Tekstit

Team Ahma vaeltaa

Ollan nyt siellä mistä vielä viikko sitten luettin kirjasta ja otettiin kopioita kirjan sivuista. Outo tunne, kun on mukana yhtäkkiä lukemassaan kirjassa. Tämä paikkahan oli varhaiskeskiajalla v.900 yksi niistä neljästä pyhiinvaelluksen aloitus kohdista ja parhaiten säilynyt vanhassa asussan seuraten muinaista tietä Santiago de Compostellaan Pyhän Jaakobin haudalle Espanjaan. Aikonaan se luonollisesti suoritettiin jalan, ja määränpäähän oli 1500km. Tämä kylä on rakennettu muinaisten sammuneitten tulivuorten päälle Aamulla lähdettiin pikkukyliin, St Privat, Monistrol ja Saugues, Samaa reittiä kun pyhiinvaeltajat aikoinaan. Vanhoja pikkukyliä, tiellä näkyi reppumiehiä ja -naisia sekä pyöräilijöitä. Vähän hävetti ajaa autolla ja oma rapakunto myös mietitytti. Kampasimpukan merkkejä oli joka paikassa, anne osti Notre Dame de Francen kupeesta itselleen yhden. Patsas on aivan järjettömän kokoinen,23m korkea ja 835 tonnia painava ja tehty korkeimmalle kukkulan kohdalle.Patsas on aikoinaan K

The Open Road

Anne ja Kari: Ajomatka oli pitkä, mutta maisemat kauniita kun lähestyttiin Le Puy:ta. Kummallisia sokeritopan näköisiä vuoria, tie kiemurteli ylös vanhoille tulivuoren kraatereille. Alaspäin mennessä oli kuin vuoristoradalla! Maisema ja talot muuttuivat Lyonin jälkeen: tuli kerrostalolähiöitä ja pieniä ruskeita tiilitaloja, etelään päin siis tultiin. Saavuimme kylään ja ajoimme keskustan läpi ja kuin sattumalta osui silmiimme Ibis-hotelli, mikä tuuri! Löytämisen ilo on suuri: halvat hinnat ja internet-yhteys ja englantia puhuva henkilökunta. Olimme yhtä hymyä ja naurua kun kirjauduimme kahdeksi yöksi hotelliin. Hotellivirkailija kysyi mistä olimme, kun niin onnellisina olimme Ibis-hotellista. Suomi ei varmaan paljon hänelle sanonut, oluet kun joimme, opetimme hänelle kippis-toivotuksen. Täällä kirkon vieressä olemme ja lauantaimessun aiheena voisi olla vaikka tämä: Walt Whitman(1900) Song of the open road Toverini! Annan sinulle käteni! Annan sinulle rakkauteni, rahaa arvokkaamman, Ann

Viva la France

Kuva
Anne: Aamupala hotellissa saksassa vallan mainio, kurpitsat ja kynttilät koristavat alkavaa oktoberfestiä. Päästiin Saarbuckenin kautta Ranskaan eikä edes satanut. Ostettiin uus kartta,marco polo, joka oli kyllä huonompi kuin Saksan kartta... Ja matka jatkui Strasbourgiin, tietulliin tietty, Se olikin vähän isompi kylä, ajettiin keskustaan ja äkkiä pois, ei jääty sinne syömään, koska parkkipaikan löytäminen olisi ollut työlästä. Mentiin syömään patonkia bensa-asemalle, siellä seurana viehättävät noin 80-vuotiaat madamet, jotka olivat lähteneet myös vähän moottoritielle ajelulle. Siinä sitä kaikki katseltiin karttoja ja madamet tilasivat kahvit ja omenatortut. Vallan mainiot reissunaiset! Vielä puuttui uskallusta hakea kamera ja kysyä kuvauslupaa, olisi kannattanut.Päästiin siis Colmariin ja löydettiin Ibis-hotelli ihan keskustasta, wau! ja autokin näkyy huoneen ikkunasta! Upea paikka, paljon pieniä kujia, vanha kirkko ja paljon turisteja, tähänkin aikaan.Ja henkilökunta puhuu taas eng

saksanmaa

Kari: Nyt vihdoin ja viimein löydettiin internet kahvila saksan vanhimmasta kaupungista nimeltä Trier. olin jo varma että saksassa ei ole vielä keksitty internettiä, niin vaikealta tuntui löytää koko mahdollisuutta. Eilen ajettiin läpi lyybeckin ja valittiin pikku teitä läpi saksan kohti luneburgia jossa käytiin syömässä ihanassa pikku bistrossa...sir lancelot.Siitä kohti Kasselia ja sieltä Marburgiin.Tiet oli pieniä ja kiemuraisia, paitsi yksi pätkä kohti Kasselia joka oli helvetillistä moottoritie osuutta...näähän ajaa niinkui niillä kellään ei olisi ajokorttia!!!!Tänään aamulla ajo kohti Mooselin laaksoa, jossa seurasimme tosiaan Mosel jokea kymmeniä kilometreja. Saavuimme täällä parhaillaan olevassa hirveässä vesisateessa Cochamiin, pieni kylä Moseljoella. Tyritty ei olla paljon, paitsi täällä on käytössä joku ihme muovinen parkkipoletti, joka saatiin tietysti jemmattua auton etulasin alle. Sieltä sitten kammalla ja pinseteillä 15 minuuttia kaivettiin esiin.Muuten ois pitänyt ajaa

Ruotsin læpi

Kari: No niin... on selvitty lapi tukholman aamuruuhkan loistavasti. Tukholma oli itseasiassa erittain helppo ajettava, koska viking line jatti meidat huomattavasti alemmas kuin silja olisi tehnyt ja nain ollen paastiin heti hyvin merkatulle E4 tielle sisaan. Ainoastaan tukholmassasa oleva jarjettoman pitka maan alle meneva tunneli aiheutti ruuhkaa...onneksi ei omaa mitaan ahtaanpaikan kammoa kun jono seisoi tunnelissa.Ajo helsingborgiin 550km ja lautalla yli Tanskaan. Lautta tosiaan kestaa vain 15min ja oli tosi kiire loytaa auto uudestaan kun luonnollisesti kuitenkin taas kaytiin pissatuolla...aivan viimetipassa.Tanskassa huomattavasti huonommat tiet kuin Ruotsin puolella, jatkuvaa jonoa koko 200km ajan. yopumispaikka loydettin vihdoin pienesta Maribun kylasta joka on jo ihan lahella rødbyn lautta-rantaa. Maribun leirinta-alue, ja sielta vuokrattin møkki jossa suihku ja wc. Hinta yølta 600kr eli 84 eeroo.Paljon , mutta ilta pakkasi jo pælle.OK...paikka hyvæ jæ unet hyvat.Keihaanheitt

LÄHTÖPÄIVÄ

Kuva
Kari: Tänään on sitten lähtöpäivä maailmalle. Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, kaikki tämä pitäisi saada tungettua auton takaluukuun. Lautta turusta klo 21.00 ja sitten huomenna ajo kohti etelää. Vauuu!!! nyt se mitä on odotettu on tosi lähellä. Kaikki tutut hyvästelty ja hyviä neuvoja on saatu runsainmitoin. Vielä eilen käytiin mammalla ja papalla mökillä syömässä kaalipöhköä, todellista aitoa suomalaista perinne ruokaa ja tietysti myös viimeiset saunomiset aidolla puukiukaalla. Ensivuoden puolella vasta taas saunaan. Se kuulostaa kyllä tosi kaukaiselta. Jouluna pitää ilmeisesti käydä kaatamassa joulupalmu ja koristella se kynttilöin. Pitäiskö tossa matkalla vielä napata joku pieni kuusi takaluukkuun??? Tässä vielä kolme tuntia aikaa tehdä loppu tsekkaus kaikesta ja sitten tie kutsuu. Katsotaan nyt sitten miten saamme maailmalla tätä blogia päivitettyä. Ainakin kaikki rensselit olisi mukana sitävarten... Anne: Tänään vietiin salla aamulla kouluun Tikkurilaan ja nähtiin upea kurkiaur

Mamma ja pappa

Kuva
Anne: Oltiin Karin vanhemmilla syömässä ihanaa suomalaista ruokaa; kalaa, sieniä ja muusia! Pappa oli kokkina, sieltä se kokin malli on tullut Karillekin. Family Saaristo oli 1973 automatkalla Euroopassa, Pariisissa ja muualla. Teltalla ja myös hotelleissa. Oli mukava kuunnella matkan muisteloa ja etsiä valokuvia vanhasta pahvilaatikosta. Paljon muistoja ja tarinoita oli mielessä. Muutoin aika tuntuu matelevan ja jännitys alkaa nousta. Minä en meinaa millään jaksaa odottaa, hyvä että nukuttua saan jännitykseltäni. Kuin pienet lapset, joille matkasta saa kertoa vasta kun lähdetään.Oo-la-laa näinkin pieneksi sitä voi tulla. Vaatekasa olohuoneen nurkassa vaan kasvaa, siihen tulee joka päivä lisättyä jotain tuikitärkeää joka pitää ottaa mukaan. Mahtaako kaikki mahtua Fordin takaluukkuun? Samalla mielen valtaa haikeus, voisinpa pakata Sallan ja Merin mukaanmatkalaukkuun/ näin olisi perhe yhdessä seikkailemassa! Jotakin oppimista siis minulla, äitiyden sijaan löytää reissunainen itsestäni. K