannalla ja ajetella välimatkaa, joka on 3000km. Kirkkohan näyttää aivan kuin se olisi jossain satumetsässä. Hetken kyllä oli kateellinen siitä ettei nähnyt ensilumen satavan, mutta se tunne meni kyllä todella nopeasti ohi!!! Meidän synttärisankari täällä kertoo, että useasti lapsuudessa marraskuun kahdeksantena oli jo aivan täysi tal

Anne&kari; Aamu valkeni kauniina ja me lähdimme vuorta valloittamaan klo 8.30. Matkalla kuvasimme ruskaa Pyrenneillä ja lähestyimme Canigouta. Ajoimme pienien kylien läpi kohti vuorta. Reput selkään ja niin alkoi kiipeäminen luostarille. Nousimme aika jyrkästikin ensin yhdelle harjanteelle ja siitä sitten vielä syksyisen keltaisessa väriloisteessa toiselle jyrkänteelle. Matka oli kuin satumetsässä kulkua, hiljaista ja kaunista. Vuorilla oli aamusta aika kylmää, 9 astetta lämmintä. Puolen tunnin nousun jälkeen kuulimme haravoinnin ääntä, siellä nunna oli haravoimassa syksyn lehtiä. Luostari tuli näkyviin ja löysimme lipunmyyntipaikan ja opas lähti kanssamme matkaan.Meillä kävi tuuri, sillä opas puhui myös hyvää englantia, hän oli englannin opettaja Tsekistä , joka oli tullut auttamaan luostariin vapaaehtoisena tulevaa Pyhän Martinin päivää 11.11. Nunna, joka myi meille liput oli Englannista ja puhui kanssamme iloisesti siis englantia. Puhuimme valokuvaamisesta ja nunna katsoi kamer

Hirmuinen lenkki aamusta ja kaikilla telineillä voimistelua polun varrella. Takaisin tullessa alkoikin sitten la tramountane puhaltamaan hikiselle paidalle niin kovin että meinattiin hyytyä kokonaan. Tuulta vasten kävely on rankkaa, tämä tuuli kaataa roskikset mennessään.Jee, vuorilta siis puhaltaa. Olimme Caneen kylässä valokuvanäyttelyssä, luontokuvia Etang-järveltä, pilviä ja vuoria. Aikamoisia auringonlaskukuvia. Kuvina eivät kuitenkaan edustaneet mitään luontokuvauksen huippua. Kaikki kuvat oikeastaan otettu järvenrannalla auringonlaskun aikaan. Tietysti suomalaiselle se on ; et aijaa, kuvia järvenrannalta. Meillähän Suomessa järviä piisaa...ehkä siksi kannattaisi niitäkin kotopuolessa katsoa hieman ihailevammin koska täälläkin saadaan yhdestä mutalätäköstä hirmuisen laaja valokuvanäyttely! Sitten ajoimme Vigitane-ravintolan eteen ilmaisen internetverkon piiriin. Laitettiin uusia kuvia matkablogiin. Autotoimistossa menee näin tunnin verran aikaa, mutta hienoa että siellä on avoi

Anne: Retkellä kylässä nimeltä Saint Genis des Fountaines. Siellä benediktiläismunkkien luostari ja kirkko 800-luvulta.Ajoimme myös pientä maalaistietä La Chapellelle , joka on vanha pieni keskiaikainen kirkko. Se oli yleisöltä suljettu, kun sitä aiotaan alkaa korjaamaan. Jännä fiilis, kirkon rauniot keskellä villiintynyttä maaseutua. Kävimme myös kylässä nimeltä Saint Andre´, siellä roomalaisten aikainen kirkko ja roomalaisen taiteen museo, jotka molemmat kiinni; koska kello oli taas vierähtänyt ruokatunnin puolelle. Sinne täytyy mennä uudestaan. Samoin kylään Elne, jossa myös vanha kirkko. Retkille pitäisi vaan herätä aikaisemmin, koska kaikki on kiinni klo 12-14/15. Kyliin meno on kotoista, kaikki tervehtivät vastaan tullessaan, jopa nuoret. Ja Karin kamera herättää keskustelua, oletkin varmaan proffessional photomies, sehän Saaristoa ilahduttaa. Nyt meidän Kari tekee pottumuusia, laittaa siihen kiehautetun maidon ja muussaa sen survimella; joka me ostettiin kaupasta. Täällä ei ole

Anne: Aamulla torille ja ostamaan niin makeita mandariineja ja tomaatteja. Löysimme myös Catalonian väreissä ja aasin tunnuksissa olevan kylpypyyhkeen, se oli ihan pakko ostaa. Kirpputorilta löysimme Dalin hienon taidekirjan ja pienen samettisen vihreäkantisen kauniin pikkukirjan; josta ajattelin tehdä lampunjalan koristeen. Merenrantaa kävellessä Kari löysi suuren vanhan osterinkuoren ja ison simpukan, ne ovat aarteista parhaimpia. Meri on rauhoittava ja sen ääniä voisi kuunnella vaikka koko päivän. Voi näitä onnekkaita ranskalaisia jotka saavat täällä rannalla asustaa.Lokit kirkuvat ja purjeveneet vaeltavat. Lähdemme ulos aamulla kymmenen maissa ja palaamme kotiin taas puoli viiden maissa, ulkoilmassa tulee siis oltua ainakin kuusi tuntia päivässä. Lenkkireitillä asustaa mainio papukaija eräällä parvekkeella, aina se viheltelee ja matkii muita lintuja, mutta tänään se vihelsi juhlallisesti sunnuntain kunniaksi ranskan kansallislaulua; Marseljeetä. Nyt ulkona aurinko alkaa laskea, tai