Croisanttii vai Näkkärii

  On aika pienelle välitilinpäätökselle näin vuoden viimeisenä päivänä täällä oleskelustamme. Nämä 19 ekaa päivää täällä saarella on mennyt kyllä aivan lentämällä. Kun etäisyys tällaiseen isovanhempien lapsenlasten moikkaamiseen on lähes 10.000km niin silloin kyllä ymmärtää että 24/7 ei edes riitä. Kaikki on mennyt hienosti ja olematon ranskankielikään ei ole ollut ongelma. Olen aloittanut (kari) Duolingon kielikurssin ja kielenä ranska mikä ei varmaan kauhea yllätys ole;)  Meidän uudella vuokra-autolla on nyt suhailtu edestakaisin saarta ja liikenteessä on mukana pärjätty. Joskus vaan kauhua aiheutuu autoista joiden peräpeilissä on punainen tarra A, apprenti eli tarkoittaa aloittelevaa autoilijaa. Tarra pysyy kuulemma kolme vuotta autossa, mutta ainakin  nyt saamani omakohtaisen kokemukseni mukaan voisi sitä kyllä jatkaa kymmeneen vuoteen. No olihan meilläkin Suomessa aikoinaan ns. möllinkilpi, eli takalasiin piti ripustaa vuodeksi 80 km lätkä. Upeita rantoja on päästy kokemaan ja nii

Reissussa tällä  Martiniquen saarella on tullut törmättyä muutaman kerran tähän ilmiöön ja tietysti vanhana rumpalina on herännyt mielenkiinto asiaan. Ja kun saarella asuu vielä oma antropologi tytär, niin helppo oli asiasta tietoa  häneltä tähän lypsää:) Bèlèrumpu on Martiniquelainen rumpu ja samalla myös heidän trationaalisen perinnetanssinsa nimi.  Alun perin rumpua yritettiin kovertaa puusta, mutta se ei oikein toiminut eikä myöskään tietenkää orjilla sallittu omistaa mitään sen kaltaisia teräaseita rummun valmistamiseksi. Hyvin pian löydettiin rommitynnyrit oivallisiksi rummun aihioiksi. Rumpu poikkeaa oleellisesti afrikkalaisesta djembestä joka on muodoltaan enemmän pikarin muotoinen ja huomattavasti pienempi. Myöskin Bèlèn soittotapa on täysin erilainen. Bèlèä soitetaan istuen makaavan rummun päällä hajareisin. Tekniikkaan kuuluu että samalla kun soitetaan, niin voidaan kantapäällä hallita rummun kalvon kireyttä. Rummun lyöntikalvona käytetään lampaan nahkaa, jolla tavoitetaan m

Kylän keskustaan oli rannan viereen rakennettu iso screeni, josta MM jalkapallon loppuottelua Ranska vastaan Argentiina pääsisi seuraamaan. Valtaisa määrä ihmisiä vaeltaa eväät, juomat ja ranskan liput mukana kohti esityspaikkaa. Ja sitten.... pas de connection...ei yhteyttä. Porukat istuu kiehuen auringonpaisteessa tuijottaen tyhjää ruutua. Osa kaivaa kännykät taskuistaan ja yrittävät seurata sitä kautta tuloksella että myös mobiiliverkko kaatui. No lopputuloksessa kaatui myös Ranska.  Mutta pas de problème...lätkän MM kisat alkaa jo tulevana huhtikuussa😆 Täällä joulu otetaan tosissaan. Sitä aletaan jo juhlimaan marraskuun puolivälissä ja loppuu kolmen kuninkaan juhlaan eli  meidän loppiaiseen. Ihmiset kulkevat tonttuhatut päässä ja joulukoristelua ei voi sanoa pidättyväiseksi. Täällä satsataan kunnon bling-blingiin ja siinä ei säästellä. Toisaalta aatto on täällä vielä ihan normi työpäivä ja Tapaninpäivääkään ei ole. Kaikki satsataan joulupäivään. Myös lahjat jaetaan vasta jouluaamu

Kävelyreissu lähimpään kauppaan on hyvä tehdä aamupäivisin, koska lämpötila iltapäivisin on 30 astetta ja hiki virtaa. Onneksi kaupan takapihalta pääsee rappusia pitkin mereen vilvoittelemaan. Asunnon liesi on hieno ja kattiloihin on yksi pidike; joka käy kaikkiin malleihin. Nopea lounas valmistuu spagetista ja valmiista purkkikastikkeesta. Hintataso kaupoissa on aika lailla sama kuin meillä Suomessa. Juustot ja juomat edullisempia. Tomaatit täällä myös kalliita. Paikallinen olut Lorraine on hyvää, 5% ja 25 cl pulloissa. Sardiinit ovat hyviä ja patonki rapeaa. Ananas on edullista ja makeaa jälkiruokaa. Ihme kyllä nälkä iskee täälläkin kuumuudessa aina klo 12 aikaan, pieni ja kompakti keittiösaareke toimii hyvin. Nyt odotellaan putkimiehiä paikalle, pieni operaatio tiedossa ilmeisesti vessan seinämän tilanteesta; ei mitään vakavaa kertoi paikan omistaja. Täällä on kylpyhuone ja vessa erikseen. Makuuhuoneessa on iso ja mukava sänky ja hyvä moskiittoverkko. Iltaisin tulee moskiitot väijym

Tänään kävelyä meren rannalla ja simpukoita keräten. Aaltojen kanssa kisaillen ja hyppien tunsin olevani villi ja vapaa, niinkuin joskus lapsena ja nuorena. Halu hupsutella säilyy vielä yli kuuskymppisenäkin.       Eeva Heilalan runo ilahduttaa: "Siitä on jo kauan/ kun minuun meni metsätähti/ ja yhä se kukkii." Kukkaa sisällämme kannattaa varjella. Kävimme myös torilla ostamassa suuria avokadoja ja pieniä banaaneja, maukkaita täällä auringossa. Majapaikkamme terassille näkyy meri ja sen äänet kuuluvat koko ajan; se on musiikkia sielulle ja saa mielen rauhoittumaan ja jotenkin myös olon runolliseksi. Saarielämää:-) Kari:  Vähän niin kuin kossu Suomessa niin Martiniquella on virallisena kansallisjuomana sellainen kuin Ti`Punch. Se on kreolia ja väännetty ranskan sanasta Petit Punch, joka suomeksi tarkoittaa "pientä punssia". Jos talon isäntä  ei tajua vieraalleen sitä heti tarjota, niin se aiheuttaa onnettomuutta  hänelle jatkossa. Drinksu itsessään on aika pelkistett

Elämässä tulee sellainen hetki, että voi hellittää työelämästä ja lähteä reissaamaan. Niinpä myös heräsi idea jatkaa meidän Reissublogia. Varhennetulla eläkkeellä ei ole hullumpaa, ja koska tytär perheineen asuu Karibialla Martinique saarella, niin mumma ja vaari pakkasivat reppunsa täyteen joululahjoja ja matkaan lähdettiin. Tervetuloa mukaan blogin seuraajat; luvassa on kuvia, videoita ja kertomuksia reissusta. Hei me lennetään! Anne: Herätys klo 03.00 ja taksilla kentälle. Lumimyrsky oli onneksi loppunut ja matka sujui hyvin. Lento Pariisiin meni nopeasti ja kentällä terminaalin vaihtokin onnistui meiltä maalaisilta. Jouluinen tunnelma Pariisissa, jossa pikku pakkanen ja aurinkokin näyttäytyi. Lento Fort-de Franceen oli ajoissa, ja iloisin mielin kohti omia istumapaikkoja. Sitten alkoikin odotus, lento Bordeaux:sta oli myöhässä ja matkustajia jäätiin odottamaan. Ensimmäinen tunti sujui leppoisasti, sitten jatkui jo toinen tunti ja nälkä alkoi kurnia vatsassa ja harmitus alkoi nousta