Croisanttii vai Näkkärii

Yöllä aivan helvetillinen myrsky ulkona. Ikkunat paukkuivat ja koko talo tärisi aivan kuin oltaisiin oltu Ruotsinlautalla puskemassa läpi ahtojäiden. Kello kolme yöllä myrsky saavutti kovimman vaiheensa ja oli aivan pakko nousta katsomaan pysyykö oikeasti meidän seinä pystyssä. Se kun on pelkkää lasia koko seinä. Oikeasti se heilui jo siihen malliin, että alkoi pelottaa. Naapuriasunnosta ikkunat menivätkin sitten rikki ja aamulla alkoi ikkunamiehet väsäämään uutta tilkettä seinään. Aamu vihdoin valkeni ja vielä valtaisat mainingit vyöryivät kohti rantaa. Tänne asuntoonkaan ei viitsitty jäädä johtuen ikkunamiesten rälläkän ja poran laulattamisesta joten päätimme lähteä retkelle kohti Espanjan rajaa taas siihen pieneen nättiin Collioren satamakylään. Etelätuuli oli aamulla tuonut Afrikasta lämpimän ilmamassan meille ja lämpömittari näytti lukemia 17C. Ajellessamme kohti Colliorea ei voinut uskoa silmiään mitä auton ulkolämpömittari alkoi näyttämään...ensin 19C ja sitten taas 20C joka jo

Anne: Yöllä kuului kuin juna olisi mennyt huoneessa, ikkunat heiluivat ja joka puolella ujelsi. Etelästä tuuli ja meri myrskysi ja Kari kuorsasi. Kuuntelin sekä innoissani että hieman peloissani yöllistä tuulen voimaa. Lopulta nukahdin ajatukseen majakasta ja myrskykuvista, joita aamulla voisimme mennä ottamaan. Aamulla riensimme aallonmurtajalle kuvaamaan. Puomit olivat kiinni, koska aallot löivät murtajan yli. Sinne kuitenkin kiertotietä pääsee ja siellä seisoimme tuulessa ja ihailimme meren hurjuutta ja napsimme kuvia. Vesi oli noussut ja äskeinen auringonottopaikamme oli veden vallassa. Taivas oli musta ja meri valkoista vaahtopäätä täynnä. Lämmintä on 17 astetta, koska tuuli tulee etelästä. Auto oli ihan hiekan peitossa, se mentiin pesemään itsepesulaan ja parkkeerattiin ensi yöksi kauemmas rannasta. Myös kaasu loppui meidän lämppäristä, sitä haettiin bensa-asemilta, toinen asema tärppäsi; saimmekin sen hintaa 24e. Kävimme myös ruokaostoksilla Carrefourissa , jossa ekan kerran oli

Anne: Eilen olimme Romeon kanssa retkellä Ceret-nimisessä kylässä. Siellä asuu 8000 ihmistä. Olimme Modernin taiteen museossa, jossa Picassoa ja upea Marc Chagallin työ: Les gens du voyage. Picasso ja monet muut taiteilijat ovat viihtyneet Ceretissä vuosien saatossa. Ei ihme, kylässä on vanha kaupungin osa ja keskusta, jota plataanipuut hienosti reunustavat. Söimme picniciä keskustassa ja kävelimme pieniä kujia. Kävimme myös tekojärven rannalla kävelemässä ja juomassa telttakahvit, hauska paikka; tuli Aurlahden ranta mieleen. Siellä kahvila auki ja musa soi ja ihmiset päiväkävelyllä. Tänään olen opetellut fotoshoppia ja tehnyt montaa kuvaa laitettavaksi blogiin, sillä aikaa kun Kari otti päiväunet ja kuorsasi äänekkäästi. Aamulla olimme taas pitkästä aikaa lenkillä ja Kari juoksi Etangilla kuin varsa vain. Kotipäivä siis, pyykinpesua ja kuvien tekoa, kitaransoittoa ja lukemista. Meidän kännykkä edelleen temppuilee, yhteys on milloin sattuu...

Kirjojen lukeminen on vaarallista...kun ihmisellä on liikaa vapaa-aikaa on mahdollisuus että tarttuu johonkin uuteen kuten esimerkiksi kirjaan. Luin aivan vasta ilmestyneen kirjan; Mies, jonka ovat kirjoittaneet kaverukset Martti Puohiniemi ja Göte Nyman. Huomasin kauhukseni että täytän täydellisesti heidän keksimänsä uuden sanan; uusjämähtänyt. Kirjoittajat maalaavat hienon kuvan Farkkupukuisista “harmaasta rivistöstä” olevista miehistä jotka ovat tuttuja jokaiselle rock tai blues konserteissa käyneelle. Vanheneva ja lujasti omista musiikkitottumuksista kiinni pitävää viihteen rintamamiesjoukkoa jotka joka kerran kuunnellessaan Beatlesia tai Hendrixiä elävät uudestaan nuoruutensa. Koska tämä musiikin lajityyppi on pysynyt muodissa 1960 luvulta asti kokevat viihteen rintamamiehet itsekkin olevansa ikinuoria.Oivaltamatta siis jää se totuus,että omien lastensa silmissä he näyttävät samalta kuin heidän silmissään näyttävät talvisodan veteraanit. Viihteen rintamamiesten muistellessa Clapt

Hip hei viiniä tuli maisteltua ja hyvää ruokaa syötiin. Juhlat siis Majakassa, kokki teki calvados-hunajakanaa liekitettynä, riisiä ja jättikatkarapusalaattia. paljon kynttilöitä ja Espanjan kanavan musaa! Viini oli mansikkaista ja toinen pullo oli antavaa... Puhuttiin tunteista ja muisteltiin kesää ja lapsuuttamme. Ja ihmeteltiin ääneen kuinka tärkeäksi sitä toiselle tulee 30 vuodessa. Sitähän se kaikki on, rakkautta rakkautta vaan; Daven sanoin. Tänään oltiin Romeota moikkaamassa, hän oli autonkorjaushommissa ja taas vanha Peugeot starttaa, kun Romeo vaihtoi siihen koko starttimoottorin. Kun se starttaa, sillä ajaa vaikka New Yorkiin ; nauroi Romeo. Hankimme tänään paikallisen operaattorin prepaid kortin. Puheaikaa voi käydä ostamassa paikallisista Tabaceista. Kun on maksanut haluamansa määrän puheaikaa, saa madammelta numerosarjan joka pitää aktivoida soittamalla tämä koodi takaisin operaattorille. palvelu on tietysti ranskaksi....oli siinä arvaamista kuinka tämä oikein tapahtuu, mu

Hip-hei!!! Tänään on Beujolais Nouveau päivä!!!! Kaikki ranskalaiset ovat tänään aivan viinikekkulissa mutta emmehän toki me....surullista että Suomessa on Alko lakossa ettekä pääse maistelemaan tämän vuoden viinisatoa. Toivotaan että Lohjan Alko on auki edes. Tästähän tässä Beaujolais jutussa on kysymys. Kaikki pääsee muistelemaan tämän menneen kesän makuja viinipullosta. Tänään muistellaan mennyttä kesää, niitä ihania aurinkoisia päiviä järven rannalla, uintireissuja ja hauskoja kesäjuhlia. Olen aina luullut että kyseistä viiniä on vain tämä Georges Dubeufin valmistama jota löytyy aina Suomesta, mutta sitähän oli paikalisessa maitokaupassa 12 eri valmistajan vaihtoehdot. Ostettiin tieteskin kolmen eri valmistajan viinit ja illalla on tiukka viinikerhon kokous!!!! Väittely onko pukee viipyilevämpi tässä länsirinteen rypeleissä vai onko etelärinteen maku sitttenkin viipyilevämpi. Juu, ja mun täytyy pitää puoleni, ettei Kari pääse lurppaamaan kaikkia pulloja kun selkäni käännän. Hän on

Anne ja kari: Lähdettiin retkelle vuorille tänä kylmänä marraskuun päivänä. Lämpöä täällä tänään vain 7 astetta. Ajettiin tie 116 loppuun saakka... hei, mikäs kyltti toi on...Espangne,Espanjan raja. Ei muuta kuin uukkari, koska ei ollut passeja mukana ja rajamies alkoi viittelöimään vähän turhan kutsuvasti. Kartta kaivettiin silloin vasta esiin ja todettiin että kyllä se nyt ihan paikkansa piti. Olimme ajavinamme kohti Andorraa koko ajan mutta Epsanja pääsi yllättämään!!! Ja kun päästiin Mount Louisin kohdalle alkoi sataa lunta!!! Ihanaa pakkaslunta leijaili hiljalleen taivaalta ja pakkasta oli 2 astetta. Joten koettiin vähän talveakin täällä. Kivaa leikkiä Suomen säätiloja.... Upeat maisemat ja laskettelupaikat siellä vuorilla. Kuultiin myös lyhyitä konekiväärin sarjoja ja anne sanoi että ne nyt varmaan ranskalaiset siellä metsästelee taas jotakin.Myöhemmin selvisi että siinä vieressä on paikka nimeltä Font-Romeu joka on jonkinlainen itsenäinen minivaltio. Bourg Madame on rajakylä,