day four
Lähtö aamulla kohti Saksaa klo 09.00. Kahden tunnin päästä rajanylitys ja hei hei Ranska. Taaskaan ei tullissa ollut ketään kotona. Euroopassa voi nykyään loikkia ihan mihin maahan vaan unionin sisällä. Kertaakaan ei meitä olla pysäytelty. Ranskan tiemaksu-teiden jälkeen oli hieman ristiriitainen olo. Vaikka Ranskassa ollaan käsi ojossa koko ajan peàge kohdissa, niin tiet ovat kuitenkin kuin silkillä ajelisi. Saksan puolella köröttely oli kuin tiet olisivat vaihtunut kyntöpeltoon!!!
Päämääräpaikkana; Koblenz. Koblenz sijaitsee Länsi-Saksassa, Rheinin ja Moselin yhtymäkohdassa hieman Ruhrin alueelta
etelään. Alue on erittäin luonnonkaunis ja kuuluisa mm. kauniista linnoista ja viinitiloista.
Koblenzissa on n. 110000 asukasta. Historiallisesti kaupunki on osavaltionsa merkittävimpiä. Jo muinoin roomalaiset ovat täällä olleet....2000v. vanha kaupunki.
Ajanlaskumme alun jälkeen alueella on sattunut kaikenlaisia kommelluksia. Lisätietoja
www.koblenz.de
Meidän mielikuvissa olivat kaksi eri kaupunkia menneet ristiin. Luulimme tulevamme pieneen Moselin varressa olevaan Cochem nimiseen paikkaan. Olimme menomatkalla alas Ranskaan ajaneet tämän pienen viehättävän paikan läpi ja käynneet syömässä siellä. Tullessamme yöpaikan varanneeseemme Coblenz- kaupunkiin, niin olimme kokoajan, että mitä??? Missä on se joenrantakatu. Kuinka täällä on näin jumalattomasti liikenettä. Missä ylipäätänsäkin mahdetaan olla??? Sisääntulo taas kaupunkiin paniikinomaista. Ei mitään tietoa minne ja mihinpäin, että varaamamme hotelli löytyisi. Mutta yhä ilmiömäinen tuuri jatkui. Kuin suunnistajat maastonmuotojen mukaan. Tietysti tiesimme sen sijaitsevan kahden joen risteyksessä, niin kannatti sitä silloin hakea muualta, kuin kukkoloiden päältä.
Siinähän se taas Ibis-kotelli oli nenän edessä!
Jessus, että täällä on kylmä. Kylmä, kostea ilma menee kalsareiden alle, niin että hulahtaa. Olisipa pitkät kalsarit matkassa. Muuten paikat aivan huurussa ennen kotimaata. Pakkasta miinus 2 ja me ollaan aivan helisemässä. Ei huoju enään palmut ja kateellisina katsoimme Ranskan paikkamme säätiedoitusta; +14C.
Anne: Juu, täällä ollaan Jyväskylän kokoisessa cityssä, eikä missään pikkukylässä. Tuli varmaan lipitettyä sitä viiniä kuitenkin liikaa, kun reittiä tehtiin, kun näin paikat ovat omassa mielessä menneet sekaisin. Sumuinen sää ja paikan tavanomainen kaupunkimaisuus ei houkuttele valokuvaajaa minussa esille. Niinpä hytisten kävelylle jokea etsimään, yhteen kirkkoon pujahdimme hetkeksi lämmittelemään. Siellä soi melko suruvoittoinen urkumusiikki ja vanha mies istui surullisena penkillä pää käsiensä välissä lukemassa Raamattua. Oi joi, missä iloiset mummut , kukat ja valoisuus jonka kohtasin kylien pikku kirkoissa? Iloa ja kohtaamista kun kohtaa, se jää omaan mieleen lämmittämään kuin pieni kynttilä vielä pitkäksi aikaa; kylien ihmisten elämäntie on varmasti myös ankara ja kova, mutta jotain siinä on.... Arvokkuutta ja aitoa lämpöä!
Ps. mut jumankekka, ruoka ja juoma hyvää! Käytiin illalla paikallisessa kiinalaisessa syömässä. Annos kun tuotiin pöytään, niin ajateltiin että ok, tämä on varmaan yhteinen. Mutta hetken päästä kannettiin toinen samanlainen pöytään! Todelliset rekkamiehen annokset! Kolmet kaljat, jälkidrinksut, ateriat per naama; 20€. Hyvä Saksa!!!
Pss. täältä voi kuunnella musiikilliset tuotoksemme, mitä teimme Välimerenrannassa palmujen alla...kartanlukijan bluessiin on Anne, meidän kartanlukija, tehnyt sanat! http://www.myspace.com/karisaaristo
Kommentit