Croisanttii vai Näkkärii

  Ja sitten kohti seuraavaa majapaikkaa eli ollaan 16 päivää pienessä kalastajakylässä; Case-Pilote. Talomme sijaitsee korkealla, joten täällä onneksi tuulee kokoajan vilvoittaen oleskelua. Muutama vuosi taaksepäin kylä tosiaan oli hiljainen, muutama talo rannalla oleva pikku kylä, mutta globaali turismi löytänyt myös tänne. Niin kuin mekin. Yhä kuitenkin kalastajat saavat toimeentulonsa merestä.  Kuten turistit niin muutkin vieraslajit ovat nykyisin uhkana. Yksi kalastuksen ongelma on vieraslajina Intiasta ja Tyyneltämereltä levinnyt Leijonakala. Se on äärettömän myrkyllinen muille kaloille ja voi aiheuttaa allergisille ihmisille jopa kuoleman. Myrkky sijaitsee kalan piikkien päissä, eli muuten koreaa fisua ei kannata mennä silittämään. Hyvä puoli on, että kun kalan piikit fileoi pois, se on mainio ruokakala! Linkki  hesarin juttuun  https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000002907224.html Olemme nauttineet eniten tästä omasta uima-altaasta. Aamu alkaa uinnilla ja vesijumpalla ja illalla täh

Vuosi sitten kun palailtiin kotiin, niin päätettiin ottaa uusiksi parin kuukauden loma täällä Martiniquella. Nyt kun olemme tänään viikon täällä oleskelleet niin pieni yhteenveto ekasta viikosta paikallaan. Tällä kertaa meillä on 4 eri Airbnb lokaatiota eri kohdilla saarta. Ensimmäinen viikko vietettin Le Carbetissa saaren pohjoisosassa viehättävän ranskalaisen jo eläkkeellä olevan Paulan luona. Jaoimme hänen kanssaan kaksion jossa meillä oli oma huone. Yhä edelleenkään emme osaa ranskaa mutta keskustelut, jopa syvällisetkin, menivät google translaten kanssa mukavasti. Paula edusti varttuneempaa ikäluokkaa kuten jo mekin, ja hänestä oli hauskaa että olimme kuin teinit puhelimet koko ajan nenämme edessä kun yritimme kommunikoida toistemme kanssa! Olimme ensimmäiset ei-ranskaa puhuvat vieraat hänen luonaan. Ja tietysti ekat suomalaiset joihin hän on törmännyt. Paulan luona elimme hyvin terveellistä elämää; iltaisin söimme kasviskeittoa ja joimme hänen tarjoamaa yrttiteetä:)  Autoseikkail

 Lentäminen on mukavaa vaan ei lentokenttäily. Muutaman kerran kun tässä on käyty Martiniquella niin on kertynyt erilaisia kommelluksia. Pitää aina mennä Pariisin kautta ja siitä sitten loikataan  n.9h meren ylitse. Näin viisastuneena kannattaa aina valita lentoyhtiöksi Air France. Vaikka kuinka pitäisi olla kotimaahan kallellaan. Aina kun on menty Finnairilla niin on ollut lentokentän vaihto edessä. Lentolippuja tilailessa kannattaa oikeesti tilailla sellaiset piletit että ei tarvi tehdä lentokentän vaihtoa. Myös kun valitsee AF:n niin laukut siirtyy kätevästi jatkolennolle. Muuta ei jää kuin siirtyminen seuraavaan lähtöhalliin joka on noin 15min kävelyn päässä. Tosin väliin mahtuu yksi passitarkastus. Ranska on lakkojen luvattu maa. Kerran tultiin CDG:lle ja piti vaihtaa kenttää Orlylle jonne bussilla n. tunnin siirtyminen koska se on vastakkaisella puolella Pariisia. Pakasiien kanssa tullaan aulaan joka on aivan tupaten täynnä. Varmaan tuhannen turistia. Lakko. Siitä sitten kunnon o

 Mieäletön spektaakkeli!!!Kyllä vanhaa rummun lyöjää ilahdutti nähdä lukemattomien perkussioryhmien esiintyminen. Korvia huumaava ja todella äänekäs eri rumpujen soitto raikasi ja kertautui kaikuna kapeiden katujen seinistä. Pääsimme siis kokemaan maistiaisia tulevista karnevaaleista. Niin sanotut etkot olivat nämä Valokarnevaalit joissa nimen omaan oli valo pääosassa. Yli neljäkymmentä eri ryhmää oli esiintymässä pääkaupungin Fort-de-Francen kaduilla. Kulkueisiin osallistuivat soittajat, tanssijat ja autot, jotka ovat nimeltään Les Bradjaks. Autot ovat niin sanottuja karnevaaliautoja erikoisvarustein ja niiden ”juttu” on karmeasti ampuva pakoputki!  Karnevaalit otetaan tässä katolisessa maassa tosissaan. Pukuja suunnitellaan ja valmistellaan läpi vuoden. Koko saari pysähtyy juhlimaan. Koululaisilla on kahden viikon karnevaaliloma, joka meillä  on viikon talviloma. Myös muu saari sulkeutuu viikoksi juhlimaan. Karnevaalien juuret ovat keskiajassa ja sen nimi tulee  latinan sanasta Carne

 Lähdimme jo klo 8.00 laivalla kohti Fort-de-Francea ja alakoululaisten paraatia. Paraatin teemana oli 4 elementtiä; pienimmät marssijoista olivat 3-4 vuotiaita koululaisia. Kouluista olivat kaikki saaneet teemoihin sopivat puvut ja päähineet. Teemoina siis ilma, vesi, tuli ja maa. Koululaiset marssivat pitkin pääkaupungin katuja opettajien johdolla; ja iloiset vanhemmat kuvasivat ja kulkivat paraatin mukana. Musiikki antoi rytmin askelille ja rumpu- sekä rytmiryhmä oli aivan ihana. Kesken paraatin tuli myös reipas sadekuuro, mutta se ei menoa pahemmin häirinnyt. Täällä kuurot ovat kovia, mutta myös nopeasti ohi ja aurinko paistaa taas. Oli mahtavaa seurata paraatia, vaikka Lucasta emme onnistuneet tunnistamaan isosta lapsijoukosta. Tunnelma oli iloinen ja herkkä, vaari videoi ja mumma tanssi mukana ja kuvasi kännykällä. Lasten riemua oli ilo seurata. Ilokseni huomasin myös että erityisen mainiot koululaiset olivat paraatissa täysillä mukana.

 Elämä on lenseää kun aurinko porottaa ja palmut heiluu. Hommat tehdään jos tehdään omalla painolla eikä kauheesti tressailla. Se on tämän oleskelun aikana monesti tullut huomattua. Ranskalaisilla suu käy koko ajan ja välillä on pakko ihmetellä mistä sitä jutun juurta riittää. Small talking- luvattu maa. Suomessa  kun pakkasessa  asutaan niin ei paljon parta pärähdä. Moikat heitetään ja siinä melkein tärkeimmät asiat sitten jo käyty läpi. Täällä heti hyökätään iholle poskipusuja jakamaan. Aina ei kanssa tiedä mitä päivä tuo tullessaan. Oltiin rannalla ja parkattu auto vähän kauemmas ettei nähty mitä sen luona touhutaan. Kun parin tunnin päästä tultiin paikalle oli tie kaivettu auki poikki niin ettei millään pääse tätä juoksuhautaa kiertämään. Huh...pari vanhaa lankun pätkää heitetty kaivannon yli autoille ylitykseen. Jäi ajamatta. Vuokra auto eikä vielä naarmun naarmua. No montusta ukko nousi ja sanoi että hän voi ajaa. No tulihan se yli. Hissi talossa kanssa tuo muistoja sapattivapaal

 Se mikä täällä pistää silmään on se että täältä puuttuu täydellisesti ökymoottoriveneet. Itse asiassa 2kk aikana en ole nähnyt ensimmäistäkään ja ollaan sentään oltu koko ajan näköetäisyydellä merestä. Purjehdus on SE juttu ja  täällä näkee purkkareiden perässä mitä moninaisimpien maiden lippuja; Australiasta Norjaan. Sademetsät kun jo koluttu ja taivaalla lennetty, niin on aika lähteä purjehtimaan ja kokea Martinique mereltä. Löysimme siihen tyttären avustuksella 100% ekologisuuteen sitoutuvan Madisail perheyrityksen. Trimaran on alus joka on niin sanottu kolmirunkoinen purjealus ja tästä johtuen erittäin turvallinen verrattuna tavalliseen purjeveneeseen. Käytännössä trimaran ei kallistele ollenkaan, jolloin siellä eri tarvi syöksyä laidalta laidalle kuten tavallisessa purkkarissa sen kallistuessa! Kuitenkin alus tavoittaa reippaan 17-20 solmun matkavauhdin. Vauhtina se on siis sellainen että voisi vaikka vesihiihtää veneen perässä. Noh...YouTubesta löytyy tällainenkin video:) Koska