Croisanttii vai Näkkärii

Anne: Sunnuntai valkeni kauniina ja lämpimänä. Äkkiä lehdestä katsomaan viikon sääennuste: aurinkoista koko viikoksi luvattiin. Loistavaa, koska saamme huomenna vieraita Suomesta. Ystävien tapaaminen tuntuu niin hyvältä. Saamme puhua suomea ja kuulla taas kaikkien kuulumisia. Se mitä täällä kaipaa on tosiaan ystävät , sukulaiset ja lapset. On myös ihanaa saada postia, puhelinsoittoja ja sähköpostia. En ole koskaan ollut kuukauttakaan Suomesta pois, joten kaikki tämä on uutta. Majakka tuntuu jo kodilta ja samoin koko Canetin alue. Tutut kaupat ja myyjät alkavat myös tuntua jo lähes kodinomaisilta. Hymyillään ja sanotaan muutamat tervehdykset ranskaksi; sitähän se on Suomessakin. Lapsille on pakko soittaa kerran viikossa, koska tuttu, rakas ääni täytyy kuulla, samoin heidän kuulumisensa. Puhelun jälkeen on aina hyvä fiilis, jee niillä on siellä kaikki ok. Rakkaus lienee sitä, että saa/pystyy eläytymään toisen tilanteeseen ja elämään; sitä jakamista. Elämä Karin kanssa koko ajan kahdestaa

Anne: Aurinko paistaa taas! Tiivistettiin ikkunat roudarinteipillä reunoista ja saatiin uusi lämppäri. Päivät ovat lämpimiä, illat jo viileitä. Oltiin aallonmurtajalla päivä uimapuku päällä lukemassa ja nauttimassa kesäfiiliksestä. Viikonloppuisin ihmiset ovat paljon täällä meren rannalla kävelemässä ja syömässä ulkona. Nähtiin hääpari rannalla, juoksivat pitkin meren rantaa ja video kävi.oo-la-laa niin romanttista. Täällä myös tänään rullaluistelijoiden Halloween-kulkue, kaikenikäiset luistelijat olivat pukeutuneet ja menivät lyhtyjen kanssa pitkin bulevardia. Nyt nousee hieno oranssi kuu meren ylle, kuin suuri kurpitsa. Ranskalaiset tuntuvat rakastavan karuselleja, niitä on joka kylässä. Tänään karuselli pyöri myös täällä ja lapset siellä vilkuttivat vanhemmilleen ja musiikki soi. Lauantait siis ulkoillaan ja ollaan perheen kanssa retkellä, isät myös paljon lastensa kanssa kahdestaan rannoilla ja pelaamassa. Mukavan rauhallinen ulkoilupäivä ja olo täällä hyvin kodikasta. Kari lukee s

Anne: Nyt sataa ja yöllä hiipi kosteus tähän majakkaan. Onnex otettiin untuvapeitot mukaan ja villasukat! Lasiseinä vähän valskaa nurkista ja yks pieni patteri seinässä ei paljon lämmitä. Aamulla kokeiltiin kaasulämppäriä, se ei toiminut kunnolla ja saatiin aikaiseksi vaan lähinnä kaasunhajua. Alkaa tulla siis kotoinen Vohloisten mökin tunnelma. Lämpötila kämpässä on kuitenkin 20 astetta. Tänään siis sadepäivän puuhia; Kari tekee biisiä, muutetaan Majakka studioksi. Minä luen ja tanssin lämpimikseni. Olen sytyttänyt kymmenen kynttilää auringoksi loistamaan. Täällä kaikki ranskalaiset lauleskelee ja viheltelee kulkiessaan, alan ymmärtää miksi: pysyäkseen hyvällä tuulella ja lämpiminä. Ajattelin katsoa tänään Minun Afrikkani-elokuvan. Se on takuuvarmaa terapiaa ja kuvattu lämpimissä olosuhteissa. Kari ei sitä vielä ole nähnytkään, hän odottaa innokkaasti edessä olevaa leffakokemusta. Kari lepää sohvalla kaikki viltit päällä, tuuli ulvoo ikkunoissa ja radiosta kuuluu ranskalaista chanson

Kari:Ollaan alettu reippailemaan oikein kunnolla. Se ehkä voisi olla se paras lahja, jonka voimme antaa itsellemme tällä periodilla. Aluksi kun tulimme tänne ja näimme sen lenkkeilypaikan ajattelimme että tännehän on tosi helppo ajaa autolla ja sitten kävellä! Nykyään autoon ei paljon kosketa, vaan kävelemme joka aamu (ainakin melkein) kyseiseen paikkaan. Matkaa kertyy noin kahdeksan kilometriä...mutta hei, tästä on hyvä jatkaa. Nyt jo on nähtävissä outoja vartalon muuntumisilmiöitä. Kaljamaha pömpötys on kadonnut. Se ihmisen ikiaikainen laiskuus...Kotomaassa on aika helppoa heittää nakit ja ranskalaiset naamaan ja sitten löhöämään telkkarin ääreen, mutta täällä se ei ole mahdollista, koska telkkarista tulevista ohjelmista ei ymmärrä yhtään mitään. Ja se sipsien mässytys mitä tulee harrastettua himassa on jäänyt kokonaan pois. Ei turhaan hössötetä kalorimääristä mitä ihminen ahtaa sisäänsä. Vau...tässähän tullaan oikein kunnon terveyspoliiseiksi! Mutta oikeasti kun ajattelee syömistään

Anne: Aamulenkillä marssin askelin 8 km meni lennokkaasti ja päälle vatsaliikkeitä 25. Meidän naapurin madam vaan on yökukkuja, ja telkkarin ääntä kuullaan, vielä viideltä aamulla heräsimme siihen. Merde, hänellä on iltavuoroviikko ja tulee joskus yöllä himaan. Täällä näen paljon unia, viime yönä heräsin lohduttavavaan luontoajatukseen. Mehän ollaan Karin kanssa valittu lapsille nimet luonnon inspiroimina. Meri-Tuulia ; koska meri ja tuuli ovat mahtavat voimat ja Salla-Maaria ; tunturin/vuoren mukaan. Ja uni sanoi minulle; nythän sinä olet paikassa, jossa näet molemmat luonnon ihmeet yhtä aikaa. Näin onkin, olen koko ajan hokenut; että upeeta kun näkyy vuoret ja meri yhtäaikaa. Kaunis ajatus siis alitajunnalta kulkuriäidille! Eka kerta shoppailua Perpignanissa. Ostin syystakin, ihan onnessani pyörähtelin kaupassa ja raahasin Saariston kassalle maksamaan luomustani. Miten onnelliseksi shoppailu saikaan minut taas pitkästä aikaa, tunsin kummallista naisellista yhteenkuuluvuutta kaikkien

Anne: Sunnuntain jännitysnäytelmä oli formulat ja Kimin ajon seuraaminen. Kari halusi jo päivällä ostaa shampanjaa jääkaappiin valmiiksi, koska hän oli varma että Räikkönen voittaa. Niinpä täällä kisastudiossa oli jännittynyt ja hektinen tunnelma koko ajon ajan. Ja voittihan se Kimi, hieno juttu. Saaristo ryntäsi parvekkeelle huutamaan ja tuulettamaan ja shamppanja poksautettiin! Sitten netistä ostettiin Maamme-laulu, jota täällä on ahkerasti soitettu. Maailmanmestaruus tuntuu Karista siis erityisen hienolta. Ranskan tv:ssä Kimin haastattelu vaan oli dubattu ranskankieliseksi, se oli karmeeta kuunneltavaa. Kari: AAAARRRGGHHHH!!!! ME OLLAAN MAAILMANMESTAREITA!!!!!!Mikä tunne täällä renaultin ja peogeotin maassa tuulettaa parvekkeella mestaruutta!!! Mieletön tunne kaikkien niitten rugbyn MM-2007 turnauksessa hävinneiden joukkueiden jälkeen, joita halusin kannustaa voittoon, mutta yksikään niistä ei pärjännyt. Tiesin koko ajan että Kimi näyttää kaikille kuka on jumalauta paras!!!! Ja ni

Anne: lähdettiin Romeon kanssa retkelle Salsesin Etangiin kiikarit kaulassa lintuja katsomaan. Ajettiin pikkutietä pöheikköön, ei löydetty reittiä perille. Mutta nähtiin kuitenkin paljon pikkulintuja ja perhosia. Mentiin Perpignaniin ja löydettiin parkkihalli läheltä keskustaa ja ymmärrettiin jopa miten se toimii. Aika maalaiseksi sitä itsensä aina isoissa kaupungeissa tuntee. Käveltiin ihmispaljoudessa lämpöisessä ja aurinkoisessa kelissä. Käytiin syömässä ruotsalaisten pitämässä ravintolassa. Se oli kuin kotiin olisi mennyt. Söin lihapullat puolukkahillolla ja näkkileipää.Jälkkäriksi vohvelia hillolla ja kermavaahdolla.Nam ja maiskis! Tavattiin siellä ruotsalainen pariskunta, joilla oli talo lähellä Caneeta. Juteltiin retkikohteista ja he antoivat paljon vinkkejä hyvistä paikoista. Mukavia ihmisiä ja hyvin ystävällisiä. Ja oli kiva puhua englantia taas pitkästä aikaa ja ymmärtää mitä toiset puhuvat. Käytiin myös maaseudulla ja kerättiin kaktuksen kukintoja, joissa paljon piikkejä. Sy