Croisanttii vai Näkkärii

 Yksi upeimpia tapoja tutustua saareen on nousta ylös lintuperspektiiviin eli vuokrata lentokone. No tällainen mahdollisuus oli yllärinä järjestetty synttäreiden kunniaksi ja jopa pidetty sankarilta viimeiseen hetkeen asti piilossa. Siispä kohti saaren päälentokenttää mikä itse asiassa on myös se ainoa lentokenttä. Aika cool tunne kun edellä nousukiitoon  rullaa jättikokoinen Air Francen Boing 777 ja me siinä pienen Cesnan kanssa heti perään nousulupaa lennonjohtotornista odottaen. Pientä starttaus ongelmaa heti alussa koska kone ei käynnistynyt kolmella yrityksellä. Lentäjä siihen vaan että; "Keep calm, caribian way", ja vaihdettiin sitten lentokonetta. Täytyy kyllä tunnustaa että siinä vaiheessa ajattelin, että kohta kaartaa Peugeot viereen, konepelti pystyyn ja otetaan akkukaapelit esiin. Taivaalle päästyämme otimme suunnan pohjoiseen ja kävimme tutustumassa lentäen siellä oleviin suojeltuihin luontokohteisiin.  Yllätys oli nähdä kuinka paljon siellä oli pieniä saaria. Kun

Saint-Pierre ja takana tulivuori Pelée.  Martinique on juuri valittu täksi vuodeksi yhdeksi kolkaksi maailmassa mikä tänä vuonna on nähtävä. Ainakin jos uskomme kuuluisaa New York Times-lehteä. Lehdessä on valittu 52 paikkaa joista Martinique sijoittuu sijalle 16. Tästä innostuneena ei ku taas autoon vaikka tänään on perjantai ja 13. päivä. Suuntana yhä aktiivinen tulivuori Pelée. Sen juurella oleva kaupunki Saint-Pierre ei ollut kuitenkaan kauhean onnekas vuonna 1902 kun tulivuori purkautui dramaattisesti tappaen muutamassa hetkessä noin 30.000 ihmistä. Vuoren huippu räjähti taivaan tuuliin ja 500 asteinen pyroplastinen massa lähti vyörymään pikajunan vauhdilla kohti 6km alla olevaa silloista pääkaupunkia. Edetessään se sytytti kaiken kohtaamansa. Myös useat laivat jotka olivat  kaupungin edustalla redillä syttyivät tuleen. Osa merimiehistä tajutessaan mitä on tapahtumassa yrittivät pelastautua hyppäämällä mereen mutta pian sekin oli muuttunut kiehuvan kuumaksi. Tästä tapahtumasta löy

Aamulla kohti yhtä top 5 paikkaa mikä on aivan pakko kokea tällä saarella. Katseltiin netistä  paikan aukeavan jo klo 9 eli ei muuta kuin keula kohti vuoria. Paikka sijaitsee Fort-de-Francen keskustasta kymmenisen kilometriä sisämaahan päin ylös kohti sademetsää. Tie kihara mutta olen jo tottunut kaahaamaan ranskisten perässä. Toki täällä niin kuin kotomaassakin, kun Audi ilmestyy peräpeiliin kiinni, niin pakko on vaan päästä ohi! Siis tie oikeesti on kapea ja yleensä sateen liukastama, koska vuotuinen sademäärä on sademetsässä 6-8metriä....siis oikeesti!!!  Paikalle päästiin ehjänä ja sitten parkkipaikan hakua. Ihan hirveesti ei ole siihen varattu pysäköinti paikkoja, mutta kun katsoo mihin fransut kiesinsä tunkee, niin ei ku matkien perässä vaan. Paikkahan on yksityinen puutarha tai ainakin alunperin. Sen on perustanut  v.1982 puutarhuri jonka intohimona oli trooppiset kasvit. Puutarha on noin 3 hehtaaria ja siellä on 3000 erilaista trooppista kasvia kukkineen ja 300 palmua jos oikei

Muutama rommitynnyri.  Kuukausi on hurahtanut nopeasti täällä Diamantissa. Ystävämme Tuija on  täällä myös ensimmäistä kertaa ja olemme retkeilleet paljon yhdessä. Tuijan majapaikan ehdoton plussa on ollut uima-allas ja sen yhteydessä oleva baari, jossa olemme käyneet myös ahkerasti. Tänään on muuttopäivä pieneen kalastajakylään ja tunnollisina suomalaisina pestään kaikki paikat ja luovutetaan avaimet. Paikka, Santa Maria, on ollut hyvä ja siisti, myös hyvin hiljainen. Makuuhuoneen iso vuode ja hyvä ilmastointi myös plussaa. Pation mahtava näköala ja meren kohina aivan ihanaa.   Paras ruokapaikka täällä on ollut uusi ravintola Chill ja rantakioski sekä pizzeria keskustassa; joka saanut reissaajien suosituksia joka vuosi. Mies ajaa täällä autoa kuin rallikuski, pikkutiet hyvin mutkaisia ja melko kapeita. Citroen kulkee hyvin ja jaksaa vetää isoja mäkiä ylös meitä kolmea. Olemme nähneet isoja banaaniviljelmiä ja tietysti sokeriruokoviljelmiä, joita on joka paikassa. Habitation Clementiss

 Niin Ranskassa kuin täällä departementissä pyöriessä näitten vuosien aikana reissatessa ei ole voinut välttyä näiden meille oudoista ranskalaisten ruoka-ajoista. Jos et kerkee tai olet jossain tien päällä, niin turha on mennä ruikuttaa murkinaa mihinkään ruokapaikkaan klo 14 jälkeen. Turha on kanssa mennä ennen klo12 norkoilemaan ruokapaikan ovensuuhun. Ja sama laulu illalla. Ravintolat aukeaa klo 19 ja piste. Nälän maa. Niin monet kerrat on jouduttu menemään mäkkärille  syömään, kun suomalaisen sisäinen vellikello sanoo että nyt on nälkä! No nyt on tällä reissulla täällä saaressa aika monessa mestassa käyty syömässä. Ja homma mennyt asteikolla; "Ette voi olla tosissanne-järjettömän hyvää". Ollaan käyty ihan normipaikoissa, ei siis missään iltapukumestoissa. Ravintoloita rannoilla ja kaupungeissa. Aika soronnnoo pohjalta ollaan menty ja pyritty kuitenkin aina paikallista tarjontaa suosimaan. Valittu siis myös kreolikeittiön tarjontaa.  Ranskassa auttaa jos viitsii vilkaista

 Havahduimme lukiessamme mitä olemme nyt kirjoitelleet matkablogiin tästä oleskelustamme täällä saaressamme, niin olemme kirjoitelleet kokemastamme kuin olisimme täällä muka ensimmäistä kertaa. Vierailumme on kuitenkin Martiniquella kuudes tai seitsämäs. Juu...kuulostaa leveilyltä ja brassailulta! Mutta olemme aina ennen tulleet tänne vieraiksi, koska lapsemme ja lapsenlapset asuvat täällä. Pieni selvityksen paikka olkoon siis. Tämä kerta tuntuu siis siltä kuin olisimme itse tällä kertaa täällä ensi kertaa turisteina. Ehkä se johtuu siitä että nyt meillä eläkkeellä on kaksi kuukautta aikaa tutustua saareen ja kertoa siitä. Nämä meidän isovanhempina vierailumme tänne on pyritty tekemään vuoro vuosin, eli pyritty siihen että näkisimme kuitenkin toisemme edes joka vuosi.  Mummolan matka on vaan niin pitkä...lähes 10.000 km. Tosin jos lapset asuisivat vaikka 400 km etäisyydellä vaikkapa Jyväskylässä, niin nähtäisiikö kuitenkaan sen useammin:) Nyt vanha ystävämme Suomesta saatiin houkuteltu

 Pitää hieman avata tätä meidän valitsemaa majapaikkaakin, miksi juuri täällä. No siihen  on aika helppo vastaus. Täällä tuulee. Sanotaanko näin, että kun pohjosesta tänne tullaan melkein napapiiriltä, niin lämpö on suomalaiselle järisyttävä ennen kuin siihen tottuu. Yleensä siihen menee se pari viikkoa ja sitten useimmilla jo lentokenttä kotia kohti kutsuu. Tämä paikka sijaitsee saaren eteläosassa Atlannin puolella. Lämpötilaerot, vaikka eivät ne kummoisia olekaan, niin jatkuva tuuli joka saaren tällä puolella puhaltaa mukavasti kuitenkin saa olon tuntumaan kohtuulliselta. Haittapuoli on sitten rannalle vyöryvät suuret aallot. Rantaa ei voi kutsua millään lailla kauhean lapsiystävälliseksi. Rannoilla ei muutenkaan ole missään uimavalvojaa, joten tarkkana saa olla. Ranta itsessään on todella pitkä. Viralliselta nimeltään se on Grande Anse du Diamant ja mittaa sillä on 3km. Lähin vertaus voisi olla Hangon Tulliniemenranta 2km pituudella. Tämä kylä on saanut nimensä sen edustalla olevast