Croisanttii vai Näkkärii

 Muutama huomio näistä ovista kun yrittää kulkea. On kyllä sellaiset arpajaiset välillä, että mikäköhän avain mihinkin oveen sopii. Vaihdettiin täällä saarella taas pariksi viikoksi uuteen Airbnb paikkaan ja avainlaatikossa, kun ymmärrettiin miten sen saa auki, odotti kasa nykkeleitä. Avaimethan ovat ulkonäöltään kuin ennen vanhaan mun Ladan avaimet. Tosin Ladaan oli helpompi päästä sisälle ja jos ei avainta kiertämällä lähtenyt käyntiin, niin sitten veivillä. Ranskalaiset lukkosepät ovat kekseliäästi keksineet myös sellaisen version lukon avaamiseen, että sinun täytyy nostaa oven kahvaa samalla ylöspäin kun kierrät avainta lukossa avataksesi oven...luoja, ennen kuin tajusi...varpaan kynsi mustana kun riuhdoin ja potkin ovea että millä jumaleisson tämä oikeesti aukeaa!!! Tänään aamulla katsomaan taloyhtiön uima-allasta ja mainostettua yksityistä pääsyä meren rannalle. Rouva oli tehnyt asian selkeytykseksi oikein videon Youtubeen.  Eli ei sitten ollutkaan ne huoneiston esittely...

  Raflaava aloitus, mutta ollaan luettu ja seurattu paikallista uutisointia kauhulla. On ollut paljon hukkumistapauksia ja niistä voi sanoa ja todeta että aivan turhia! Kolmen viikon aikana mitä ollaan täällä ehditty olemaan, niin jo kuusi henkilöä kuollut hukkuen. Yleensä niissä on osallisena jo ikääntynyt henkilö, yleensä mies, joka on itseään päivän grillaillut rannalla ja sitten rommikrapulassa lähtenyt kroolaamaan. Kuumuus on ihan normi terveenkin fysiikkaa koetteleva, saati sitten vaikka sydänsairaille. Yksi onnellisesti päättynyt tapaus oli kanadalaisesta perheestä, joka oli ilman opasta lähtenyt kiipeämään tulivuori Peleén huipulle. Vuorihan on 1400m korkea ja sinne kiipeäminen vie edestakaisin noin 6 tuntia. Tulivuoren huippu on yleensä aina pilven sisällä ja iltaisin vielä tulivuoren kalderaan syntyy sankka sumuseinä. Voi helposti ajatella että kyllähän vuorta aina alas pääsee, mutta sankassa sumussa et pysty löytämään takaisin alas vievän polun suulle. Perhe joutui yöpym...

 Ruokaa…ukko huokaa. Airbnb majamme on pieni mutta kaiken korjaa oma, ihka omassa käytössä oleva uima-allas. Siis aika paljon touhuamme itse sapuskaa kaksi keittolevyä omaavassa minikeittiössä. Paljon on nuudelia syöty. Ruokien hinnat nousseet kaupassa myös täälläkin törkeesti. Myös vihannekset hirmu hinnoissa, vaikka täällä ei tarvitse todellakaan kasvihuoneita lämmittää sähköllä niin kuin kotipuolessa lumen keskellä. Saaressa tosin kasvaa hieman eksoottisempaa mitä paikalliset noukkii ihan puusta. Kuten esimerkiksi Leipäpuun hedelmää. Vävypoika kävi meille sitä puusta hakemassa takapihaltaan. Sitä voisi verrata maultaan perunaan ja sitä voi käyttää samoin. Muusia, paistettuna tai mitä siitä nyt keksiikään sitten laittaa.  Pari kertaa käyty ulkona syömässä ja jopa kerran vähän synttäripäivänä fiinimmässä paikassa. Puitteet on komiat mutta ruoka kuin olisi ABC:llä. Lautanen täpötäynnä ranskalaisia ja muutama lihakokkare kaverina. Ei tietoakaan vihanneksista. Tomaattia vihannek...

 Kun Martiniquella ollaan, niin mistä saari on kuuluisa; niin tietysti rommeistaan! Siinä oiva syy suunnata auton keula kohti saaren pohjoisosassa, tulivuori Peléen juurella olevaa rommitislaamoa.  Depazin rommilla ja sen kuuluisalla linnalla on historia, joka liittyy myös läheisesti Martiniquen historiaan ja tulivuori Peléen tulivuorenpurkaukseen vuonna 1902. Victor Depaz, joka herätti tislaamon henkiin katastrofin jälkeen, ilmentää koko alueen historiaa. Mies palasi juurilleen ja kehitti rommituotantoa sekä rakennutti tuhoutuneen lapsuudenkotinsa raunioille uuden samanlaisen linnan. Hänellä oli 11 lasta ja poikansa jatkoivat hyvin menestynyttä rommituotantoa.  https://depaz.fr/en Nousimme pitkää mäkeä ylöspäin kohti vuorta ja ohitimme matkalla sinne kuumuudessa vaeltavia turisteja, joilla varmaankin oli mielessä ilmaisen rommimaistelun kutina jo kielellä. Parkkikselle päästyämme siellä oli jo pari bussilastillista jenkkejä, jotka oli kuskattu laivalta, joka oli parkkeer...

 Ja rantojahan Martiniquella riittää kuin hiekanjyviä sandaaleissa. Lähdettiin siis kohti yhtä parhaimpia, joka sijaitsee itärannikolla, lähellä kaupunkia La Trinité. Sinne on Fort-de-Francesta puolen tunnin ajomatka. Suunta kohti Caravellen niemimaata joka kurottautuu pitkälle kohti Atlanttia. Hetken päästä olemmekin 3000 asukkaan kylässä nimeltään Tartane. Kaunis, valkoinen hiekkaranta on muodostunut koralliriutoista ja koralliriutta näkyikin kauempana ulapalla. Riuttaan löivät valkoiset vaahtopäiset aallot. Ranta oli matala ja vesi hyvinkin lämmintä, näin suomalaiselle ainakin.  Sunnuntaisin perheet tulevat rannalle koko päiväksi. Pöytiä ja tuoleja kannetaan varjoisiin puiden ympäröimiin paikkoihin, riippukeinut viritetään siestaa varten ja kylmälaukut ovat täynnä herkullisia juomia ja eväitä. Lapset juoksevat hihkuen mereen ja siellä leikitään ja sukellellaan. Nuoriso on parkkeerannut autonsa lähelle rantaa ja iloinen rantamusiikki soi kaiuttimista. Rannalla on pieniä myyn...

  Kun on lomalla vapaana leijailemassa kuin nuottipaperi tuulessa, niin on mukavaa yrittää rustata jotain uutta. Viimekertaisesta onkin aikaa… sapattivapaalla vuonna 2007 Etelä-Ranskassa tuli äänitettyä omia tekeleitä läppärillä. Ei siis ihan kauhean usein. Tänään luin uutisen, että Liisa Akimof on tehnyt uuden levyn 27 vuoden jälkeen. Kyl maar määki sit parit biisit saan rustattua. Tosin pientä hankaluutta ilmassa. Löysin täältä musaliikkeen netistä googlaamalla ja eiku sitä metsästämään. Löytyi teollisuusalueelta ja oho! Tuossa se varmaan on. Siitä varastorakennusta ympäri kiertämään ja ei helvata, ei se täällä voi olla, vaikka kyltti komiasti seinässä. No ei ollut. Selvisi että muuttanut muualle ja mösjöö kadulla viittoili että tuonne päin vaan. Ja löytyihän se. Kitara pitäisi saada. Etukäteen Air Francen sivuilla zoomatessa oman kitaran tuonti olisi maksanut 100€ tähän suuntaan ja muka paluulennolle sitä ei saisi mahtumaan takaisin kotimaahan. No puotipuksua haastattelemaan ja ...

  Ja sitten kohti seuraavaa majapaikkaa eli ollaan 16 päivää pienessä kalastajakylässä; Case-Pilote. Talomme sijaitsee korkealla, joten täällä onneksi tuulee kokoajan vilvoittaen oleskelua. Muutama vuosi taaksepäin kylä tosiaan oli hiljainen, muutama talo rannalla oleva pikku kylä, mutta globaali turismi löytänyt myös tänne. Niin kuin mekin. Yhä kuitenkin kalastajat saavat toimeentulonsa merestä.  Kuten turistit niin muutkin vieraslajit ovat nykyisin uhkana. Yksi kalastuksen ongelma on vieraslajina Intiasta ja Tyyneltämereltä levinnyt Leijonakala. Se on äärettömän myrkyllinen muille kaloille ja voi aiheuttaa allergisille ihmisille jopa kuoleman. Myrkky sijaitsee kalan piikkien päissä, eli muuten koreaa fisua ei kannata mennä silittämään. Hyvä puoli on, että kun kalan piikit fileoi pois, se on mainio ruokakala! Linkki  hesarin juttuun  https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000002907224.html Olemme nauttineet eniten tästä omasta uima-altaasta. Aamu alkaa uinnilla ja vesijump...

Vuosi sitten kun palailtiin kotiin, niin päätettiin ottaa uusiksi parin kuukauden loma täällä Martiniquella. Nyt kun olemme tänään viikon täällä oleskelleet niin pieni yhteenveto ekasta viikosta paikallaan. Tällä kertaa meillä on 4 eri Airbnb lokaatiota eri kohdilla saarta. Ensimmäinen viikko vietettin Le Carbetissa saaren pohjoisosassa viehättävän ranskalaisen jo eläkkeellä olevan Paulan luona. Jaoimme hänen kanssaan kaksion jossa meillä oli oma huone. Yhä edelleenkään emme osaa ranskaa mutta keskustelut, jopa syvällisetkin, menivät google translaten kanssa mukavasti. Paula edusti varttuneempaa ikäluokkaa kuten jo mekin, ja hänestä oli hauskaa että olimme kuin teinit puhelimet koko ajan nenämme edessä kun yritimme kommunikoida toistemme kanssa! Olimme ensimmäiset ei-ranskaa puhuvat vieraat hänen luonaan. Ja tietysti ekat suomalaiset joihin hän on törmännyt. Paulan luona elimme hyvin terveellistä elämää; iltaisin söimme kasviskeittoa ja joimme hänen tarjoamaa yrttiteetä:)  Autoseik...